Latvasaaren kuninkaan hovilinna | Page 8

ukontollo Perhoon is?puoleksi.
Kun ukko jo souti vieress?mme, sanoi h?n sed?n puoleen k??ntyen:
-- T?ss? tulee kilometrin p??st? kaksi koskista paikkaa, joita ette voi nousta muuten kuin sauvomalla. Saatan teid?t niist? ohitse ja n?yt?n parhaimman sauvomapaikan. Muuten ehk? ette p??se niist? ollenkaan nousemaan. Niist? l?htien p??see kyll? soutamalla j?rvelle asti, vaikka virta on muutamin paikoin hyvin vuolas. Saa n?hd?, onko j?? jo j?rvest? l?htenyt.
Ville, joka yh? viel? ep?ili ukkoa, kysyi h?nelt? odottamatta:
-- No mitenk? te, vaari, aiotte meille tien n?ytt?? sauvomispaikoissa, teill? kun ei ole sauvointakaan? -- Meill? oli kolme tukevaa nelj?nsylen sauvointa veneess?mme.
Ukko hym?hti.
-- Lykk?? sin? vain, poikaseni, voimiesi takaa. Kyll? min? tyhjin venein puoleni pid?n ilman sauvointakin. Luota sin? vanhan miehen sanaan. Minulla oli jo pitk? parta, kun sin? viel? paitaressuna k?yd? lyllersit.
Ukko souti nyt edell?, ja me seurasimme h?nen veneens? vanassa. H?n n?kyi tarkoin tuntevan kaikki akanvirtapaikat, mik? suuresti helpotti soutua.
Ensimm?inen koskipaikka meni hyvin, vaikka meist? Ville oli ainoa, joka oli tottunut sauvointa k?ytt?m??n. Liejupohjaisissa mets?j?rviss? olen kyll? tottunut porkkaamalla lauttaa ty?nt?m??n, mutta vastavirran voittaminen sauvoimella vaatii ihan toista taitoa. Kun tulimme toiselle koskipaikalle, joka oli pitempi ja kivisempi, tahtoi Ville, ett? nousisimme soutamalla, joka h?nen mielest??n k?visi hyvin p?ins?. Ukko varoitti sanoen, ett? alussa kyll? p??semme, mutta v?h?? ennen koskenniskaa tulemme paikalle, josta emme kev?tveden aikana mitenk??n saa soutamalla lastissa olevaa venett? nousemaan. Set? ja min? emme asiaan mit??n puhuneet, ja Ville jatkoi soutamalla. Ukko yritti viel? kerran taivuttaa h?nt? aikeestaan sanoen, ett? kun tuo paha paikka tulee, on melkein mahdotonta vaihtaa airoja sauvoimiin; mutta kun h?n huomasi, ettei h?nen sanoistaan ollut mit??n apua, l?hti h?n uudestaan soutamaan edell?.
Noin puolet koskea oli soudettu, kun uoma tuli kapeammaksi ja virran valta kasvoi. Nyt set? kehoitti vaihtamaan airot sauvoimiin, mik? er??n ison kiven alapuolella olisi viel? hyvin k?ynyt p?ins?. Mutta Ville, joka ei tahtonut my?nt?? erehtyneens?, sanoi k?yv?n soutamallakin hyvin, ja kun Ville oli tottunut venemies, arveli kai set? h?nen ymm?rt?v?n asian paremmin, koska ei suoranaisella k?skyll? pakottanut h?nt? vaihtamaan. Vet?m?ll? voimiemme takaa p??simme my?skin ukon viittaamaan pahimpaan kohtaan, joka n?ytti olevan noin kahdeksan tai kymmenen sylen pituinen. Ukko souti edell? vet?m?ll? hyvin tihe??n ja p??si onnellisesti valtavuon l?pi paikkaan, jossa virta oli v?hemm?n vuolas. T?h?n h?n pys?htyi ja katseli meid?n voimanponnistuksiamme. Ponnistaen voimiamme ??rimmilleen onnistuimme nousemaan ehk? puolet tuosta pahasta paikasta, mutta silloin rupesi vene vastustamattomasti laskemaan taaksep?in koskea alas. Villen toinen airo katkesi, ja ennenkuin huomasimme, miten asia tapahtui, oli vene k??ntynyt, toinen laita koskea, toinen kive? vasten. Iso hy?kyaalto l?i samassa laidan yli, ja vene oli kaatua, koski kun painoi suurella voimalla.
