Lohilastuja ja kalakaskuja | Page 7

sen matalikolle ja kun sen ymp?rys siiman ulottuvilta oli kalastettu, siirryin, tavallisesti tuulen kantamana, toiselle. N?in tuli tarkastetuksi laajemmat alat ja syvemm?t vedet kuin maista heitt?en. Venheest? on my?skin tuulella helppo saada siima sekaantumatta ulos. Suosittelen t?t? tapaa varsinkin vanhemmille herroille. Lyhyell?, keve?ll? vavalla voi mukavasti heitt?? istualtaankin. Ison kalan ottaminen haavilla venheest? ei ole vailla j?nnitt?vi? kohtia, varsinkin aallokossa. Niinkuin sanoin, en koskaan ottanut enemp?? kuin tuon valehtelijan m??r?n enk? tyytynyt v?hemp??nk??n, vaikka olisi p?iv? mennyt. Sy?tiin koko kes? haukia sek? keitettyn? ett? paistettuna, niin kauan kuin olin kotona. Kun l?hdin lohikoskelleni saivat sy?d? silakoitaan... Mutta ehk? t?t? kehumista nyt jo on kerrakseen.
Kehun toiste lohillani, sek? saaduilla ett? saamattomilla.

ENSIMM?ISET MULLOSENI.
Jokainen suurempi lohikala on kai oikeastaan yht? j?nnitt?v? ottaa kuin toinenkin. Sit? saadessa kertautuvat kaikki ne mielenliikutukset, jotka sellaisissa tilaisuuksissa yleens? ovat tavalliset. On olemassa, pienemmist? vaihteluista huolimatta, aina melkein samantapainen j?nnitys siit? alkaen, kuin kala ottaa, siihen saakka, kuin sen saa tai se p??see. On h?t? ja hyv? mieli, ilo, tyydytys, pettymys. Voiton riemu tai tappion kipu toistuvat. Muistot entisist? tapauksista kuohuvat esiin. Ei milloinkaan voi olla varma mist??n, t?ytyy aina olla valmis ottamaan vastaan jotakin odottamatonta. Villeinkin kala voi ensi telmeens? j?lkeen rauhoittua, s?vyisinkin saattaa yht'?kki? saada jonkin p??h?npiston ja valmistaa ?killisen yll?tyksen. Vaikka vanhana kalastajana olisi olevinaan kuinka varma tahansa itsest??n ja taitavinaan kaikki temput, voi erehty? sopivasta menettelyst?, josta on p??tett?v? silm?nr?p?yksess?. Ja niin min? voin tehd? jonkin virheen, olla ottamatta huomioon jotakin. Vaikka olisin kuinka varma pyydyksist?ni, saattavat ne pett??, sill? ei voi koskaan t?ysin taata heittosiiman solmuja eik? koukun kest?vyytt?, viel? v?hemm?n sit? hienoa nahkaliuskaa, josta se ehk? on kiinni kalan leuassa ja joka hankautuu yh? suuremmaksi ja viimein solahtaa irti koukusta joko kalan hyp?tess? tai k??ntyess? tai p??stess? menem??n yl?sp?in.
Yhden kalan antamien mielenliikutusten kuvaus siis voi olla kuin l?pileikkaus kaikkien muidenkin antamista. Ne sulautuvatkin muistossa yhteen jonkinlaiseksi yleistyypillisyydeksi, varsinkin jos kauemmin kalastelee samassa vedess?. On kuitenkin tapauksia, jotka erottuvat toisista ja jotka aina muistaa erikseen. Ne ovat semmoisia, jolloinka kala on saatu erikoisissa olosuhteissa tai jollakin erikoisella pyydyksell?, tai joko aivan odottamatta ja ansaitsematta, tai on saaminen my?skin ollut tulos pitk?llisen kokeilun j?lkeen saadusta kokemuksesta. Voi my?s olla erin?isi? sivuseikkoja, jotka est?v?t tapauksen haihtumasta mielest?.
