Latvasaaren kuninkaan hovilinna | Page 3

vieressä, jolloin alas
laskettua laskulevyä voi käyttää kirjoituspöytänä. -- Kuukauden perästä
olin perin kyllästynyt kaikenlaisiin huonekalujen salaisuuksiin. Olinpa
melkein hieman harmissani setävainajaan, ikäänkuin hänelle ei olisi
pitänyt lukea ansioksi sitä, etten kyennyt hänen salaisuuksiaan ilmi
saamaan.
Poikani oli useat kerrat väittänyt salaisuuden olevan rautanaulassa, joka
oli lyöty alhaalta päin toiseen takajalkaan. Sillä oli silminnähtävästi
kiinnitetty jokin tukipuu jalkaan tätä huonekalua tehtäessä, ja kun
naulaa ei saatu vedetyksi ulos, oli se katkaistu ja viilattu puun tasalle,
ettei se riipaisisi lattiaa. Viilanjäljetkin olivat vielä näkyvissä sekä
naulassa että jalassa. Mahdotonta oli, että se olisi missään yhteydessä
salaisuuden kanssa.
En saanut pojalta kuitenkaan rauhaa, ennenkuin olin nostanut lipaston
kylkeä niin paljon, että hän pistämällä muutamia paksuja kirjoja kyljen
alle pääsi vielä kerran naulaansa tarkastamaan. Viereisestä huoneesta
näin, kuinka hän monta kertaa veti ulos ennen mainittua pientä
salalaatikko milloin enemmän milloin vähemmän ja joka kerta meni --
salaperäisesti kuten kissa, joka kyttää hiirtä -- naulanpäätä tarkastamaan.

Tulipa minultakin kysymään, paljonko laatikko oli ollut silloin auki,
kun kultakello oli laskulevylle ilmestynyt. Sitä en kuitenkaan voinut
muistaa.
Kun muutaman minuutin perästä palasin huoneeseen, makasi lipaston
koko sisustus laatikkoineen kaikkineen keskellä lattiaa, ja poikani
seisoi tyhjennetyn lipaston edessä uteliain katsein kopeloiden sen
monia pienempiä ja suurempia salakomeroita, joista nyt kuitenkin ehkä
puolet olivat tyhjinä. Sedän kertomus oli löydetty.
Nyt ymmärsin, miksi kellon napse oli kuulunut yhtä äänekkäältä, mihin
paikkaan hyvänsä painoin korvani. Sekä kyljet että selkä- ja päällislevy
olivat näet kaksinkertaiset, noin kahdeksan millimetrin paksuisista
laudoista tehdyt. Sisä- ja ulkoseinät oli poikkipienain avulla toisiinsa
kiinnitetty, muodostaen siten suuren määrän pienempiä ja suurempia
komeroita.
Poikani oli ollut oikeassa. Kun hän ei saanut tietoa, paljonko pieni
salalaatikko oli ollut auki, kun kello ilmaantui, oli hän koetteeksi
vetänyt sen melkein kokonaan auki ja sitten laskulevyllä lykännyt
kiinni, kunnes tämä meni lukkoon. Hän oli osunut oikeaan.
Rautanaulan pää oli hävinnyt ja pieni reikä ilmestynyt sen sijalle. Kun
hän nyt laski laskulevyn takaisin alas, työntyi koko sisustus hyvällä
voimalla kappaleen eteenpäin ja oli käsin vedettävissä paikaltaan, joten
kaikki salakomerot paljastuivat.
Kellon ilmaantumista laskulevylle en voi muulla tavalla selittää, kuin
että sedän palvelijatar, joka oli täysin luotettava ja uskollinen, mutta
utelias, oli onnistunut näkemään, miten setä nuo salakomerot avasi.
Kun hän illalla huomasi minun turhaan yrittävän päästä niihin käsiksi,
oli hän nukkumaan mentyäni käynyt huoneessa ja ottanut mainitun
esineen kätköstään. Hän ei kehdannut minulle ilmoittaa tuntevansa
lipaston salaisuuden, kun hän hyvin ymmärsi minunkin tietävän, ettei
setä olisi sitä hänelle näyttänyt, mutta ei myös tahtonut totuutta vastaan
sanoa, että setä ennen kuolemaansa olisi hänen kauttansa tahtonut
minulle asian ilmoittaa. -- Täten selittyy sekin seikka, miten sain tuon
kuvitelman, että joku oli juuri huoneesta poistunut, ja sekin, että kaikki
lipaston laatikot olivat silloin paikallaan, vaikka olin ne illalla lattialle

