Lehtori Hellmanin vaimo | Page 4

p??tti olla Annille hyv?.
--T?ss? on kaunis n?k?ala, sanoi lehtori. Emmek? pys?hdy lep??m??n? Vai tekeek? mielenne sinne tanssimaan?
--Ei toki, ei ollenkaan. Ei minua tanssi ylip??t??n huvita.
--Sitten olette vallan erilainen muista.
He istahtivat nurmikkoiselle maalle. Selman sininen hame leveni somille poimuille ja helman alta tuli keng?n nen? hiukan n?kyviin. Kyll? Anni saattoi olla oikeassa siin?, ett? t?m? sininen oli kaikkein sievin h?nen leningeist??n.
--Mit? se oli kun te kerroitte tovereillenne tullessa, min?kin haluaisin kuulla. Varmaan jotakin hauskaa, koska se heit? niin kiinnosti.
--Se oli vaan omasta p??st?, kuinka min? ilki?isin sit? lehtorille kertoa.
--Miksik? ei? Vai oli se omasta p??st?. Nyt olen oikein utelias. Selma viel?kin vastusteli, mutta lopulta h?n kuitenkin my?ntyi ja kertoi lehtori Hellmanillekin novellinsa Zuleimasta ja Almanzorista.
--Olihan se kaunis, sanoi lehtori, ja siit? he johtuivat puhumaan kirjallisuudesta ja molemmat he olivat yht? mielt? siit?, ettei realistinen kirjallisuus kelvannut mihink??n.
--Mutta sen aika onkin jo ohitse, sanoi lehtori Hellman tyytyv?isyydell?, ihmiset ovat jo kyll?styneet ja haluavat taas runoutta ja kauneutta. Joitakin vuosia viel? ja Zolan nimi on unohdettu.
Selma ei ollut lukenut mit??n Zolalta.
--Se on hyv? se, sanoi lehtori, ?lk?? lukekokaan. En min? liioin ole lukenut h?nelt? mit??n, periaatteelliselta kannalta olen tahtonut sit? v?ltt??, n?ytt??kseni hyv?? esimerkki? nuorisolle. Vai, te ette tosiaan ole h?nt? lukenut? Se ilahduttaa minua. Tied?ttek?, min? en voisi kunnioittaa sit? nuorta tytt??, joka on lukenut Zolata.
Selma kiitti onneaan, ettei mik??n Zolan teos ollut sattunut h?nelle k?teen. Nyt vastaisuudessa h?n kyll? tiet?isi niit? varoa.
Mutta kuinka h?n ihmetteli lehtoria, joka niin lujasti kaikessa seurasi periaatteitaan! H?n oli itse vanhurskaus, h?n varmaan ei milloinkaan erehtynyt, ei milloinkaan tehnyt semmoista, josta omatunto olisi soimannut. Ja kun ajatteli muita, esim. lehtori Korneria--! Niin, h?n oli opettaja, h?nkin, mutta, mutta--! Kuinka toisenlainen, kuinka paljoa alempana lehtori Hellmania. Ei mit??n ideaalisia pyrint?j? milloinkaan, ei mit??n korkeita aatteita; tuolla h?n vaan aina tarkasteli maata, poimia kasvia ja hy?nteisi?,--se tosin kuului h?nelle, koska oli luonnontieteiden opettaja, mutta ei siin? mit??n ylent?v?? ollut.
Mutta oli h?ness? itsess??nkin paljon vikoja, turhamaisuutta varsinkin. Kuinka h?n nytkin oli ollut hyvill??n somista kengist??n, sirotekoisesta leningist??n ja siit?, ett? tiesi olevansa muita kauniimpi ja etev?mpi. Mit?, jos lehtori Hellman sen tiet?isi!
H?nen tuli paha olla.
--On niin vaikeata, h?n alkoi omien ajatuksiensa jatkoksi, nuorena ei aina tied?, mit? tulee karttaa, mit? ei. Sen vuoksi usein joutuu v??r?lle tielle. Mit? sanotte lehtori tanssista, esimerkiksi, hyv?ksyttek? sit??
--En. Min? en hyv?ksy tanssia. Se on tyhj?? ajanviettoa, josta ei ole mit??n hy?ty?, p?invastoin. Kiihottaa usein turhamaisuutta ja muuta pahaa.
