Latvasaaren kuninkaan hovilinna | Page 6

Latvajoen it?inen ranta on ihan asumatonta seutua. Sankat mets?t, liejuiset r?meet ja jyrk?t vuoret vaihtelevat. Seutua sanotaan Sadanvirstan korveksi. Jossain paikassa t?ss? korvessa arveltiin Kyttyr?isen joukkokunnan piilopaikan olevan. Kun seutu oli ammoisista ajoista ollut pahassa huudossa, ei kukaan siell?p?in kulkenut, emmek? siis my?sk??n voineet saada juuri ollenkaan tietoa seudusta. Se vain tunnettiin, ett? Latvajoki oli erinomaisen kalaisa, ja samaten my?skin Sitkaj?rven pohjoinen p??, johon Latvajoki laskee. T?m? tieto ilahdutti suuresti Ville?, joka tiesi, ett? muonavarain hankkiminen suureksi osaksi tulisi riippumaan kalastamisesta.
* * * * *
Sitkajoen rannassa kellui jo sed?n iso, melkein uusi kolmihankainen, joka oli jo viime rekikelill? t?nne tuotu, ja tunnin per?st? olivat kaikki matkakapineemme hyv?ss? j?rjestyksess? veneen pohjalla.
Talon v?ki arveli, ettemme moneen viikkoon saisi kuulla mit??n Kyttyr?isen miehist?, sill? kuuleman mukaan oleskeli ainakin nelj? heist? t?t? nyky? Ven?j?n puolella tavaroita kaupittelemassa. Kyttyr?-Jaska itse oli luultavasti talonvartijana kotona. H?nell? n?et ei ollut tapana itse l?hte? mukaan noille rajantakaisille matkoille, mutta h?n ei my?sk??n ikin? ollut yksin liikkeell? asutuilla seuduilla. Mutta miss? osassa Sadanvirstan korpea heill? oli asumuksensa, siit? talonv?ell? ei ollut mit??n tietoa ja jos heill? olisi ollutkin jokin aavistus siit?, eiv?t luultavasti olisi uskaltaneet sit? meille ilmoittaa. He olivat el?neet alituisessa pelossa, ett? joukko k?visi heill?kin ry?st?retkell?, mik? olisi ollut helppo asia, kun heill? ei ollut naapureita l?hemp?n? kuin kahden penikulman p??ss?.
Mutta edellisen? kes?n? oli Kyttyr?-Jaska itse, ja vastoin tapaansa yksin, k?ynyt heid?n talossaan ja tarjonnut heille ?ikuisen rauhan? ehdolla, ett? talo vuosittain maksaisi h?nelle kaksi tynnyri? rukiita ja ett? talonv?ki sitoutuisi olemaan urkkimatta, miss? h?n ja h?nen miehens? pitiv?t asuntoa. Is?nt? oli suostunut t?h?n v?lipuheeseen, jonka Jaska oli luvannut tehd? vaikka kirjallisestikin ja kahden todistajan l?sn? ollessa. Viel? h?n oli luvannut, ett? is?nt? saisi vied? sen vaikka k?r?jiin tuomarin vahvistettavaksi. Ei suostunut kuitenkaan tulemaan itse mukaan nimikirjoitustaan vahvistamaan. Sanoi tuomarin kyll? muutenkin tuntevan nimikirjoituksen. Ainakin, oli Jaska lis?nnyt, vanha laamanni tuntee, jos tulee itse k?r?ji? istumaan. H?n on minulle ennenkin vahvistanut kahdentoista vuoden sepelinhakkuusopimuksen Kakolan is?nn?n kanssa. Ja oikein mahtoi kirjoittaa, koska sek? hovioikeus ett? senaatti hyv?ksyiv?t. Jaska oli luvannut ?kaplatsoonin? loputtua tulla laamannille kirjoituspalkkaa maksamaan, mutta laamanni oli vain nauranut ja sanonut saaneensa ennenkin monta samanlaista hyv?? lupausta ja kuitenkin aina j??neens? palkatta.
