Lehtori Hellmanin vaimo | Page 3

j??neet heist? kaikista j?lkeen. Mutta siit? he eiv?t v?litt?neet, perill? kumminkin yhtyisiv?t toisiin, ellei ennen.
Anni vilkaisi taakseen, h?n oli kuullut askeleita.
--Tyt?t, tyt?t, h?n suhahti.
--Mit? nyt?
Muutamat heist? k??ntyiv?t katsomaan.
--Lehtori Hellman ja Korner! K?vell??n sukkelammin, ettei p?ly kohoa heid?n silmilleen.
--Ei, k?vell??n hitaammin, ett? p??sev?t sivu.
--Niin, niin, antaa heid?n menn? edelle.
Syd?mess??n he sent??n toivoivat, etteiv?t lehtorit menisik??n sivu, vaan j?isiv?t heid?n seuraansa.
Ja niin k?vikin.
Tytt?jen rivi hajaantui siin? kun he tervehtiv?t opettajiaan. Sill? tavoin tuli Selma reunalle ja lehtori Hellman, kun sattui olemaan h?nen puolellaan, tuli kulkemaan h?nen rinnallaan.
Annin silmiss? v?l?hti ja omituinen piirre ilmestyi suupieliin.
--Kuinkas te olette j??neet muista j?ljelle? kysyi lehtori Hellman, vai nukuitteko niin pitk??n, ett? my?h?styitte?
--Ei me toki nukuttu, hymyili Selma.
Ja er?s tyt?ist?, Hilma Veijola, rohkaisi luontoaan, ryk?isi hieman ja oli puhuvinaan muka ujostelematta, ehkei voinutkaan aivan tyyten ??nt??n hallita.
--Me t??ll? kuunneltiin Selman kertomusta niin hartaasti, ettei pysytty matkassa.
H?n oli punainen hiusmartoon saakka, kun sai sen sanotuksi. Mutta lehtori Hellman ei h?neen katsonutkaan, vaan k??ntyi Selmaan.
--Mit? hauskaa te sitten kerroittekaan?
--Eih?n se ollut kuin ilman aikojaan--
--Saanko luvan arvata?
--Kyll?.
Selma katsoi h?neen uteliaana. Mist? h?n luuli heid?n puhelleen?
--Ep?ilem?tt? te kerroitte jostain hirve?st? v??ryydest?, joka joskus on tapahtunut jollekulle naiselle.
Selma nauroi.
--Huonosti arvattu. Miksi min? juuri siit? olisin kertonut?
--No, mutta n?in naiskysymyksen aikana,--voisivatko naiset t?t? nyky? muusta puhua? Tietysti tekin olette innokas naisasian ajaja?
--Erehdytte nyt, lehtori, min? en ollenkaan ole.
--Ettek?? Olisitteko tosiaan siit? pelastunut? Siin? tapauksessa onnittelen teit?.
--Lehtori on siis naiskysymyst? vastaan?
--Ehdottomasti
--Sen arvasinkin.
--Naiskysymys on noita nykyajan sairausoireita, ei muuta. Sen, niinkuin kaikkien muidenkin ?uusien aatteiden? juurena on ihmisluonnon ??ret?n itsekk?isyys, joka h?vytt?m?ll? rohkeudella puhkee ilmi nykyaikaan syyst?, ett? maailma on vajonnut ep?uskoon, on unohtanut Jumalan. Mutta kaikista surkuteltavin on juuri naiskysymys, sill? se h?vitt?? perhe-el?m?n ja turmelee koko naissuvun. H?vitt?? naisilta sen, mik? heiss? juuri on kaunista ja hyv??, heid?n n?yryytens?, heid?n siveytens? ja heid?n ihanteellisen katsantotapansa.
Tyt?t olivat pelkk?n? korvana. Lehtori Hellman osasi aina puhua niin, ett? se tunki l?pi luiden ja ytimien. Mit? voisivatkaan vastata t?h?n, nuo Helsingin emansipeeratut!?
H?n vaikeni hetken, ei rohjennut kukaan heist? avata suutaan, vaikka v?h?n tuntui silt?, ett? olisi pit?nyt jotain sanoa.
Lehtori Korner katseli tienpuoleen ja l?ysi silloin t?ll?in jonkun mieleisens? kasvin, jonka poikkesi ottamaan. H?n ei ollut mik??n ajattelija, sen he kyll? ennaltaankin tiesiv?t, siksip? h?n ei v?litt?nyt kuunnella t?llaisia syv?mietteisi? keskusteluja.
