Latvasaaren kuninkaan hovilinna | Page 4

nimismiehenvirasto on hallituksen vaatimuksesta antanut
lausuntonsa kyseisen alamaisen anomuksen johdosta, puoltaen
täysinoikeutettuna kuntalaisten pyyntöä ja nimismiehenviraston
puolesta lisäten, että asian pikainen ratkaisu on paikkakunnan
rauhallisuudelle ja edistymiselle elinehto, ja sittenkuin hallitus oli
minulta kysynyt, suostuisinko minä ja minkälaatuisilla ehdoilla
ryhtymään yllämainittuihin paikkakunnan rauhalliselle edistykselle
tarpeellisiin toimenpiteisiin, vai olisiko asialle edullisempaa, että
hallitus tähän toimeen määräisi jonkun nuoremman, jossain
hallinnollisessa virastossa palvelevan virkamiehen, johon hallituksen
armolliseen kysymykseen alamaisesti vastasin tuntevani luullakseni
paikkakunnan oloja, hoidettuani yli kolmekymmentä vuotta
kruununnimismiehen virkaa tässä Riitalammin nimismiehenpiirissä
paremmin kuin joku nuori, kokematon virastoissa palveleva
ylimääräinen virkailija, -- on hallitus, vapauttaen minut tämän kuun 15.
p:stä toistaiseksi, ei kuitenkaan pitemmäksi ajaksi kuin kuudeksi
kuukaudeksi, Riitalammin nimismiehenpiirin

kruununnimismiehentoimen vakinaisista tehtävistä määräten samalla
kertaa apulaiskamreeri A. Stiernstrandin näitä toimia hoitamaan, tämän
ohessa antanut minulle määräyksen ryhtyä niin pian kuin mahdollista
toimenpiteisiin noitten rauhanhäiritsijäin kiinniottamiseen ja lailliseen
edesvastuuseen saattamiseksi, myöntämällä minulle samalla
määrärahan ja valtuuttaen minut hankkimaan ja palkkaamaan
tämmöiseen toimeen sopivia apumiehiä harkintani mukaan.
2 §
Tämän armollisen hallituksen minulle antaman määräyksen mukaan
olen asiaa nyt juurta jaksain harkinnut ja sitä tunnollisesti ja
seikkaperäisesti punnittuani sekä sanomalehdistä huomattuani, että olet
juuri tutkintosi suorittanut ja että olet siis esteetön tähän tehtävään
ryhtymään, antanut seuraavan välipäätöksen:
Filosofian kandidaatti Karl Albinus Taninkalma ja renki,
vanginkuljettaja Vilhelm Janhunen määrätään täten apumiehinä
seuraamaan Riitalammin pitäjän nimismiestä ja uskollisesti häntä
auttamaan kaikissa niissä toimissa, jotka tarkoittavat niitten rosvojen
kiinniottamista, jotka parina viimeksi kuluneena vuonna ovat
mainitussa pitäjässä ilkitöitä harjoittaneet, josta toimestaan saakoot
palkkion sekä vapaan ylläpidon niin kauan, kuin heidän toimensa
kestää.
Joka tähän päätökseen ei tyydy, tehköön laillisen valituksen
asianomaiseen paikkaan ennen 30 päivän kulumista tästä tiedon
saatuansa. Riitalammin kruununnimismiehen viraston kansliassa, 11 p.
huhtikuuta.
Hallituksen määräyksestä K. P. T. Kruununnimismies.
3 §
Ole nyt, Veli hyvä, niin kiltti, että niin pian kuin mahdollista annat
minun tietää, otatko määräyksen vastaan vai aiotko tehdä valituksen;
sillä kun toimeen olisi astuttava niin pian kuin suinkin, tahtoisin heti
ryhtyä valmistuksiin, ja harras toivoni olisi saada juuri sinut

