Laupeuden työt | Page 7

semmoisia, jotka maallisen herransa palveluksessa, omien himojensa tyydytteeksi murhaavat, ry?st?v?t ja h?vitt?v?t. Min? taas olen sotamies, joka taivaallisen Herrani palveluksessa, oman sieluni autuudeksi koetan parantaa, pelastaa, virvoittaa ja suojella. Jos kerran k?sit?tte sen, miten maallinen sotamies iloisesti voi rient?? taisteluun, miksi ette sitten k?sitt?isi, ett? Herran sotilas hiljaisella ilolla voi kulkea kaikkien ajallisten vaivojen l?pi, pelastaakseen siell? t??ll? jonkun sielun saatanan verkosta?"
Suntio kuunteli ??net?nn?, ja niin he sanaakaan vaihtamatta valmistivat haudan ja laskivat siihen ruumiin. Vieras oikaisi itse??n, kuin aikoisi h?n lukea rukouksen, mutta suntio huusi k?skev?ll? ??nell?:
-- "Seis yst?v?ni! Siunauksen lausun min?!"
Sitten ryhtyiv?t he nopeasti t?ytt?m??n hautaa, ik??nkuin pelk?isiv?t he pitemm?lt? viipy? hautausmaalla. Suntio h?pisi joka lapionheitolta:
-- "Kepe?t muijalle mullat, sit? raskaammat ukolle p?iv?t!"
Kun h?nen toverinsa kysyi, mit? t?m? lauselma merkitsee, ei suntio ensin ollut kuulevinaan, vaan jatkoi yh? ty?t??n. Hetkisen kuluttua vastasi h?n, katsomatta yl?s:
-- "Jokainen lapiollinen multaa, mink? min? t?lle haudalle viskaan, on putoova kuin kallion lohkare pormestarin rinnalle, vaan hyv?lle Kaisa rouvalle olkoot kepe?t mullat. Katsokaas, sill? v?lin kuin min?, yksin koko L?hnberg'ist?, saatan pormestarin rouvaa viimeiseen lepokammioon, h?p?isee pormestari lastani ja saattaa h?net perikatoon".
-- "Miksik?s teette siis t?t? vaarallista rakkauden ty?t??"
-- "Miksi?" huudahti Paavo katsahtaen vihaisesti kysyj??n. "Olihan Kaisa rouva sukulaiseni? Antaisinko min? jonkun omaisistani j??d? hautaamatta? Ja eik?s h?n ollut hyv?, kelpo rouva, jota omin k?sin hautaisin, vaikk'ei orpananikaan olisi? Ja eik?s minun tule tehd? Kerstilleni mieliksi, h?nen, joka hoiti t?ti??n h?nen viimeisill? hetkill??n, ja joka nyt laupeutensa t?hden saa k?rsi?? Mutta ... kepe?t muijalle mullat, sit? raskaammat ukolle p?iv?t".
-- "No katsokaas, suntio", puhui nyt vieras. "Koska itse tuommoisten syitten t?hden tulette t?nne hautausmaalle raitista ilmaa hengitt?m??n, miksi siis ihmettelette, ett? min? paljoa vaikuttavampain syitten vuoksi sit? teen?"
Suntio nojasi lapioonsa, kuin olisi h?nelt? voimat lopussa, ja katsoi kauan aikaa surullisesti puoleksi t?ytettyyn hautaan. Viimein heltyi h?nen syd?mmens?, ja h?n alkoi toverillensa kertoa, mik? h?nen mielt??n koko aamun oli painanut, niin ettei tahtonut jaksaa sanaakaan virkkaa, vaan olisi mieluummin itkuun hyr?ht?nyt.
Pormestari oli otattanut Kerstinkin vangiksi. Hopeiset rannerenkaat, jotka h?nell? on n?hty, saattoi k?ytt?? syyn? varkeeksi syytt?miseen.
-- "T?st? voivat jos jotakin melua nostaa", sanoi suntio, "sill? tapauksia on n?hty, jolloin pirulliset ?mm?t, joiden on ollut m??r? hoitaa rutto-sairaita, ovat tukkineet heid?n kurkkunsa kanervilla etteiv?t voineet huutaa apua, vaan tukehtuivat. Sill? v?lin ovat nuo kirotut ?mm?t varastaneet kaikki, mit? talossa oli".
-- "Luuletteko siis, ett? pormestari todella aikoo syytt?? Kersti? semmoisesta ilkity?st??"
