Laupeuden työt | Page 6

semmoinen ankara tuli ja tukehduttava savu, ett? h?n puolipy?rtyneen? hoiperteli taaksep?in ja vaipui maahan.
Kaikki seisoivat kuin kauhistuksesta kivettynein?, peloittava ??nett?myys ja hiljaisuus vallitsi ?sken niin vilkkaasti toimiskelevassa joukossa. Muutama silm?nr?p?ys viel?, niin nuo hehkuvat muurit ja hirret sy?ksyv?t alas ja nuori el?m? haudataan, kuin j?yk?n v??r?-uskolaisen tai vanhan noidan ruumis, savuavaan tuhkal?j??n. Ei kenk??n uskaltanut en?? j?sent?k??n liikuttaa, vaan hengityst??n pid?tt?en seisoivat he kaikki kamalassa odotuksessa.
Silloin astui yht'?kki? mies palavasta pajasta, -- kukaan ei ollut huomannut h?nen sinne menneen, ja moni v?itti kiven kovaan, ett? liekki h?nen edelt??n v?istyi molemmille puolille kuin portin puoliskot. K?sivarsillaan kantoi h?n suntion tyt?rt?. Ja kaikuvaksi riemuhuudoksi muuttui ymp?rill? olijain tuskallinen odotus.
Mutta kun vieras oli laskenut tainnuksissa olevan tyt?n h?nen is?ns? jalkain juureen, ja talonpojat ehtineet katsahtaa pelastajan kasvoihin, k??ntyiv?t he kaikki pelolla poisp?in.
-- "Tuo on rutto-mies!" kuiskasivat he, ja itse pormestarikin k??nsi ?kki? hevosensa, v?ltt??kseen kuolettavaa n?k??.
Hymyillen astui kalpea vieras tuon kahden puolin poistuvan kansajoukon l?pi. Kukaan ei h?nelle kiitollisuuden sanaa lausunut.
Kun suntio ja h?nen tytt?rens? j?lleen tulivat tuntoihinsa, oli pelastaja jo kadonnut.
-- "Itse rutto-mies", huusi kansa Paavolle, "on pelastanut sinun tytt?resi tulesta!"
Suntio laski miettiv?isen? silm?nr?p?ykseksi k?tens? otsalleen; silloin tuntui kuin olisivat h?nen sielunsa silm?t ?kki? kirkastuneet.
-- "H?n ei ole rutto-mies. H?n on Jumalan mies, eik? kuitenkaan ole sit?. H?n on -- -- -- -- N?inh?n selv?sti ettei savu h?nt? vahingoittanut, vaikka se heitti minut maahan. N?inh?n miten h?n k?sivarsillaan kantoi tytt?reni tulesta! Langetkaa polvillenne ja rukoilkaat, te pakanat! Rutto on loppunut, sill? tuli on sen kuluttanut, ja tuo mies, joka levittelee sielun ruttoa, vaan ei ruumiin, on muuttunut Herran l?hettil??ksi. Oi lapseni, kyll? on is?si vanha ja heikko, kun t?ytyi sallia tuon miehen pelastaa sinut! Kun me vuonna 32 viskuukoneella olimme sytytt?neet Braunfels'in linnan ja tulipalon riehuessa rynt?simme sit? vastaan, ponnistelin min? kolmen kelpo miehen kanssa kaksi tuntia keskell? paksuinta savua, kunnes vihdoinkin saatiin linna r?hj? kukistetuksi. Ja nyt liekki vaan kerran lieskautti kasvoilleni, niin jo kaaduin. Vaan miksi ette ole pid?tt?neet tuota vierasta, jotta olisin ehtinyt h?nt? kiitt??? Vaikka parastahan oli, ett? annoitte h?nen menn?. Min? kyll? tied?n, miss? h?net j?lleen kohtaan. Siell?, miss? sairas hoidotta n??ntyy, miss? kuollut on hautaamatta, miss? ahdistettu sielu apua huutaa, miss? rutto uhkaa ja te kaikki muut pelosta pakenette, siell? olen tuon miehen l?yt?v?, jonka te rutto-mieheksi nimit?tte. Onpa kuin l?hestyisi jo Herran tuomiop?iv?! Rutto-mies harjoittelee laupeuden t?it?, sill? aikaa kuin puhtaan sanan saarnaajat j?tt?v?t seurakuntansa ja esivallan miehet eiv?t muusta huoli kuin miten he kukin s?ilytt?isiv?t maallisen mammonansa. Talonpoika parka turhaan rukoilee Jumalaa, eik? kaikki h?nen tuskansa mit??n auta. R??k?tk??n ja rasittakoon h?n itse?ns? kuinka paljon tahansa, ei siit? kumminkaan ole enemp?? hy?ty? kuin jos pukkia lyps?isi, tahi aasilta villoja leikkais, tahi hevoselle heitt?isi luita j?rsitt?v?ksi, ett? se lihoisi, tahi sialle opettaisi kanteleen soittoa. Rutto-miehen luokse min? l?hden, h?n se on kuitenkin oikea mies -- ei ole h?nell? verta poskissa, vaan eip? ole pelkoakaan j?seniss?, ja vaikka se olisi synti?kin, niin huudan kuitenkin korkealla ??nell?: Jumala siunatkoon h?nt?!"

