Lehtori Hellmanin vaimo | Page 6

kuin ikin? olla saattoi. Pappilan Emilia neiti, joka oli tavattoman hiljainen ja vakava tytt?, rakastui h?neen. Mutta luuletkos, ett? apulainen h?nest? huoli? Ei ollenkaan! Ja juuri sen vuoksi, ett? Emilia oli vaatimaton koko olennossaan ja k?vi aina yksinkertaisissa, kotikutoisissa vaatteissa. Mutta kas vallesmannin Natta neiti, se miellytti. Mit? varten? Kun tukka aina oli k?herrettyn? otsalla, ja kun kaikki leningit tehtiin Helsingiss?, viimeisen muodin mukaan. Ja kun h?n oli iloinen ja mielisteli kaikkia herroja. Apulaisesta h?n ei v?litt?nyt v?h?n v?h??k??n, pappansa kirjuriin oli rakastunut, mutta kun n?ki, ettei siit? miest? kumminkaan tullut, niin apulaiselle sitten meni yht?kaikki. Semmoisia ne ovat herrat, niin yksi kuin toinenkin. Enk? usko ett? lehtori Hellman siin? tekee poikkeuksen, olkoon puheissaan kuinka ankara tahansa.
--Tekee, olen varma, ett? tekee. Selma oikein punastui.
--No, tehk??n. Mutta k?herrettyn? sinulla oli hiukset, kun h?n sinuun rakastui ja nyt emme rupea niit? muuttelemaan. Sitten rouvana saat heitt?? sile?ksi, jos miehesi niin tahtoo, mutta seuraa nyt kiltisti minun neuvoani.
Selma antoi my?ten. Hiukset k?herrettiin ja sininen leninki tuli p??lle.
--Ompelijan kunnosta se usein riippuu miesten rakkaus, tuumaili Anni Selmaa laitellessaan.
--?l?, hyv? Anni, puhu tuolla tavalla, se minua niin vaivaa.
--No, no. Saatan kait min? olla puhumatta, mutta kyll? asia niin on yht? kaikki.--Nyt sin? jo olet kuin toinen ihminen. Katsopas peiliin! Kun h?n vaan tulisi, ennenkuin ehtiv?t suoristua.
H?n tuli. Astui vakavana ja suorana, aivan yht? tyyneesti kuin seminaariinkin k?ydess??n, ehk? sent??n hiukkaista kiireemmin.
Ikkunasta he h?net n?kiv?t. Anni sieppasi nuttunsa k?sivarrelleen ja juoksi toista tiet? pois, talon huoneiden l?pi.
Selma j?i odottamaan. H?n seisoi p?yd?n luona, nojasi k?dell??n p?yt??n ja oli vuoroin punainen, vuoroin valkoinen. Miten h?nen tuli k?ytt??nty?, mit? sanoa, kuten olla?
Mutta h?n p??si pian kaikesta huolesta. Lehtori Hellman otti h?nt? heti kohta vy?t?isist? ja suuteli arastelematta. Vei sitten rinnalleen istumaan sohvaan, sanoi h?nt? Selmakseen ja sinuksi ja hyv?ili h?nt?.--
Selma ei paljon n?ille ilmoille tajunnut, niin h?n oli h?mill??n ja sekaisin. Se oli tullut niin ?kki? kaikki. Lehtori Hellman, jota h?n niin kauheasti oli kunnioittanut, jota kaikki oppilaat pitiv?t puolijumalana--h?n heid?n uskonnon opettajansa, heid?n ohjaajansa istui nyt tuossa sulhasena h?nen rinnallaan, aivan kuin olisi ollut joku muu tavallinen mies! Ja l?hestyi h?nt? tunteilla, joilla ei t?h?n saakka viel? yksik??n mies ollut h?nt? l?hestynyt. Ne her?siv?t h?ness?kin--nuo hyv?ilyt vaikuttivat kuin tulikipin?t h?nen elimist??ns?.
Puhe taukosi, Hellman vaan kuiskaili jotain silloin t?ll?in. Selma oli illan kuluessa muutamia kertoja saanut lausutuksi Aarnold.
Mutta nyt oli jo my?h?ist?, tunnit olivat vierineet heid?n huomaamattansa. Hellman katsoi kelloaan ja hymyili.
--Ai, ai--!
