Lehtori Hellmanin vaimo | Page 8

Minna Canth
erehdykselle!
Niinkuin silloin, esimerkiksi, kun h?n keitti imel??soppaa. Suurustetaan lusikallisella perunajauhoja, luki kokki-kirjassa. H?n otti perunajauhopussin k?teens?, lusikan toiseen ja meni hellan luokse.
Miina katsoi syrj?silmin,--Niink? luuli ettei h?n t?t? tiet?isi?
Soppa kiehui poristen, veskunat ja ryynit hyppeliv?t ja liemi r?isk?hti aina v?liin kastrullin laidan ylitse. Selma otti lusikallisen jauhoja pussista ja h?mmensi soppaan.
--Kauhistus! Ne meniv?t paakuiksi! H?n h?mmensi ja h?mmensi, koetti kiert??, koetti vispata. K?ytti vuoron lusikkaa, vuoron kapustaa. Ei tullut apua. Valkoisia paakkuja oli soppa aivan t?ynn?. Tuskan hiki nousi h?nelle otsaan. H?n ei uskaltanut katsoa Miinaan p?in. Lieneek? h?n jo huomannut onnettomuutta? Jos koettaisi saada niit? pois? H?n otti muutamia kapustaan ja viskasi ne vierell? olevaan vesipataan. Mutta niit? uiskenteli siell? lukemattomia, eiv?tk? ne n?ytt?neet v?hentyv?n.
Ja kello oli jo nelj?nnest? vailla yksi. Tuossa paikassa tulisi Aarnold ruokasaliin. Mit? oli teht?v?? H?nen avuttomat silm?ns? etsiv?t vihdoin Miinaa. T?m? vain seisoi selin, leikkasi leip?? koriin eik? ollut h?nest? eik? sopasta tiet?vin??nk??n.
--Miina hyv?, tulkaas katsomaan. Mik?h?n n?iss? jauhoissa oli, kun ne meniv?t paakkuihin?
--Mill?s tavalla te ne sinne panitte?
--Lusikalla vaan otin pussista ja kaasin.
Jo ilmestyi Miinalla taas tuo ivallinen nyrpistys suupieliin.
--Eih?n sit? milloinkaan pid? niin tehd?. Perunajauhot pit?? ensin kastella kylm?ss? vedess? ja sitten ne vasta h?mmennet??n soppaan.
--Voi, kun min? en muistanut--
H?nen olisi pit?nyt sanoa, ettei tiennyt. Mutta Aarnold oli h?nt? varoittanut ilmoittamasta taitamattomuuttaan.
--Mit?s nyt tehd??n? T?t? on mahdoton vied? p?yt??n. Miina keksi neuvon.
--Kieheutetaan maitoa. Min? juoksen leipurista pullia.
H?n kaasi sopan pois, pesi kastrullin ja pisti maidon tulelle. Selma seisoi vieress? ja katseli. Oli nolo, h?vetti kovasti. Mutta h?n koetti sit? peitt??.
Kertoi sitten p?yd?ss? Aarnoldille, kuinka sopan oli k?ynyt. Teeskenteli leikillisyytt? ja pakotti huulensa hymyyn.
Mutta Aarnold kuunteli totisena. Katsoi alas lautaseensa eik? virkkanut mit??n. Selmalta hymyileminen loppui. H?n kiusaantui sanomattomasti. Olisiko pit?nyt olla kertomatta--?
--Siin? t?rventyiv?t sitten kaikki aineet?
--Niin meniv?th?n ne.
--Hm...
--Ei siin? sent??n tullut kuin noin markan vahinko.
--Asiaa se on sekin.
Ja sitten h?n ei en?? puhunut mit??n koko p?iv?llisaikaan.
Silloin he olivat olleet kolme viikkoa naimisissa. Selma tunsi kummallisen kouristuksen kurkussaan. Maitoon putosi kyynel h?nen silmist??n, mutta Aarnold ei sit? huomannut, s?i vain vakavan n?k?isen?.
Lopetettuaan h?n antoi kellonsa Selmalle k?teen.
--Her?t? minut sitten, kun kello on kymmenen minuuttia vailla kolme.
H?n l?hti kammariinsa. Ei silitt?nyt poskea, ei suudellut, eik? lohduttanut h?nt? ainoallakaan sanalla.
Miina korjasi ruokia p?yd?st?. Selma istui sohvassa toisella puolen huonetta ja katseli mekaanisesti kelloa syliss??n.