-- "Niin pitk?lle ei h?n toki menne, mutta kiusata, ahdistaa ja sortaa tahtoo h?n meit? kaikkia, minua, Kersti? ja sepp??, eik? h?n lopeta ennenkuin saa meid?t L?hnberg'ist? karkoitetuiksi. Tied?tteh?n tekin, miten nuo suuret herrat ja heid?n virkamiehens? ja palvelijansa menettelev?t n?in? surkeina aikoina. Kaikkialla k?yv?t he kiskovien ja ry?st?vien sotamiesten puolelle, ja senp? t?hden eiv?t voi k?rsi?, ett? joku j?rkev?, rehellinen ihminen syrj?st? katselee heid?n menetyst??n. Paitsi meit? kolmea ovat kaikki viisaat ihmiset L?hnberg'iss? kuolleet ja sorretut, j?ljell? on vaan joukko p?ssinp?it?. Konna ei saata k?rsi?, ett? h?nen l?himm?isens? on parempi h?nt?, ja Kerstin jyrk?t vastaukset ukkopahuksen lemmen liverryksiin ovat kiihoittaneet h?nen vihansa ylimmilleen. Sanalla sanoen: toisen tai toisen on l?hteminen kyl?st?, meid?n tai pormestarin! Mutta sen sanon, ja se on tapahtuva: siit? p?iv?st? saakka, jolloin min? t?lle haudalle multaa heitin, ei ole pormestarilla en?? ilon eik? levon hetke? oleva!"
-- "Nyt puhutte synti?, Paavo!" virkkoi vieras. "Kuinka olette te tiet?vin?nne, mit? Jumala on t?m?n miehen kohtaloksi m??r?nnyt?"
Silloin korotti vanha suntio ??nens? mahtavaksi, ja asettaessaan viimeist? turvetta kummulle puhui h?n:
-- "Monenlaisia tietoja l?ytyy! Min? olen oppimaton mies, ja tietoja semmoisia kuin teill? ei minulla ole. Mutta l?ytyy toisenlaisiakin tietoja. Tietoja, joita ihminen salaisesti y?ll? saapi, niin kuin nurmi kastetta; tietoja, joita voi l?yt?? joka olennosta, kukasta, ruohosta puusta, el?imist? ja my?s ihmisist?, mutta selvemmin ja paremmin oppimattomista kuin oppineista. T?m? tieto se on, joka k?skee lehmuksen ja pajun lehdet Wiituksen p?iv?n? k??ntym??n, ennestukseksi siit?, ett? aurinko, muutaman p?iv?n per?st? korkeimmalle p??sty??n, on k??ntyv?. T?m? tieto se on, joka tekee veden Glonach'in ihmel?htehess? rauhan aikana virvoittavaksi kuin hyv? viini, vaan sodan uhatessa veriseksi ja sameaksi. T?m? tieto se k?skee auringon p??si?isiltana tanssimaan, ja se tanssii aina -- sen sanon rukousnauhan vuoksi, jonka teill? n?in -- julianisen kalenterin ilmoittamana p??si?isp?iv?n? eik? gregorianisen. Kukkuuhan k?kikin k?he?ll? ??nell?, jo toukokuussa on hallaa tuleva, ja ennustaahan se kallista aikaa, jos Juhannuksen j?lkeen kukkuu. Koira ulvoo uikuttaen siell?, miss? piakkoin joku kuolee. Ent?s tarhap?ll?? Viikkokausia istuu se sairaan akkunan alla; valittaa ja huutaa: K?y pois! K?y pois! kunnes sairas on viimeisen hengenvetonsa vet?nyt. Aavistihan sekin, miss? ja milloin kuolema astuu kynnyksen yli. Miksi ei ihmiset siis samalla tavalla voisi ennustaa?"
-- "Pist?? toisinaan vanhakin kana p??ns? aidan rakoon! Oletteko varma siit?, ettei luuloiteltu viisautenne ole pirun paula, sieluparkanne turmelukseksi? El?imet ja kasvit antakoot meille himmeit? merkkej?, vaan ihminen ?lk??n rohjetko sanoa tiet?v?ns? enemp?? kuin mit? Jumala kirkon ja selv?n, tavallisen ymm?rryksen kautta on ilmoittanut".
T?st? puheesta k?vi suntio viel? entist? ylpe?mm?ksi ja sanoi:
-- "?lk?? pit?k? minua loitsijana, ilvehtij?n? tai narrina. Mit? en viel? ole kellenk??n ihmiselle