Lehtori Hellmanin vaimo | Page 9

siell? istui er?s tuttava Miinan luona. He hiljaa supattelivat kesken??n ja tirskuivat, vaan h?net ?lytty ??n he lakkasivat kuin naulaan ja k?viv?t n?ht?v?sti h?milleen. Selma kyll? ymm?rsi, mist? he olivat puhumassa. H?n punastui, kun tuo vieras piika loi h?neen silm?ns?, sill? h?n luki katseessa jonkunlaista pilkallista halveksimista.
Arvatenkin tuo juttu levi?isi ymp?ri koko kaupungin, kaikki nauraisivat h?nelle ja toiset rouvat ihmettelisiv?t h?nen typeryytt??n.--
Joitakuita aikoja oli kulunut, kun Aarnold er??n? p?iv?n? sanoi, ett? heit? oli pyydetty illalla Laurelliin. Sinne tulisi muitakin, kaikki toverit perheineen olivat kutsutut ja ehk? joitakuita seminaarin ulkopuoleltakin.
Selma ei oikein tiennyt, kuinka h?n pukeutuisi, ollakseen muiden mukaan. Ajatteli kumminkin hienon, vaalean leninkins? sopivaksi, koska kerran oli pidot. Miss?p? h?n sit? muutenkaan k?ytt?isi.
Se oli somasti tehty ja vallan uudenaikainen, pitk? ja kaitainen, sametilla koristeltu. H?n katseli itse??n mielihyv?ll? peiliss? ja k?herteli hiuksensakin taas monesta aikaa otsalta. Tietysti h?nen tuli olla hieno, koska ensi kerran ilmestyi rouvana suurempaan seuraan. Valkoinen t?yht? p??laella, hiukan kallellaan toiselle sivulle, teki mahdottoman hyv?n vaikutuksen.
Aarnold tarjosi h?nelle k?sivartensa. Tiell? johtui mieleen Almanzor ja Zuleima, mutta sivumennen vain. Oikeastaan h?nt? kammotti tuo vieras, outo seura. Ja rouvat, joiden parissa h?nen tuli istua. Rouvia h?n aina oli kummallisesti pel?nnyt ja v?istynyt heid?n n?kyvist??n niin paljon kuin mahdollista. Niill? tavallisesti oli niin ter?v?t silm?t, ne n?kiv?t kaikki viat ihmisess? ja kaikki heikkoudet. Itse he olivat nuhteettomia.
Nyt h?nkin oli rouva, h?nenkin tuli olla t?ydellinen ja nuhteeton. Tiet?? kaikki, olla kaikesta varma, arvostella kaikkea, p??tt?? kaikesta. Ja juuri nyt oli h?n niin ep?varma, niin sekaantunut, niin tykk?n??n pois tolalta, pois omasta itsest??n.
Tervehdyksi?, valoa, huoneet t?ynn? ihmisi?, muutamat tuttuja, toiset ventovieraita. Kylmi?, tarkastavia silmi?, kohteliaita kumarruksia.
H?n tuli tajuihinsa vasta, kun istui sohvassa, ja puhelu, joka heid?n sis??n tullessaan oli tauonnut, otti taas uuden vauhdin h?nen ymp?rill??n.
Kuinka h?n oli tullut sohvaan istumaan, ja aivan yksin? Muita vanhempia rouvia istui tuoleilla. Mutta he olivat k?skeneet h?nt? siihen--?t?nne sohvaan?, oli em?nt? sanonut. Voi, sit?h?n sanottiin kaikille, vaan kukaan ei silti sohvaan mennyt. Ei kukaan pit?nyt itse??n kyllin arvokkaana, sen vuoksi kielt?ytyi. H?n istuutui, kun oli puoli py?rryksiss? eik? huomannut. Kuinka nyt mahtoivat pit?? h?nt? typer?n?!
H?n katseli arasti ymp?rilleen. Kaikki puhelivat toistensa kanssa, mik? iloisesti, mik? vakavasti. Kaikilla n?ytti olevan jotain sanottavaa, kaikki he olivat tuttuja kesken??n.
Selma tunsi itsens? oudoksi ja yksin?iseksi. Ei kukaan virkkanut h?nelle mit??n. Rouva Vilén, joka istui h?nt? l?hinn?, k??nsi koko huomionsa toiseen, mustaveriseen, terhakan n?k?iseen naiseen, jota Selma ei tuntenut lainkaan.
