Lohilastuja ja kalakaskuja | Page 2

ihan j?rven rannalla, on tyven aamu ja kalat polskauttelevat kaislikossa. Kun is? saran p??ss? t?ytt?? siemenvakkaa, sanon min?: ?Kah, kuinka ne kalat siell? polskahtelevat!? Is? my?nt??, ett? niinp? n?kyv?t tekev?n. Kun tulemme saran yl?p??h?n, kiipe?n min? aidalle ja virkan seip??n varassa kiikkuen: ?Siell?p?h?n seisoo taas Huttusen Pekka sillan korvassa ja onkii.? Is? sanoo: ?El?h?n vain katkaise sit? seiv?st?, ett? putoot.?--?En toki, en toki?, hyr?ilen min? mielitellen kielitellen ja loikkaan aidalta suoraan ojan yli is?n viereen. H?n vuoleksii jotakin, mit? vuollee kaarnaa.--?Mit? pappa vuolee??--?Ilman vain nakertelen.?--?Saanko min? sen??--?Saathan t?m?n.? Siit? on tullut peukalonp??n kokoinen pallo, jonka l?pi on pistetty tikku.
Kun is? on saanut pellon kylvetyksi, menemme pihaan. Is? istahtaa aitan rappusille ja aikoo panna tupakan, mutta ei l?yd?k??n tikkujaan. Min? kirmaisen noutamaan ne ja sytyt?n h?nen piippunsa, jonka koppa vuoroin imaisee tulen sis??ns?, vuoroin tupsauttaa sen ulos, jolloin rouheet mukavasti r?tisev?t ja r?yheltyv?t. Is? katsoo minuun piipun vartta pitkin sirist?en toista silm??ns?, mutta ei sano mit??n. Se on hyv? merkki, silloin sill? aina on jotakin mukavaa mieless?. Mutta kun Matti tulee tallin takaa ajaen piikkikarhia pellolle, sanookin is? h?nen j?lkeens?: ?Kun olet siement?nyt, niin ?l? viek??n ruunaa hakaan, vaan pannaan se kenk??n.? Minun kurkkuani kuristaa: is? ei siis aiokaan viel? t?n??n laittaa onkea, h?n ei ehk? en?? muista koko asiaa, kuka ties ei osaa tehd?k??n onkea.
Seuraan h?nt? kuitenkin h?nen kamariinsa. H?n on istuutunut p?yt?ns? ??reen. H?nell? on p?yt?, jonka toisessa p??ss? on vaateverholla peitetty kirjahylly, toisessa ty?kalulaatikot. Hyllyss? ovat h?nen raamattunsa, testamenttinsa, k?sikirjansa--josta h?n kastaa ja vihkii ja kirkottaa ja jonka lehtien v?liss? aina on kaksilehtinen papinkaulus, virsikirja, ehtoolliskalulaatikko ja mit? ne lienev?t kaikki ne papin ty?kalut, joiden edess? olevaa verhoa tuskin uskaltaa nostaa, viel? v?hemm?n niihin itseens? koskea. Laatikoissa olevat maalliset ty?kalut, vasarat, meisselit, hohtimet, pihdit, porat ja ter?t ja temmiraudat, veitset jos jonkinlaiset, naskalit, ?im?t, harjakset, pikilangat, viitat ja messinki- ja ter?slankak??r?t, ovat kyll? ihmeellisess?, kunnioitusta her?tt?v?ss? j?rjestyksess?, mutta eiv?t l?hesk??n yht? peloittavassa. Niit? sent??n uskaltaa laatikkoa raottamalla katsoa, ihastuneena niihin tuijottaa, joskaan ei niit? koskettaa eik? ottaa.
Is? istuu tuolillaan ja miettii jotakin. Sitten h?n imaisee pitk?t r?tisev?t pohjasavut piipustaan, niin ett? posket menee ontolle, panee piipun hyllyyn ja avaa, samalla kun savu p?lly?? suusta ja sieraimista, sen laatikon, miss? ovat h?nen pihtins?. H?n ottaa niist? yhdet, kaikkein pienimm?t ja asettaa ne eteens? p?yd?lle. Sitten h?n hakee toisesta laatikosta pienen messinkialasimen ja hyvin pienen pikkaraisen vasaran, ja puukkolaatikosta hienok?rkisimm?n puukon ja viilalaatikosta viilan, joka on ohut kuin vieteri, ja asettaa nekin eteens? p?yd?lle. Ne kalut on h?nell? k?sill? aina, kun h?n korjaa sein?kelloja. Mit? aikonee h?n niill? nyt? Sitten h?n ottaa k??r?n messinkilankaa ja pantuaan nen?lleen silm?lasit, joita h?n k?ytt?? vain kaikkein hienoimmissa kellonkorjuut?iss??n, h?n napsauttaa pihdeill?, niit? edestakaisin nytkytellen, palasen messinkilankaa. H?n asettaa sen alasimelle ja naputtaa vasaralla litte?ksi sen toisen p??n ja painaa siihen puukon k?rell? alasinta vastaan pyk?l?n.
