Latvasaaren kuninkaan hovilinna | Page 7

paljon huomiota. T?rke?mm?t teht?v?t t?yttiv?t nyt ajatukseni. Kohteliaisuudesta utelin kuitenkin ukolta, eik? h?n mit??n enemp?? tuosta hovilinnasta tiet?nyt. Ukko selitti silloin uskovansa, ett? linna oli jollakin saarella Sitkaj?rven pohjoisessa osassa. Tuon salaper?isen herran todellisesta olemassa olosta h?n n?ytti olevan t?ysin vakuuttunut. Ja kun h?n luuli minusta saaneensa asiaa harrastavan kuulijan, h?n kertoi viel? salaper?isesti kuiskaten minulle seuraavaa:
?Olen itse kerran el?m?ss?ni ollut Latvajoen kuninkaan l?heisyydess?. En tosin saanut h?nt? n?hd?, mutta niin l?hell? olin, ett? sek? n?in ett? kuulin h?nen jumalatonta menoaan. Kymmenvuotiaana otti is?ni minut mukaansa kalastusretkelle Sitkaj?rvelle. Etel?osassa j?rve? ei ole kaloja, mutta pohjoinen ranta on kalaisa. Sinne aikoi is? soutaa. H?n ei n?et uskonut kansan kertomuksiin, ettei ole luvallista menn? j?rven pohjoiseen osaan. J?rvenpinta oli rasvatyyni. Kun olimme viel? noin puolen penikulman p??ss? pohjoisesta rannasta, n?in rannalla edess?mme pienen pilven, ja samassa lensi veneen viereen veteen jokin esine semmoisella voimalla, ett? vesi purskui yli koko veneen, joka rupesi ankarasti liikkumaan. Kastuin l?pim?r?ksi, ja veneeseen oli tullut ainakin pari korvollista vett?. Is?ni, joka souti ja siis istui selin pohjoisrantaan, k??nsi veneen niin nopeasti, ett? min?, joka olin veneen per?ss? noussut seisomaan, keikahdin kumoon ja sy?ksyin suin p?in j?rveen. Is?ni sai minua tukasta kiinni, ja samassa, kun h?n nosti minut veneen laidan yli, kuului niin hirvitt?v? jyske, ettei paljon puuttunut, ettei h?n pudottanut minua toista kertaa j?rveen.
Is?ni ei tiennyt mit? ajatella, kun samassa pilvi uudistui, suhahtava ??ni kuului ja vesi takanamme nousi korkealle ilmaan. Kun pamaus taasen uudistui, nousi is?ni seisomaan, pui nyrkki??n sinne p?in, miss? pilvi n?kyi ja kirkaisi kamalasti suuttuneella ??nell?:
'Nuo laukaukset tulen sinulle viel? maksamaan!'
Mutta kun tuli viel? kolmas laukaus, joka s?rki veneen keulan, souti is? voimiensa takaa rannalle p?in, kunnes p??si suojaan er??n niemen taakse. Kun is? oli tyhjent?nyt veneen ja saanut keulan kutakuinkin korjatuksi, kertoi h?n minulle, ett? se, jota sanottiin Latvasaaren kuninkaaksi, oli meit? kanuunalla ampunut ja ett? h?n nyt jo toisen kerran oli ajanut h?net pois t?m?n omalta alueelta ja est?nyt h?nt? kalastamasta taloon kuuluvassa j?rvess?. Ja sen lis?ksi, sanoi is?, on tuo pakana ruvennut minulta lupaa kysym?tt? asumaan minun maallani ja kalastaa mit??n vuokraa maksamatta minun kalavesill?ni. Is? lis?si aikovansa itse pian k?yd? laittomalta anastajalta vuokraa kantamassa.
Y?ll? soudimme kotiin takaisin.
Is?ni k?vi jo seuraavana p?iv?n? kirkonkyl?ss? sek? nimismiehen ett? itse tuomarin puheilla. Pari p?iv?? h?n sitten istui kotona talonpapereita ja talonkarttoja tutkimassa, mutta mit??n ty?t? ei tehnyt. Sitten h?n laittoi viikon ev??t konttiinsa, latasi molemmat pyssyns?, hyv?ili minua, mit? h?n ei ollut ikin? ennen tehnyt ja sanoi nyt l?htev?ns? veronkantomatkalle. Sen lis?ksi, sanoi is?, on minulla itsell?ni my?skin v?h?isen maksettavaa tuolle vieraalle herralle. T?ll? kertaa is? ei l?htenyt veneell?, vaan jalkaisin. Jos ?itini olisi el?nyt, olisi is? arvatenkin j?tt?nyt veronkantomatkan tekem?tt?. Min? en uskaltanut mit??n sanoa. Itkin vain. Herran haltuun, poikaseni, sanoi is? ja l?hti matkalle pyssy olalla, toinen kainalossa.