ja tuoleille jättänyt. Jos ainoakaan laatikko ei ollut kiinni työnnettynä
paikallaan, paitsi sitä, jonka piti olla auki, pysyi näet koneisto
suljettuna eikä tehnyt tehtäväänsä.
* * * * *
Sedän kertomus oli kuten kaikki, mitä hän teki, erinomaisen
huolellisesti tehty. En ole kuitenkaan uskaltanut sitä tähän sanasta
sanaan jäljentää. Sillä koska setä oli elämänsä ajan ollut nimismies, oli
hän niin perin tottunut pöytäkirjatyyliin, että yksin hänen
yksityiskirjeensäkin olivat mallikelpoisia pöytäkirjoja. Hän puhui kuin
jokainen muu ihminen, olipa usein leikkisäkin seurakumppani. Mutta
niin pian kuin hän sai kynän käteensä, heräsi hänessä heti
pöytäkirjurinvaisto, ja pykälät seurasivat toisiaan samalla
säännöllisyydellä kuin rikosasiain tutkimuksessa. En muista myöskään
nähneeni ainoatakaan sedän kirjoittamaa riviä, mikä ei olisi kirjoitettu
puoliarkin kokoiselle paperille. Setä tosin itse väitti, ettei hän koskaan
käytä muistikirjaa siitä syystä, että hän ilmankin muisti kaikki; mutta
minulla oli aina vähäinen epäilys, ettei hän näitä kirjoja hyväksynyt
siitä syystä, että niiden koko oli hänelle vastenmielinen.
Kun siis lukiessani sedän kertomusta huomasin, että ensimmäisen §:n
ensimmäinen lause päättyi vasta neljännen sivun keskipaikoilla, en ole
rohjennut sedän käsikirjoitusta sanasta sanaan käyttää. Mutta jos
olenkin uskaltanut sitä jossain määrin toisenmuotoiseksi muodostella,
olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että seuraavan kertomuksen sisältö on
täysin yhtäpitävä löydetyn käsikirjoituksen kanssa. Mitä tapahtumista
itse muistan, olen myös kertomukseen liittänyt.

I.
Istuin huoneessani kaksi täyteen ahdettua matkalaukkua vieressäni.
Viimeinen tutkinto oli suoritettu, ja kandidaattikirja oli matkalaukussa
hyvin suojeltuna. Täysihoito oli maksettu ja jäähyväiset sanottu. Vielä
oli kuitenkin tunnin aika junanlähtöön.

Silloin kuulin kirjeen putoavan kirjelaatikkoon. Se oli minulle, ja
pelkäsin jo pahoin saavani jonkin toimitettavan, mikä estäisi minua
tänään lähtemästä. Näin onnettomasti ei ollut kuitenkaan asia. Kirje,
joka oli sedältä, kuului näin:
Riitalammilla, 13 p. huhtikuuta.
Kunnon Veli!
1 §.
Niitten seikkain johdosta, joita täällä Riitalammilla kahtena viimeksi
kuluneena vuotena on tapahtunut ja joista minun ei tarvitse sinulle
seikkaperäisempiä tietoja antaa, koska ne ovat sinulle jo entuudesta
hyvin tutut, sekä jotka ovat Riitalammin pitäjän kaikissa rauhallisissa ja
lainkuuliaisissa asukkaissa herättäneet pelkoa ja kauhua, minkä
johdosta Riitalammin pitäjän äänioikeutetut kuntalaiset ovat, sittenkuin
laillisessa kuntakokouksessa on asiasta keskusteltu ja lain voiman
saanut päätös tehty, hallitukselle valtuutetun asiamiehen kautta
jättäneet anomuksen, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin, jotka
turvaisivat pitäjäläisiä hengen, vapauden ja omaisuuden puolesta, ja
sittenkuin