--Naisellisuus on suloutta, lempeytt?, alttiiksi antavaa, uskollista rakkautta. Mutta mit? ovat nuo naisasian intoilijat? Luonnostaan poikenneita ep?siki?it?, purevia, pist?vi?, pahansisuisia, jotka kynsin, hampain pyrkiv?t valtaan. Oikeuksia, sanovat, inhimillisi? oikeuksia? Jopa! Ei, valtaa he tahtovat, ainoastaan valtaa. Oikeudet heill? kyll? jo on, luonnosta mukaisesti he saavat kehitty?, vaimon ja ?idin teht?v?? pidet??n arvossa kaikissa kristillisiss? yhteiskunnissa, he ovat olleet siveyden vartijoita, el?m?n puhtauden esikuvia. Mutta nyt he tahtovat siit? kaikesta pois. Tahtovat tulla samanlaisiksi kuin miehet. Ei kukaan tyydy olemaan varjossa, hiljaisessa n?yryydess? kasvattamaan lapsiaan ja olemaan miehens? apuna, el?m?n toverina.
--Oi! lehtori Hellman--!
Selma katsoi h?neen hempe?sti. Tuo soimaus oli v??r?, h?n tunsi sen. Lehtori Hellmanin toverina, puolisona--h?n ainakaan ei voinut suurempaa onnea maailmassa ajatella. Mutta h?n keskeytti ?kki?, ei h?nen sopinut sanoa, mit? ajatteli. Ja kumminkin h?n oli suonut, ett? lehtori Helman olisi sen ymm?rt?nyt.
He olivat tulleet sille kohdalle maantiet?, josta Ronnin m?elle viev? tie erkani. Lehtori Hellman auttoi h?nt? ojan ylitse. Siin? he jotenkuten joutuivat muista erilleen.
--Mit? aioitte sanoa? kysyi lehtori.
--Aioin v?itt?? teit? vastaan, lehtori. Te sanoitte ettei kukaan tyydy olemaan varjossa. Min? taas luulen, ett? ne ovat vain harvoja poikkeuksia nuo, jotka pyrkiv?t valtaan. Naisten suuri enemmist? haluaa vallan toista, haluaa--
--Mit? enemmist? haluaa?
--Haluaa rakastaa ja ihailla sit?, jonka Jumala itsekullekin on m??r?nnyt aviopuolisoksi.
--Ja heihin ei n?m? huudot ja n?m? kiihotukset mit??n vaikuttaisi?
--Ei, lehtori, min? olen varma siit?. Suomen nainen ei voi tulla r?yhke?ksi, ei luopua kutsumuksestaan. H?n tahtoo juuri olla varjossa, etsi? turvaa ja tukea rakastetussa miehess?, jolle voi antaa t?yden kunnioituksensa ja luottamuksensa. Ja ennen kaikkea pysy? siveellisesti puhtaana.
--Teid?n mielipiteenne ilahduttavat minua. Pysyk?? aina tuolla kannalla, neiti Varén. Ja vaikuttakaa tovereissanne samaan suuntaan. Luulen, ett? te voitte heit? ohjata, teill? on siihen kyky?.
Selma punastui. Tuo kiitos tuntui niin hyv?lle ja h?n tiesi sen my?s olevan paikallaan. Tiesi ett? h?n oli luokkatovereistaan etevin ja ett? h?nt? juuri sen vuoksi pidettiin auktoriteettina.
Mutta h?n tahtoi olla n?yr? ja vaatimaton, niinkuin naisella soveltui.
--Ei, hyv? lehtori, ei minulla toki ole siihen kyky?, enk? min? kelpaa muita ohjaamaan, h?n vienolla ??nell? saneli ja huomasi vaistomaisesti, kuinka h?n n?in oli lehtorille mieliksi.
Tie oli ep?tasainen, t?ynn? suuria kivi?. Selmalla oli pienet jalat ja n?tit keng?t, ne tulivat hyvin n?kyviin, kun h?n siin? siev?sti hyppeli kivelt? kivelle. Mutta nyt h?n oli noussut korkealle t?rm?lle, jonka toinen puoli oli jyrkk? ja risuinen.
--Kuinkas te nyt p??sette sielt? pois? kysyi lehtori ja ojensi k?tt??n. Saanko auttaa?
Selma luiskahti keve?sti alas ja tavoitti samassa suloisella katseella lehtorin silmi?.
He kulkivat v?h?n aikaa ??nett?min?. Toiset olivat kerenneet jonka verran edelle ja pys?htyiv?t nyt heit? odottamaan.
Selma hiukan rypisti silm?kulmiaan. Luulivatko nuo, ett? heit? kaivattiin?
Mutta Annipa arvon hoksasi huutaa heit? pois.
--Mit? te viivyttelette? Siell? jo rinkitanssi on k?ym?ss?, laulu kuuluu.
Ja sill? kertaa tyt?t h?visiv?t.
Selma