Lehtori Hellmanin vaimo | Page 7

yksi Aarnoldille, toinen h?nelle ja kolmas vieraita varten. Sit? paitsi oli heill? keitti?, jossa palvelija asui.
Huonekalut olivat uusia, puleerattuja. Niit? tuli varoa, sanoi Aarnold, ei pyyhki? kostealla rievulla, etteiv?t himmenisi. Ruokakaappi oli eritt?in komea. Se oli maksanut sata markkaa. Ja Aarnold n?ytti sisustaa. Kellert?vill? hyllyill? oli joukko porsliini- ja lasi-astioita, tusina kutakin lajia, ilmoitti h?n.
--T?ytyy laittaa paperit hyllyille, sanoi Selma, ja oli hiukan olevinaa, ett? h?n sen keksi.
--Se on totta, se, my?nsi Aarnold.
Selma p??tti leikata ne kauniille koukeroille. H?n tiesi osaavansa. Kotona oli h?n useasti saanut leikata niit? mammalleen.
Mutta kaikessa muussa h?n oli tykk?n??n oppimaton. Koulun lopetettua h?n oli tullut seminaariin, milloin olisi h?nell? ollut aikaa harjaantua taloust?ihin? H?n olisi tahtonut siirt?? h?it? kes??n, voidakseen kev??n kuluessa opiskella kotona, mutta Aarnold ei siihen suostunut, tahtoi saada Selman kokonaan omakseen niin pian kuin mahdollista.
--Tarvitseeko naisen tosiaan opiskella talouden askareita? Luulisin, ett? se taito on h?nell? jo luonnossa. Ei muuta kuin tarttuu kiinni vain.
Selmaa kuitenkin pelotti. H?n oli ostanut kokkikirjan varoilta. Se oli h?nen ainoa turvansa.
Johtajan rouva oli Aarnoldin pyynn?st? hankkinut heille palvelijan. H?nen nimens? oli Miina; oli tottunut laittamaan ruokia, osasi leipoa, silitt?? vaatteita, y.m.
--Mutta ruuan laitto kuuluu oikeastaan em?nn?lle, sanoi Aarnold. Ei sit? piian huostaan sovi j?tt??. Se tapa t?ytyy ottaa meid?n taloomme heti alusta alkaen.
--Pyyt?isink?h?n Miinaa neuvomaan minua? kysyi Selma.
--Ei mill??n muotoa, Selma kulta, kuinka voit semmoista ajatellakaan. Mit? arvoa sinulla olisi em?nt?n?, jos piikasi n?kee sinut oppimattomaksi? Kysy ennemmin muilta rouvilta semmoista, jota et tied?. Mutta tarvinnetko sit?k??n. Eik? siell? kokki-kirjassa ole kaikki tarkkaan selitettyn??
--Onhan siell?. Jos sitten koettaisin sen mukaan.
--Kaiken mokomin. ?l?k? anna h?nen siell? huomata mit??n ep?r?imist?.
Tuolla yhdentoista aikaan tuli Miina kysym??n mit? laitettaisiin p?iv?lliseksi. H?n oli jo pessyt astiat aamiaisten j?lkeen.
Selma oli arvellut, ettei h?n viel? ensimm?isen? p?iv?n? itse keitt?isi p?iv?llist?, m??r?si ainoastaan ja antaisi h?nen valmistaa. Oli kysynyt Aarnoldilta k?visik? se laatuun.
--No, miksei, oli Aarnold vastannut. Voithan sin? orienteerata itse?si yhden p?iv?n.
Sen vuoksi h?n nyt olikin aivan huolettomana. Aikoja ennen aamiaista h?n jo oli tuumannut valmiiksi, mit? m??r?si laitettavaksi.
--T?n? p?iv?n? keitet??n lipe?kalaa ja hernesoppaa, h?n ilmoitti Miinalle.
--Ei niit? saa ostaa lipe?kaloja t??ll?.
--Saa. Min? juuri luin ?Keski-Suomessa?. Niit? on monessa puodissa kaupan.
--Niin, vaanpa valmistettuja.
--Ei valmistettuja, tietysti. Kodeissahan ruoka aina valmistetaan. Miinan silm?t repesiv?t auki. Selma seisoi suorana ja arvokkaana h?nen edess??n; puolta p??t??n h?n ainakin oli Miinaa pitempi, sekin oli suureksi eduksi.
--Arvelen, ett? jos ostaisimme viidenkymmenen pennin edest?, siit? saisimme ehk? kahdesti laittaa p?iv?llist?.
Miina puhkesi nauramaan.