apumiehekseni tässä paikkakunnallemme niin perin tärkeässä asiassa.
Uskollinen setäsi.
Kirje ei ollut aivan loppuun luettu, ennenkuin mieleeni johtuivat
ymmärtäväisen Pietarin sanat »Hirvenhiihtäjistä»:
»...juuri nyt aikees luontuu, käy kuin juusto se kaavaan uurtoja
myöten.»
Olin kehoituksesta ottanut kootakseni yliopiston kokoelmia varten
lintujen sekä muitten eläinten nahkoja ja olin tämän tähden ajatellut
kesäksi hankkia asunnon jostakin syrjäisestä metsäkylästä, josta päin
lähtisin pitemmille ja lyhyemmille metsästysretkille. Asianomainen
professori oli minulle hankkinut, paitsi ehdottomasti tarpeellista lupaa
ampua rauhoitetullakin ajalla riistaa, kaikki välttämättömät
säilyttämisainekset sekä muut toimeen tarvittavat kojeet. Jos siis setä
katsoisi käyvän päinsä yhdistää yliopiston määräämän tehtävän hänen
omaan määräykseensä, oli kaikki hyvin. Päinvastaisessa tapauksessa
tulisi hän varmaan muitta mutkitta vapauttamaan minut omasta
määräyksestään.
Kello 6 aamulla kolmantena päivänä tämän jälkeen koputin hiljaa
sedän oveen. »Sisään!» kuului ankara ääni. Setä ei koskaan ollessaan
itse kotona pitänyt kamarinsa enempää kuin porstuankaan ovea
lukittuna. Astuin siis muitta mutkitta huoneeseen, jossa setä paraikaa
joi aamukahviansa vuoteessa, kuten siihen aikaan oli tapana. Sanoin:
»Hyvää huomenta», johon setä vastasi: »Jumal' antakoon. Istu
penkille.» Heti minun jälkeeni tuli sedän renki, jo mainittu Vilhelm
Janhunen, sanomaan hyvää huomenta ja pyytämään »päiväkäskyänsä»
saaden saman vastauksen ja saman käskyn kuin minäkin.
Ville, hyvä ystäväni ja riitaveljeni, oli noita Pohjanmaalta Karjalaan
muuttaneita miehiä, jotka sydän-Karjalassakin puheessaan ja tavoissaan
pysyivät pohjalaisina. Hän oli palvellut Suomen kaartissa kymmenen
vuotta ja sedän renkinä kaksikymmentä vuotta, oli jo ikämies, mutta
vielä täysissä voimissa. Itse hän ei tahtonut puhua voimistaan, mutta
setä väitti, ettei ainakaan Riitalammilla ollut sitä miestä, joka olisi

Villen kumoon pannut -- eikä naapuripitäjissä myöskään. Puhui ja
vastasi isännälleen mieluimmin sotilaan tavalla. Riitalammin ja
naapuripitäjien metsiä, järviä, jokia ja vuoria ei tuntenut kukaan
niinkuin hän, sillä hän oli pienestä pojannalkista
kahdenteenkymmenenteenviidenteen ikävuoteensa elättänyt itsensä
yksinomaan metsästämällä ja kalastamalla. Riitalammin roistojoukon
jäljillepääsyasiassa luotti setä täydellisesti Villen metsästäjänvainuun.
Ja tämä luottamus Villeen ei pettänyt.
Ville ja minä olimme sinutelleet toisiamme siitä asti, kun olin
ratsastanut hajareisin Villen jalkapöydällä. Tämä hyvä suhde jatkui,
kun Ville minulle opetti »nahkapoikain äksiisiä» ja myös ylioppilaaksi
tultuani, sillä Ville ei pitänyt piimälakkeja kovin korkeina herroina. Nyt
hän kuitenkin puoleksi arastellen kysyi minulta, oliko maisteri
kuinkakin korkea herra. Selitin hänelle, että Ruotsissa sinuttelee
talonpoikainen mies itse kuningastakin. Tämä ei ollut toki Villen
mielestä sopivaa, sillä, arveli hän, kunnia sille, jolle kunnia tulee, ja
kuningas on hänkin virkamies. Ville itse ei ollut mikään tavallinen
renki vain, vaan hän oli myös pitäjän nimismiehen apulainen, eivätkä
häntä isäntämiehetkään tavallisesti sinutelleet saatikka sitten tavalliset
moukat. Enempää ei asiasta puhuttu, -- Ville jo ymmärsi yskän ja tiesi,
että välit pysytetään entisellään.
Setä oli kahvinsa juonut ja puki paraikaa päällensä. Meillekin tuotiin
kahvia sedän huoneeseen, mikä Villen mielestä ennusti jotain
tähdellisempää.
Setä ei ollut vielä mitään virkkanut. Nyt hän kääntyi minuun ja sanoi
äänellä, jonka piti muka olla tyytymätön:
-- Ole tervetullut, vaikka olet minulta yhden virkakirjeen turmellut. Ja
tärkeän kirjeen. Mikä tuuli sinut toi noin nopeasti tänne?
-- Sedän käsky.
-- Älä hulluttele, et sinä ole minulta vielä mitään käskyä saanut.