--Ei ainoatakaan sanaa--
Jos Aarnold olisi tiennyt, kuinka raskas mieli h?nell? oli niin varmaan h?n olisi jotain virkkanut. Mutta miksi ei tiennyt. H?nelt? ei milloinkaan j?isi huomaamatta, jos Aarnold olisi pahoillaan.
Ensi kerran tunsi Selma pelkoa tulevaisuudesta. H?n oli kuullut paljon onnettomista avioliitoista ja h?nelle oli sanottu, ettei maailmassa voinut olla mit??n kauheampaa. Mutta t?h?n asti ei h?ness? ollut her?nnyt pienint? ajatustakaan siit?, ett? heid?n avioliittonsa voisi tulla onnettomaksi. Kuinka se olisi mahdollista? Aarnold ei koskaan rupeisi juomaan, eik? olisi uskoton, niinkuin monet muut miehet. Ja velvollisuutensa perheen is?n? h?n aina t?ytt?isi.
Mutta--? Voisivatko he sittenkin tulla onnettomiksi? Elleiv?t he sopisi toisilleen? Ellei Aarnold h?nt? oikein rakastaisikaan?
Niin kylm? ja kova h?n oli ?sken p?yd?ss?. Niin v?linpit?m?t?n h?nest?. Yhden markan vahinko h?nt? harmitti niin, ett? antoi h?nelle tylyj? sanoja,--mit? sitten, jos suurempi syy sattuisi!
Nyt h?n oli yksin, nyt h?n sai itke? rauhassa. H?nt? palelsi, h?n kietoi saalin ymp?rilleen, heitt?ytyi pitk?lleen sohvalle ja nyyhkytti. Vakuutti kyll? itselleen, ett? h?n oli onnellinen, ettei h?nell? ollut mit??n syyt? itke?, muuten h?n vaan--kun oli paha mieli, ja kun t?ytyi itke?.
Oikeastaan h?n itki omaa taitamattomuuttaan, omaa kykenem?tt?myytt??n, niin sit?h?n h?n itkikin. Aarnold oli niin hyv?, niin liian hyv?. H?nen olisi pit?nyt saada erinomainen vaimo. Taitava, oppinut, parhain kaikista.
H?nt? olivat seminaarissa pit?neet niin etev?n?. Miksi h?n oli nyt yht?kki? tullut typer?ksi, kunnottomaksi? Sill? typer? ja kunnoton h?n oli joka ainoa uusi p?iv? toi h?nelle todistuksia siit?. Kolmessa viikossa oli h?n menett?nyt kaiken luottamuksen itseens?. Ennen ei ep?illyt milloinkaan.
H?nelle tuli seminaari mieleen. Luokkahuoneet, portaat, eteinen. Edellisen? p?iv?n? olivat kulkeneet siit? ohi, h?n oli katsonut yl?s ikkunoihin. Siell? ei n?kynyt mit??n, mutta h?nelle juohtui mieleen koko iloinen, uhkuva el?m? siell?. Huokaus p??si rinnasta, h?nen t?ytyi k??nt?? p??ns? pois.
Oli v?itetty ett? seminaarin oppilaita vangittiin liian paljon, ettei heille suotu vapautta. Selma oli itsekin oppilaana usein puhunut siihen tapaan.
Mit? turhia! Heilt?k? olisi puuttunut vapautta. V?liaikoina he saivat tehd? mit? ikin? halusivat, ei yksik??n silm? heit? vartioinnut. Saivat tulla, menn?, kysym?tt? kenelt?k??n. Ei tarvinnut kenellek??n tehd? tili?, jos esimerkiksi hame sattui repeytym??n, josta voi olla monen markan vahinko.
Mutta n?m? olivat pahoja ajatuksia. H?n kiskaisi itsens? niist? irti, nousi yl?s ja valeli silmi??n kylm?ll? vedell?. Ne veristiv?t viel?, kun h?n katsoi peiliin. Huomaisiko Aarnold sen, ja kysyisik?, mit? h?n on itkenyt? H?n lankeaisi kaulaan silloin ja kertoisi kaikki, Aarnold lohduttaisi h?nt? ja hyv?ilisi. Ja sitten h?n olisi taas onnellinen.
Mutta Aarnold ei huomannut mit??n. H?n nukkui viel? raskaasti, kun Selma meni h?nt? her?tt?m??n. Eik? tahtonut selvit? unestaan, nousi istumaan, haukoitteli, kysyi kelloa. Se oli jo pikkuisen yli kolme.
--Et her?tt?nyt minua ennen kolmea, minullahan on kolmelta tunti.
Ei siit? asiasta sen enemp?? puhuttu. Mutta my?hemp?n? illalla, kun Selma sattumalta meni keitti??n,
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 18
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.