Is?nt? kertoi kysyneens?, miksei Jaska ollut laamannin puheilla my?hemmin k?ynyt. Jaska oli siihen vastannut aikoneensa joukkonsa kanssa er??n? myrskyisen? syysy?n? k?yd?, mutta Iso-Iivana oli kielt?ytynyt tulemasta mukaan. H?n oli kuullut, ett? t?m? herra omisti semmoisen pyssyn, jolla ampui kaksitoista laukausta per?kk?in v?lill? lataamatta. -- Jaska oli kyll? my?hemmin sattumalta tavannut laamannin mets?ss?, mutta laamanni oli h?net huomannut ennenkuin h?n laamannin, ja h?nell? oli my?s ollut se sama hirmupyssy k?dess??n. H?n oli kohta t?hd?nnyt Jaskaa ja k?skenyt t?m?n juosta niin paljon kuin koivista l?hti; muuten tulisi siin? paikassa kuolemaan mies saappaat jalassa. Ja Jaska sanoi juosseensa.
Jaska oli lis?nnyt, ettei h?n oikeastaan ollutkaan laamanniin suuttunut. T?ytyih?n t?m?n niin tuomita kuin virkansa vaati.
Set? nuhteli is?nt?? siit?, ett? h?n oli ryhtynyt v?lipuheeseen roiston kanssa, ja selitti, ettei t?mm?inen v?lipuhe ole mitenk??n laillinen.
-- En tied?, sanoi is?nt?, onko se niin laillinenkaan, mutta ainakin t?h?n asti on Jaska sen pit?nyt kuin mies.
-- Annoitko todella tuolle ry?v?rille kaksi tynnyri? rukiita?
-- Annoin kuin annoinkin. Ja kukkuramitalla mittasin aitasta. Jaskalla oli itsell??n s?kit, ja viel? autoin veneeseen kantamaan.
Min? en oikeastaan voinut is?nt?? moittia. Kun yhteiskunta ei voinut h?nt? suojata, hankki h?n itse v?ellens? el?mismahdollisuuden, kuten parhaiten ymm?rsi. Mutta Ville l?i is?nt?? olalle ja sanoi:
-- Vai on Jaska pit?nyt sanansa kuin mies. Luottakaa te vain Kyttyr?-Jaskan lupauksiin!
Ville ei pit?nyt t?m?n talon v?est?.
Olimme k?yneet talossa kahvia juomassa. T?m?n tehty?mme rupesimme l?ht?? puuhaamaan. Venesatamalle menness?mme ly?tt?ytyi talon vanha ukko minun seuraani. H?n huomasi kai esiintymisest?ni, etten ollut ennen t?mm?isiss? hommissa mukana ollut.
-- Ottakaa te, nuori herra, sanoi h?n, teht?v?ksenne t?ll? matkalla ottaa selkoa Latvasaaren kuninkaan hovilinnasta.
Kysyv?n katseeni johdosta h?n kertoi seuraavaa:
?Latvajoella on ennen aikaan ollut oma kuningas. Ja h?nen hovilinnansa pit?isi olla er??ll? saarella, jota on sanottu Latvasaareksi. T?m?n hovin tai linnan -- kumpi se sitten onkaan -- h?n on itse poikansa avustamana rakentanut, ja on, sanotaan, asunut ja el?nyt siin? viel? viime vuosisadan alussa. H?n oli kuninkaallista sukua, mutta jonkin kapinallisen teon t?hden h?net oli karkotettu omasta maastaan. Silloin h?n on ottanut mukaansa kaikki ??rett?m?t sodissa kootut aarteensa ja purjehtinut laivalla Suomeen. Viipurinlahdessa on astunut maihin ja talven tultua ostanut kaksikymment? hevosta ja reke? ja l?htenyt tavaroineen ja miehineen sinne p?in, miss? nyt k?y raja Suomen ja Ven?j?n v?lill?. T??lt? h?n on l?yt?nyt mieluisan paikan er??ll? saarella, johon on vienyt omaisuutensa; miehens? h?n on l?hett?nyt takaisin. Miehet ovat seuraavana kev??n? purjehtineet Viipurista pois ja ryhtyneet merirosvoiksi vierailla vesill?. Mutta monet vuodet he ovat joka kes? palanneet ja vieneet herralleen ry?stetyt aarteensa ja taas poistuneet uusia kokoilemaan. Monen vuoden j?lkeen heid?n laivansa on joutunut haaksirikkoon, ja sen ajan per?st? Latvajoen kuningas ei ole ollut miss??n tekemisiss? toisten ihmisten kanssa. Linnaansa lie kuollut poikinensa, mutta miss? linna on, sit? ei kukaan nykyajan ihminen tied?.?
Ukon kertomukseen en kiinnitt?nyt