--Ei sinun en?? tarvitse menn? seminaariin tunnille, h?n sanoi j??hyv?iset otettuaan. Aamup?iv?ll? teemme visiitin johtajan luona ja ilmoitamme h?nelle kihlauksemme, tovereillesi saat antaa tiedon, milloin vain tahdot.
Seuraavana p?iv?n? tuli Selma huomaamaan, mist? merkityksest? t?m? kihlaus h?nelle oikein oli. Toverit tulivat h?nt? onnittelemaan ja osoittivat jo tervehtiess??n niin suurta n?yryytt? ja kainoa ihailua, ett? Selmaa ensin kummastutti. Mutta h?n huomasi samassa, mik? siihen oli syyn?. Olihan h?n lehtori Hellmanin morsian ja semmoisena siis osallinen siihen kunnioitukseen, jota h?nt? kohtaan tunnettiin. H?n oli yht?kki? noussut heid?n silmiss??n, he katsoivat h?neen yl?s kuin johonkin korkeampaan olentoon ik??n. Heid?n silm?ns? seurasivat h?nen pienimpi?kin liikkeit??n ja kaikissa niiss? kuvastui harrasta ihmettely?. Selman koko olemus my?s muuttui aivan kuin itsest??n kahta arvokkaammaksi entisest??n. Mutta h?n oli yst?v?llinen ja hyv?ntahtoinen kaikille, ei kukaan voinut sanoa h?nt? ylpe?ksi tai mahtavaksi. H?n istui yksin huoneen per?ll? sohvassa, mutta h?n oli istunut siin? jo heid?n tullessaankin. Toverit asettuivat loitommalle, h?n vaati heit? l?hemm?ksi, joku siirtyi hiukan p?yt?? kohden, mutta useimmat pyrkiv?t vain taakse p?in. Annikin istuutui hymyilev?n? ja onnellisen sinne vallan ovensuuhun, Hilma Veijolan tuolin reunalle.
--Anni, mit? varten sinne. Tule t?nne sohvaan, onhan t??ll? tilaa.
--T?ss? toki on niin hyv? olla, sanoi Anni ja piti paikkansa.
Samaan suuntaan oli h?nen kihlauksensa vaikuttanut seminaarin johtajaan ja opettajattariinkin. H?n oli yht?kki? siirtynyt oppilaan asemasta pois ja istui nyt saman arvoisena heid?n seurassaan.
--He ihmetteliv?t, etteiv?t olleet mit??n huomanneet.
--Mutta lehtori Hellman osaa niin mainiosti hallita itse??n, nauroi johtajatar.
Lehtori Hellman hymyili vain heille. Muutaman minuutin he istuivat itsekunkin luona, eik? Selman tarvinnut monta samaa lausua, Aarnold piti huolen keskustelusta heid?n puoleltaan. Mutta salavihkaa he loivat silm?ns? aina Selmaan, ja heist? tuntui, kuin vasta nyt olisivat oikein huomanneet, kuinka suloinen h?n todella oli ja kuinka hienosti h?n k?ytt??ntyi.
Aarnold m??r?si mihin heid?n aina tuli menn? ja milloin. H?nest? my?skin riippui, kuinka kauan viipyiv?t kussakin paikassa. V?list? h?n antoi vain silmill??n merkin poisl?hd?st?, v?list? taas tuli h?nen luokseen ja sanoi:
--Emmek?s jo l?hde, Selma?
Ja Selma oli silloin heti valmis.
Yleinen mielipide sek? oppilailla ett? opettajilla oli, ett? he sopivat erinomaisen hyvin toisilleen. Lehtori Hellman oli j?rkev?, voimakas ja p??tt?v?inen, h?n oli mies, sanan t?ydellisess? merkityksess?.
Selma taas tunteellinen, suloinen, ?lyk?s, hieno. Mutta samalla h?n oli hentoja taipuvainen: oli nainen.
Hellman oli vankka vahva honka, joka pysyi pystyss? myrskyjenkin pauhatessa. Selma kukoistava k?ynn?skasvi, joka sen ymp?ri kietoutui. Honka oli k?ynn?ksen tukena, k?ynn?s hongan kaunistuksena.
Ihmiset ennustivat onnea, tulevaisuus h??m?tti edess? t?ynn? lupauksia ja hyvi? enteit?.

II
Joulun aikaan oli Selma tullut nuorena rouvana seminaari-kaupunkiin. Koti oli hyv?ss? kunnossa h?nt? odottamassa. Kolme huonetta heill? oli,