Kovin alkoi rintaa ahdistaa. T?ss? seurassa h?n ei milloinkaan kotiutuisi. T?m?k? oli iloa, t?m? j?ykk?, s??dyllinen istuminen yhdess? kohden? Tuo keskustelu pikkuasioista, joutavanp?iv?isist?, siin?k? heid?n huvinsa? Toista olivat toki ennen heid?n iltaseuransa seminaarissa. Siell? kumminkin soitettiin, laulettiin, lausuttiin runoja. Ja naurettiin, tanssittiin, lasketeltiin leikkipuheita. Mutta t??ll?--?
Rouva Vilén korotti ??nens?, n?ht?v?sti, ett? Selmakin kuulisi, mit? h?n sanoi, vaikka h?n tosin ei k??nt?nyt p??t?ns? kertaakaan h?neen p?in.
--H?n on erinomainen nainen.
Selmalla ei ollut aavistusta, kenest? oli kysymys.
--H?n on erinomainen nainen, vaatimaton ja n?yr? koko olennossaan ja k?y aina niin kovin yksinkertaisesti puettuna. H?n ei milloinkaan tahdo vet?? huomiota puoleensa ja kumminkin h?n on niin etev?, oikea nero--
Eik? t?m? ollut oikeastaan aiottu h?nelle, joka istui siin? kunniapaikassa t?ydess? komeudessaan? Selma vilkaisi ymp?rilleen. Tosiaankin! Kaikki muut olivat tummissa, yksinkertaisissa vaatteissa, h?n yksin vaaleissa. Ja tuo onneton t?yht? h?nen p??laellaan--semmoista ei ollut kell??n. Useimmilla ei ollut hiuksissa mit??n, vanhoilla rouvilla vain joku pieni yksinkertainen musta harso.
Rouva Vilén nyrpisti ohuita huuliaan ja n?ytti ihmeellisen nen?kk??lt?, ja tuo mustaverinen nainen, jolle h?n oli puhuvinaan, koetti vaivalla pid?tell? nauruaan.
Selma olisi tahtonut vaipua maan alle, taikka paeta pois, tuhansien peninkulmien p??h?n.
Onneton t?yht?--siihen heid?n silm?ns? varsinkin pyrkiv?t. Jos h?n olisi voinut siepata sen sielt? taskuunsa, repi? tuhansiksi kappaleiksi, tai rutistaa sen kokoon yhdeksi myss?k?ksi!
Mutta h?n ei voinut--t?ytyi antaa sen olla aloillaan, kaikkien silm?tikkuna.
Em?nt? tuli h?nen luokseen. Istui tuolille sohvan p??h?n.
--T??ll? on ollut hyvin hiljaista nyt joulun aikana--teist? se varmaan on tuntunut oudolta, te kun olette tottunut suuren kaupungin el?m??n.
--Ei--en voi sanoa.
Nyt h?nen olisi pit?nyt jatkaa keskustelua, mutta h?n ei kuolemakseen l?yt?nyt mit??n sanomista. Katse hapuili ep?varmana, levottomana jotain puheen ainetta ymp?rist?st?.
--T??ll? on paljon v?ke?--
Herra Jumala! H?n tuskin oli saanut sen suustaan, ennenkuin ymm?rsi, kuinka per?ti tyhm?lt? se kuului. Rouva Vilénin korvat olivat terhallaan ja s??lim?tt?m?t silm?t kiintyiv?t h?neen.
Mutta em?nt? hymyili leppe?sti.
--Meill? on tapana n?in lukukauden alussa aina jonakuna iltana n?hd? kaikki tuttavat luonamme.
Jotakin h?n viel? sanoi, johon Selma vastasi ?kyll??, ja siihen heid?n puheensa taukosi. V?h?n aikaa h?n siin? istui ik??nkuin odottaen, ett? Selma toisi vuorostaan uutta ainetta esille, mutta kun semmoista ei kuulunut, p?ivitteli h?n:
--Kuinka t??ll? on kuuma, vaikka ei ole l?mmitettyk??n koko p?iv?n?. Mutta nuo lamput hehkuvat.
Selma ei siihenk??n osannut mit??n vastata. Silloin h?n nousi hiukan k?rsim?tt?m?n? ja l?hti pois toisia vieraita puhuttelemaan.
Aarnold tuli toisesta huoneesta. Rouvat heti vaikenivat ja tekiv?t h?nelle tilaa. Selma toivoi h?nt? luokseen, mutta h?n ei enn?tt?nyt l?hellek??n, ennenkuin muutamat h?nt? pid?ttiv?t.
--Lehtori varmaankin antaa meille hyv?n neuvon, he sanoivat.
--Miss? suhteessa niin?
--Kuinka voimme ehk?ist? juoppoutta t??ll? markkinoiden aikana? Jotain pit?isi meid?n siin? suhteessa tehd?.--Istukaa, hyv? lehtori.
--Kiitoksia--
H?n istui.
--Juoppoutta