NELJ?S LUKU.
L?hnberg'il?isten hautausmaa on laaksossa kyl?n takana, peltomaitten keskell?. Puisien ristien v?liss? on vanha ruumishuone; kolkko ja surullisen n?k?inen rakennus; muutoin ymp?rist? n?ytt?? niin yst?v?lliselt?. Lahn joen rannalle saakka kulkee t??lt? tuore vihannoiva nurmikentt?, ja mets?t sen ymp?rill? ylpeilev?t korkeilla, uhkeilla puillaan.
L?hnberg'ist? kaikuu kellojen ??ni t?h?n hiljaiseen laaksoon. Ruumis-kellot ne ovat, vaikka nyt varoitus-kelloina k?ytet??n; niit? soitetaan ruumiita haudattaessa (kello 7 aamulla ja puolenp?iv?n aikana), soitetaan siksi, ett? arat ihmiset, joita peloittaa ruttoon kuolleen kohtaaminen, silloin tiet?isiv?t pysy? kotonaan. Taivas oli pilvet?n, ilma helteinen ja niin tyyni, ett? tuskin oljenkorsikaan liikkui. Tukehduttava, haudanomainen rauha vallitsi kaikkialla.
T?n??n ei kyl?st? kannettu kuin yksi ruumis. Ruton aikana oli m??r?tty, ett? kuollutta hautaan viedess?, saattojoukon aina tuli kulkea ruumiin edell?. T?mm?inen varovaisuus oli t?n??n tarpeeton. Molemmat kantajat olivat ainoat saattajat, ja elleiv?t he hyv?ntahtoisesti olisi kuolleelle pormestarinrouvalle tehneet t?t? viimeist? yst?vyyden ty?t?, niin olisi varmaan h?nenkin ruumiinsa, tuhansien muitten lailla, pistetty johonkin siunaamattomaan kuoppaan kuin el?in ik??n.
Kun kantajat h?t?isesti kokoonpannun arkun kanssa, joka nyt ruumiinkirstun virkaa toimitti, l?hestyiv?t hautausmaan porttia, kohtasivat he siell? peloittavia vartijoita. Kaksi suurta, laihaa koiraa, jotka n?l?n pakoittamina susien lailla tappelukentilt? ja hautausmailta etsiv?t ruokansa, katsoivat tulijoita muristen ja hampaat irvess?. Vaan n?iden yst?v?llisesti l?hestyess?, pakenivat koirat kuin mets?el?v?t, sill? el?v?n olennon ilmautuminen oli heille niin oudoksi k?ynyt.
Miehet laskivat arkun maahan kappelin kuorin viereen ja alkoivat kiivaasti hautaa kaivaa. Hetken kuluttua katsahti toinen, joka oli vanha suntio, hiukan lev?ht?ess??n kumppaniinsa ja sanoi:
-- "Toveri, harvoin sattuu kaksi semmoista haudankaivajaa yhteen kuin me kaksi, mutta vaikka heikolta ja kalpeelta n?yt?ttekin, niin huomaanpa teid?n kuitenkin ymm?rt?v?n vaivaloistakin ty?t?. On niit? Jumalalla jos jonkinlaisia ruokavieraita, joilla on halua jos johonkin, vaan en ole viel? ket??n tavannut, jolla olisi halua semmoiseen kuin teill?. Ruttotautisten majoihin te pist?ytte kuin kapakkaan, hirsipuun alla mellastatte te kuin mink? ilo-riuvun ymp?rill?, ja milloin te tahdotte oikeen raitista ilmaa hengitt??, niin l?hdette hautausmaalle ja toimittelette siell? arvoisata haudankaivajan virkaa".
-- "Sanokaa mieluummin: l?ytyy kaikenlaisia sotamiehi?", vastasi kalpea vieras. "L?ytyy