Samassa kun Villen airo katkesi, oli ukko potkaissut ankkurikivens? veteen ja pit?en ankkurik?yden k?siss??n laskenut veneens? koskea alas. Sekunti sen j?lkeen, kun veneemme t?rm?si kiven kylkeen, seisoi ukko samalla kivell?, h?nen veneens? kelluessa koskessa monta sylt? alempana. Ett? hypp?ys veneest? liukkaalle, melkein vedenalaiselle kivelle nuorellekin miehelle oli hengenvaarallinen, ymm?rsimme hyvin. Hypp?ys oli teht?v? ankkurik?ysi k?dess?, ja ellei oikeassa silm?nr?p?yksess? heitt?nyt k?ydest? irti, joutui auttamatta kosken valtaan. Ukon onnistui heti saada veneemme parempaan asentoon, niin ettei siihen tullut en?? vett?. H?n piti veneen t?ss? asennossa pit?m?ll? molemmin k?sin veneenlaidasta kiinni, seisoen vedess? kainaloihin asti ja nojautuen selin kiveen. Ellei h?n olisi jaksanut pysytt?? venett? t?ss? asennossa, olisi h?n itse joutunut kosken puristettavaksi veneen ja kiven v?liin.
Heti tartuttuansa veneen laitaan otti ukko komennon. ?re?ll? ??nell? tiuskaisi h?n komentosanansa Villelle, joka ??neti totteli. Kahdella sauvoimella saatiin vene p?nkitetyksi, ja ukko p??si j??kylm?st? kylvyst??n. Ukko sitoi kaksi airoa yhteen varasauvoimeksi, ja kymmenen minuuttia my?hemmin olimme onnellisesti suvannossa koskenniskan yl?puolella.
T?h?n asti ukko ei ollut puhunut ainoatakaan sanaa, joka ei olisi koskenut veneen ohjausta. Mutta niin pian kuin vaara oli ohitse, tiuskaisi h?n Villelle:
-- Miks'et sin?, hirtehisen pakana, totellut minua, joka tunnen n?m? kosket paremmin kuin sin?? Olisit ylpeydess?si komisariuksenkin ja nuoren herran hukuttanut, ellen min? olisi pannut parhainta sarkatakkiani vanutettavaksi.
Ukko katseli murhemielin takkiansa, joka oli kai jo kuivanakin ollut ahdas ja nyt veti h?nen olkap?it??n arveluttavasti selk?puolelle p?in. Siit? ukko ei ollut tiet?vin??n, ett? oli henkens? pannut alttiiksi ja vanhat luunsa j??veteen likoamaan. -- En ole koskaan ennen enk? j?lkeen n?hnyt Ville? niin h?peiss??n ja nolostuneena kuin t?ss? tilaisuudessa.
Seurasimme heti rannalle, ja minuutin per?st? kaikui mets? Villen kirveeniskuista. Tehtiin mahtava hirsituli, ja pian seisoi tulen ymp?rill? nelj? h?yry?v?? miest?, k??ntyen aina sen mukaan kuin liiallinen l?mp? pakotti. Ukko, joka seisoi paljoa l?hemp?n? tulta kuin me muut, oli vet?nyt pieksusaappaansa jalasta ja pannut ne loitommaksi tulesta kuivamaan; valitteli, ettei nahka kest? l?mmint?, niin pian kuin se on ruumiista nyletty irti. ?Miss? voi sulaa, siin? nahka palaa?, arveli vanhus.
Set? ja min? emme voineet kyllin ihmetell?, miten ukon oli mahdollista kest?? niin l?hell? tulta. Ukko silloin kertoi:
?Min? olen aina ollut hyv? l?yly? ottamaan. Yhden ainoan kerran el?iss?ni on ollut pakko astua lavalta alas, kun toinen j?i. Ja tuo oli herrasmies. Olin nuorempana ollessani kerran Viipurissa ansioty?ss?. Siell? asui er?s herra, jonka sanottiin olevan semmoisen kossin l?yly? ottamaan, ettei ole kukaan viel? h?nt? voittanut. Olin