--Ei, hyv? lehtorska, ei se k?y. Niit? t?ytyy ensin pit?? lipe?ss? vuorokauden tai pari v?hint?in ja sitten lioittaa vedess?, ennenkuin niit? voi keitt??.
Ja Miina nauroi, ett? hytk?hteli, koetti talttua, pani k?mmenens? suun eteen, mutta nen?n kautta tyrski pid?tetty nauru kahta hullummin ilmoille. Eik? auttanut muu, kuin l?hte? keitti??n ja antaa t?ysi valta halulleen: h?n hahatti niin, ett? oli katketa, silmist? juoksi vesi ja syd?nalaan koski.
Selma oli punastunut aina ohimoita my?ten. H?n k??ntyi ikkunaan p?in ja katseli kadulle. Kun Miina oli mennyt keitti??n, h?n kiiruhti ottamaan kokki-kirjaansa esille.
Aivan oikein, niin oli, kuin Miina sanoi. Mutta niit? voi my?skin laittaa toisella tavalla. Voi pit?? sekaporossa, ja siit? ei varmaankaan Miina tiennyt mit??n. H?n p??tti laittaa niit? sill? tavalla jonkun p?iv?n kuluttua, n?ytt??kseen, ettei h?n osaamaton ollut. Mutta kuinka selitt?isi h?n erehdyksens? t?n??n?
H?n p??tti olla puhumatta siit? mit??n, sill? tavoin se ehk? parhaiten unohtuisi. P?iv?llisest? t?ytyi kumminkin pit?? huolta. H?n lujensi mielt??n, nosti p??ns? pystyyn ja meni keitti??n.
--Laitetaankin vain hernesoppaa ja pannukakkua.
--Laitetaan!
Miina oli jo vallan tyyntynyt, suupieliss? viel? v?h?isen nytki, mutta Selma ei ollut sit? huomaavinaan.
Kello l?i yht?. Aarnold tuli kammaristaan.
--No, pikku eukkoseni, joko sin? annat p?iv?llist??
--Min? menen katsomaan.
H?n painoi keitti?n oven kiinni j?lkeens? ja l?heni hellaa, jonka luona Miina puuhaili.
--Onko ruoka pian valmista?
--Ei toki hetik??n. Mill? ajalla se olisi ehtinyt. Herneet, jotka siet?v?t kiehua ainakin kolme tuntia.
Kolme tuntia! Selman syd?n kouristi.
--Milloinkahan se sitten joutuu?
--Tuolla nelj?tt? k?ydess?, ei ennen mitenk??n. H?n palasi Aarnoldin luokse.
--Vasta nelj?tt? k?ydess? voimme saada p?iv?llist?.
--Ohhoh!
H?n katseli kelloaan ja n?ytti tyytym?tt?m?lt?. Selma ei tiennyt, mit? sanoa.
--No niin, sit? ei nyt voi auttaa t?ll? kertaa. H?n pisti kellon taskuunsa ja vet?isi Selman luokseen. Vastedes pit?? pikku vaimoni huolta siit?, ett? ruoka on s??nn?lliseen aikaan p?yd?ss?. Aamiainen kello 9, p?iv?llinen kello 1.
H?n suuteli Selmaa ja naurahti, kun n?ki h?nell? olevan kyynelet silmiss?.
--Sin? kyll? totut, ?l? ole mill?sik??n. Mutta t?st? n?et, ettei ole palvelijan varaan j?tt?mist?.
H?n suuteli viel? kerran Selman punastunutta poskea ja l?hti.
Ei ainoatakaan nuhteellista sanaa h?n lausunut, mutta Selma tiesi, ett? h?n Aarnoldin mielest? oli laiminly?nyt teht?v?ns?, koko h?nen olemuksensa sen ilmaisi, yksin syleilyss? ja suutelussakin sen tunsi.
H?n oli pahoillaan, mutta p??tti, ettei se en?? toista kertaa tapahtuisi. P?iv?llinen pantaisiin vastaedes tulelle heti aamiaisen j?ljest?. Ja sittenp? kumma ellei joutuisi.
Selman ajatukset py?riv?t t?st? l?htien alituisesti ruuan laitossa. H?n luki kokki-kirjaa salaa, ettei Miina ?ly?isi; keitti?ss? h?n koetti n?ytt?? varmalta ja tottuneelta, vaikka syd?mess??n ep?ili joka ainoata toimenpitoaan. Ja kuinka monta kertaa h?n sai punastua, kuinka monta kertaa niell? harmin kyyneleen, kun Miina tirskui h?nen selk?ns? takana tai ivallisesti nyrpisti huuliaan jollekin