Sitten h?n, pihdeill? yh? lankaa pidellen, viilailee pyk?l?? suuremmaksi ja teroittaa langan p??n ja py?ristelee sit?. Mik? ihme siit? tulee? Mutta siit?h?n voi tulla--onki! Is? tekee onkea, tekee kuin tekeekin! H?n koettelee sormellaan sen k?rke? ja v?k?? ja antaa minunkin koettaa--ja se se sitten vasta on ter?v?, ter?v? kuin neulan k?rki.
Is? mulauttaa silmi??n lasiensa yli ja kysyy:
--S?rki?k? sin? aiot saada vai ahvenia?
--S?rki? ja ahvenia! riemahdan min?.
--Jaa, mutta kun s?rell? on pieni suu, niin pit?? olla pieni onki, ja kun ahvenella on suuri suu, niin pit?? olla suuri onki, muuten ei tartu--ent?s sitten?
--Pappa tekee aivan niin kuin itse tahtoo.
Olen ylpe? neuvosta, jonka olen saanut h?nelle antaa.
--Tehd??nk? sitten silt? v?lilt?, ei liian suurta eik? liian pient??
--Tehd??n, niinkuin hyv? tulee, sanon min?, ja itsetuntoni yh? kasvaa t?st? uudesta neuvosta, jonka olen saanut antaa.
Is? ottaa pihdit ja koukistaa valmiiksi ongen. Viel? kiert?? h?n silmukan sen toiseen p??h?n. Pit?en sit? nen?ni edess? h?n sanoo:
--Mahtaakohan t?m? nyt passata?
Min? ny?k?yt?n hyv?ksyv?sti p??t?ni. Hyv? se on, se kiilt??kin niin kauniisti kuin kulta.
--Kun ei vain sittenkin tullut r?t?s...? sanoo is? ja katsoo minuun kysyv?sti ja huolestuneesti.
Niin jaa--en tied? mit? h?n tarkoittaa.
--T?m? on ihan liian kirkas?--t?t? kala ihan varmaan s?ik?ht?? ja p?tk?ht?? k?p?l?m?keen? Ent?s nyt?
Is? v?list? narraa--ei tied?, tarkoittaako h?n totta vai leikki?. H?nen poikansa r?p?ytt?? ep?tietoisena silmi??n.
Is? miettii ja ryhtyy taas panemaan piippuun. H?n karistaa per?t uunin kolpperossa olevaan astiaan, t?ytt?? uudestaan kopan, vetelee pitki? haikuja, joista muutamia l?hett?? kiekkoina kattoon, toisia pyynn?st? minun silmilleni, ottaa sitten ongen ja pist?? sen piipun koppaan ja painaa peukalon kynnell? umpeen.
--Ahaa, sanon min?, vaikkei minulla ole aavistustakaan siit?, mit? varten kaikki t?m? tapahtuu. Toivon parasta ja pelk??n samalla pahinta. Mutta kun is? hetken p??st? ottaa punaisena hehkuvan ongen piipusta ja kastaa sen pesuvatiin, jossa se r?s?ht?? ruskean vihre?ksi, p??see minulta nauru ja is?kin myh?ht??, kun sanoo:--Katsohan veitikkata, mink? n?k?iseksi meni.
Nyt se on valmis. Minulle tulee kuumeinen kiire saada se hetipaikalla j?rveen, s?ren suuhun, ahvenen suuhun--nyt ei muuta kuin hakemaan vapaa ja kaivamaan matoja tunkiosta.
--Olisihan se ehk? viel? siimakin hyv? olemassa ongessa, sanoo is?.
Niinp? niin--tietenkin. Koetan malttaa mielt?ni, vaikka kovalle se ottaa.
Pantuaan