Ensimm?inen saatu lohikala on tietenkin merkkitapaus, joka ennen muita j?? mieleen. On pian puolitoistakymment? vuotta siit?, kuin sen sain. Oli sattuma, ett? lainkaan jouduin lohensukuisten kalain kanssa tekemisiin. Vaikka olinkin koettanut kehitty? ammatissani ja parannella pyydyksi?ni, en kuitenkaan ollut ajatellut lohen onkimista, johon en luullut saavani tilaisuutta. Minulla ei siit? ollut juuri muuta k?sityst? kuin ett? sit? harjoitettiin, niinkuin olin kuullut harjoitettavan Vaalassa: venheest?, soutajan avulla, joten se tekniikkaan n?hden ei suurestikaan eronnut uistimella naraamisesta. Itseni toisella soudattaminen, ellen itse ole voinut tehd? samaa palvelusta jollekin toiselle urheilijatoverille, on minusta aina ollut ep?urheilumaista. Soutajahan siin? on varsinainen urheilija, itse onkija on vain passiivinen tuhtopuun painaja. Toista on keikkua meren kareilla ja heitt?? itse siimansa. Pysyn hauen kalastajana, saan min? siit?kin sen huvin, mink? tarvitsen. Kai minua kylm?si my?skin hankittavien pyydysten kalleus ja muut lohikalastuksen yhteydess? olevat kustannukset. Nyt en kuitenkaan en?? laske siihen uhratuita lantteja, sill? kyll? ne ovat tulleet korkoineen takaisin terveyten? ja mielenvirkistyksen?, jopa kirjallisina aiheinakin sek? monina hauskoina tuttavuuksina ja uusina kalakavereina, puhumattakaan siit? suuresta yst?v?st?, itsest??n koskesta, jonka olen saanut seurustellakseni joka vuosi sen kanssa ja joka on vienyt minut uusiin aihemaailmoihin.
Oli minulla kuitenkin perhosvapa, oikea splitcane, jonka olin saanut tekij?palkkiona er??st? lastusta toiselta kirjailijalta, joka toimitti kirjallista kuvalehte?. Olin typeryydess?ni turmellut sen k?ytt?m?ll? sit? virvelivapana ja raskaita sy?ttej? heitt?m?ll? ja haukeja tempomalla saanut sen kieroksi ja sairaaksi. Ei pit?isi koskaan, te nuoret kalamiehet, k?ytt?? muuta kuin kuhunkin kalastukseen sopivia vehkeit?. Se on ehdoton ehto. Sopivat vehkeet ja niiden k?ytt?misen asiantunteva ohjaus tekev?t vasta-alkajasta muutamassa viikossa tottuneen kalamiehen, jotavastoin niiden puutteessa saattaa kulua vuosia, ennenkuin p??see alkusalaisuuksienkaan perille. Kysyk?? neuvoa meilt? vanhemmilta, ?lk?? ostako mit??n urheilukaupasta umpim?hk??n.
Vaikken nyt oikein ymm?rt?nytk??n k?ytt?? t?t? vapaani, oli se kuitenkin se taikasauva, joka avasi minulle oven lohikalastuksen luvattuun maahan. Se tapahtui Huopanassa v:na 1906. Koski oli siihen aikaan vuokralla kapteeni W. Ruthilla ja tohtori W. Lybeckill?. Kapteeni oli saanut p??h?ns?, ett? minut oli innostutettava pienviljelykseen ainakin sen verran, ett? kykenisin kirjoittamaan siit? h?nen aatteidensa mukaisesti. Sit? varten h?n tahtoi vied? minut katselemaan rakenteella olevia mallitilojaan m.m. Viitasaarelle. Jotta min? varmasti ja halukkaasti l?htisin retkelle, oli siell? my?skin kalastettava ja min? voisin oppia onkimaan lohia. T?m? ihmistuntija oli laskenut, ett? se naula vet?isi, sill? itsekin h?n oli innokas kalamies, ei kuitenkaan niin paljon onkija kuin siimalla pyyt?j?.
Se naula vetikin, vaikkakin hiukan tai sanoisinko aika tavalla v??r??n. Toivottu avustukseni pienviljelyksen hyv?ksi supistui lentokirjaseen virtsan talteen ottamisesta ja kuivikemullan valmistamisesta Karhulan metoodin mukaan ja urheilinhan min? v?h?n pienviljelyksenkin alalla, mutta lohenkalastajan Ruth minusta teki elinaikaisen. Se into meni minuun kuin uusi voide vanhaan saappaaseen.
* * * * *
Muistan sen p?iv?n paremmin kuin eilisen, kun tuo k??nne el?m?ss?ni tapahtui. Ruuth vei minut lohikoskelleen,