--Luuletteko lehtori, ett? minussa jo on turhamaisuutta? Lehtori v?h?n hymyili ja katseli h?nen hattuaan, h?nen leninki??n. Selmaa h?vetti, ett? ne olivat niin vaaleita ja koristeltuja.
--V?h?n pelk??n sit?. Mutta te voitte sen taipumuksen voittaa, kun vain tahdotte.
--Min? tahdon, aivan varmaan min? tahdon.
Selma ei tanssinut sin? p?iv?n? ollenkaan. Toverit tahtoivat v?kisin vied? h?nt? rinkiin ja er?s miesoppilas, joka aina oli ollut h?nelle eritt?in huomaavainen, tahtoi tiet?? syyt?.
H?n piti sit? pahana. Aikoi vastedes v?ltt?? turhamaisia huveja, ne eiv?t sovellu sille, joka asettaa el?m?ns? p??m??r?n korkealle.
Siit? syntyi v?ittely, joukko tovereita tuli ymp?rille kuuntelemaan. Selma puhui jalosti heid?n mielest??n, useat ly?tt?ytyiv?t h?nen seuraansa, katselivat syrj?st?, kun toiset tanssivat, vaan eiv?t menneet en?? mukaan.
Lehtori Hellman sen huomasi, Selma oli varma siit?, sill? h?n useasti katsoi heit? kohti siell? muiden opettajain kanssa puhellessaan.
Kotiin tultua Selma heti purki hatustaan koristeet pois ja seuraavana p?iv?n? h?n pani yksinkertaisimman leningin p??lleen ja kampasi hiukset otsalta sile?ksi.
Mutta mink?t?hden ei lehtori Hellman kysynyt h?nelt? ainoatakaan kertaa uskontotunnilla ja mink?t?hden h?n v?ltti katsomasta h?neen p?ink??n? Oliko suuttunut jostain? Vaan mist?? Selma ei voinut ymm?rt?? syyt?, h?n tuli kuitenkin levottomaksi.
H?n meni seuraavalla v?liajalla eteiseen, jolloin lehtori menisi naistenpuolelta pois. Oli etsivin??n jotain nuttunsa taskusta ja seisoi puoleksi selin lehtoriin.
--Ellei h?n nyt mit??n sano, on h?n varmaankin vihainen, arveli Selma tyhj?? taskua kopeloidessaan.
He sattuivat olemaan kahden eteisess?. Selma kuuli, kuinka lehtori pani kalosseja jalkaansa, pys?htyi sitten ja k??ntyi h?nt? kohti. Mutta h?n ei ollut tiet??kseenk??n, alkoi vain etsi? toista taskua.
--Neiti Varén, lausui lehtori Hellman ja ??ness? oli jotain outoa.
--Minulla olisi teille kirje.
Se oli samassa Selmalla k?dess?, ja h?n katseli sit?, aavisti jotain, k?vi punaiseksi, koetti puhua, mutta ei saanut sanaakaan suustansa.
--Antakaa minulle vastaus niin pian kuin suinkin.
--Kyll?, kuiskasi h?n vastaan ja pisti kirjeen k?tk??n, sill? tovereita rynt?si luokalta eteiseen.
Kello oli vasta kaksitoista, tunnin p??st? h?n vasta p??sisi kotiin. Niin kauan h?n ei jaksanut odottaa, vaan meni istumaan p?yt?ns? luo, vet?isi laatikon auki ja sujautti kirjeen salavihkaa sinne. Kumarassa p?yt?ns? ylitse h?n sai tuotapikaa sit? silm?illyksi ennenkuin tunti alkoi.
Se oli monta arkkia pitk?. Kristillisen avio-el?m?n merkityksest? oli alku--sit? kesti sivu sivulta. Selma k??nsi lehti?, silm?t lensiv?t ylh??lt? alas, toiselta puolelta toiseen, kunnes vihdoin tarttuivat kiinni viimeiseen. Siell? h?n l?ysi mit? oli odottanutkin. Siell? oli kirjeen varsinainen tarkoitus selvin sanoin lausuttuna.
?Ja nyt kysyn tielt?, neiti Selma Varén, tahdotteko tulla minun aviopuolisokseni. Tahdotteko uskoa el?m?nne ja tulevaisuutenne minun haltuuni? Tarvitseeko minun mainita, ettei luottamuksenne varmaankaan joutuisi h?pe??n. Olen vakiintunut mies, minulla on siveellinen maailman katsantotapa, koko el?m?ni on rakennettu tukevien periaatteiden perustukselle. Velvollisuuteni koetan