Takaisin ei palannut.
Olin kymmenvuotias, kun tulin talon is?nn?ksi. Talo j?i autioksi, ja min? l?hdin kirkonkyl??n paimenpojaksi. Kuusitoistavuotiaana palasin takaisin, ja kaikki oli tuvassa samassa kunnossa kuin l?htiess?ni. Mutta peltotilkkuset oli uudestaan kuokittava. Ja kuten herra itse n?kee, tullaan talossa nyt, Jumalan kiitos, taasen hyvin toimeen. Monta kertaa on minulla ollut vahva halu l?hte? is?ni j?lki? etsim??n, mutta en ole koskaan voinut mielt?ni siihen rohkaista, ja mit?p? j?lki? olisi vuosikymmenien kuluttua en?? l?ytynytk??n. Pari ruostunutta pyssynpiippua ehk?, mutta kukapa ne suuresta er?maasta l?ysi. En ole my?sk??n ikin? kuullut, ett? kukaan olisi noitten tapahtumien j?lkeen Sitkaj?rvell? kulkenut. Siikajoella olen aina vapaasti kulkenut, mutta j?rvensuusta olen joka kerta takaisin k??ntynyt.?
Vasten tahtoani oli loppupuoli vanhuksen kertomuksesta minuun tehnyt syv?n vaikutuksen. Otaksuin, ett? poika oli kalastusretkell? veneeseen nukkunut ja ampumiset uneksinut. Mutta is?n kostoretki antoi tapahtumille jonkinlaisen todellisuuden varjon ja pani mielikuvitukseni oudosti liikkumaan. Olin kuitenkin muutaman p?iv?n per?st? unhottanut koko jutun.
Ukon jutellessa olimme saapuneet venevalkamaan talonv?en seuraamina. Set? oli is?nn?n kanssa sopinut hevosien viemisest? takaisin; vankkurit ja sed?n kiesit j?iv?t taloon. Veneeseen astuessamme sanoi is?nt? syd?mest??n toivovansa meille menestyst? matkalle ja lis?si, ett? meid?n menestyksemme tulee v?hent?m??n talon verot puoleksi siit?, mit? nyt.
Ville astui viimeisen? veneeseen.
Kun h?nell? oli jo toinen jalka veneess?, sanoi ukko h?nen puoleensa k??ntyen:
-- Viiden kilometrin p??st? tulette paikkaan, jossa Suomen puolella kasvaa tavattoman sankkaa kuusimets??. -- Joen l?ntist? rantaa sanottiin Suomen puoleksi, it?ist? Ven?j?n puoleksi, vaikka raja kulki toista penikulmaa joesta it??n p?in. -- Siin? paikassa ei ole koskaan lunta maassa, ja paikka on kuiva ja suojainen. Y?pyk?? siihen. Tarvitsette hyvin suojatun nuotiopaikan, sill? ensi y?ksi tulee sade. Viime y?n? oli laaja keh? kuun ymp?rill?, ja aamulla ei kukko laulanut ainoatakaan kertaa.
Istuttiin airoille, min? kokkatuhdolle, Ville keskiteljolle ja set? per??n ohjaamaan.
Olimme juuri saaneet veneen hyv??n vauhtiin, kun ukko notkeana kuin nuorukainen hypp?si talon veneeseen ja ripein aironvedoin rupesi soutamaan per?ss?mme. Set? luuli, ett? vanhuksella oli jotain t?hdellist? meille sanottavaa, jonka vuoksi h?n k?ski Villen hetkiseksi heitt?? soudun. Ville ei ollut kuulevinansa, vaan lis?si vauhtia. Pian h?n kuitenkin huomasi, ett? ukko sittenkin tyhj?ll? veneell? soutaen meid?t saavuttaa, ja heitti soutamisen. Kuulin Villen itsekseen mutisevan:
-- Menk??n