Lastuja I-III | Page 7

marsalkkana is?nmaallisissa juhlissa. Suomenmieliset rouvat huomasivat h?net sielt? pian, ja kun perustettiin Suomalainen Seura, valittiin h?net huuto??nestyksell? johtokuntaan. H?n oli itseoikeutettu pukutansseihin --menuetissa varsin ruhtinaallinen--ja yksi noita harvoja, jotka osasivat tanssia masurkkaa. On h?n viel? nytkin seuran hienoimpia kavaljeereja.
Maaseudulla ollessaan hommasi h?n lupa-aikoina useat arpajaiset suomalaisten koulujen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran rakennuksen hyv?ksi sek? pani toimeen kansanjuhlia siihen aikaan, kun ne viel? olivat muodissa. Kaikissa tileiss? kansallisista rahanker?yksist? oli luettavana: ?ylioppilas Mauritz Ahlfeltin kautta? niin ja niin monta markkaa.
Tuskin voi ajatella huolettomampaa ja turvallisempaa el?m?? kuin mik? h?nell? oli ylioppilasaikanaan, Ei puutetta, ei mielt? masentavia velkoja, ei liikaa kiirett? t?iss?. H?nell? oli olemisen hauskimmat ehdot: sek? aikaa ett? rahaa. Rahaa sai h?n yh?kin is?lt??n kolmesataa markkaa kuukaudessa, joka riitti hyvinkin, kun h?nell? lis?ksi oli periaatteenaan olla koskaan lainaamatta ja koskaan menem?tt? takuuseen. Ja h?nen aikansa riitti h?nelle juuri siihen, mihin h?n sit? tarvitsi.
Aamulla, kun h?n noin kello yhdeks?n her?si, oli palvelija jo tuonut sanomalehden h?nen y?p?yd?lleen, jossa nakutti kultakello, rippikoululahja h?nen is?lt??n. Luettuaan lehden vuoteellaan h?n nousi yl?s, peseksi perusteellisesti ja pukeutui verkalleen. Sy?ty??n aamiaisen ja k?yty??n luennolla palasi h?n takaisin asuntoon ja luki kello kahteen tai puoli kolmeen, yll??n villainen kotiviitta, tehty is?n kotiviitan malliin. Siistitty??n pukunsa ja harjattuaan hattunsa laskeutui h?n alas Esplanadille, jossa k?yskenteli siksi, kunnes oli aika menn? sy?m??n p?iv?llist? ylioppilastalolle. Sen p??lle pelasi h?n tavallisesti shakkia lukuhuoneessa.
Viidest? seitsem??n oli lukutunti kotona, jolloin kirjassa k??ntyi pari kolme lehte?. Ja illalla teatteri tai konsertti tai syksyin ja kev?isin istunto Kappelin edustalla. Tuutinkia seurasi portsioni ja portsionia kahvit lik??rin tai punssin kanssa. Ravintolan ovella erosi h?n tovereistaan ja meni kotiinsa. Laitakaupungilla h?n ei koskaan k?ynyt muiden kanssa. H?n oli j?rjest?nyt niin, ett? h?nell? oli oma m??r?tty p?iv?ns?, jolloin h?nen ?yst?v?tt?rens?? otti h?net vastaan.
* * * * *
Niinkuin jo sanoin, on h?n suorittanut tutkintonsa ja palvelee ylim??r?isen? senaatissa. H?nen el?m?ns? tavat eiv?t ole ollenkaan muuttuneet. Luentojen sijaan on vain tullut virasto.
H?n tulee vastaani Esplanadilla joka p?iv? noin kello kolmen tienoissa. Tahtoisin kuvata h?nen ulkomuotonsa, mutta ainoa, mink? voi h?nen kasvoistaan sanoa, on, ett? ne ovat monen mielest? kauniitkin. Niiss? on tuota ?pulskan pojan? kauneutta yleens?, mutta piirteiss? ei ole ainoatakaan vivahdusta, josta voisi sanoa, ett? ne h?nt? kuvaavat. Samoin ei h?nen harmaansinisiss? silmiss??n ole yht??n loistetta, joka n?ytt?isi kuvastavan jotain omaa h?nen sis?ll??n olevaa ajatusta tai tunnetta. H?nen pukunsa on virheet?n ja muodinmukainen, ja h?n kantaa sen hyvin, mutta sen kuosi on r??t?lin kuosi. H?nen omaa makuaan ei siin? ilmaannu muuta kuin t?m?n maun puute. N?kyy, ett? h?n tilatessaan on antanut m??r?yksen, ett? vaatteus on teht?v? samanlaiseksi kuin se on--kaikilla muillakin. Nutussa ja p??llystakissa on tietysti silkkirinnukset.
Kaikesta p??tt?en on h?n menev? pitk?lle maailmassa. Suomalainen puolue kaipaa miehi?, jotka voivat ulkomuodollaankin edustaa. Meill? on kyll? originaaleja, on spesialisteja ja etenkin on meill? paljon aatteen miehi?. Mutta meilt? puuttuu noita ?mallikelpoisia?, hyvin hoidetuita ja hyvin harjatuita nuoria miehi?, joita ruotsalaisella puolueella on joka paikkaan pist??. Sent?hden ei tule kulumaan kauan, ennenkuin Mauritz Ahlfelt on Pohjois-Esplanadikadun k?yt?v?lt? siirtyv? ?finnspongille?.
H?n tulee samaan hyv?n viran ja hyv?t tulot, joita lis?? varakkaan vaimon perint?. Ajan ollen asetetaan h?net valtiop?iv?miesehdokkaaksi Helsingist? ja ajetaan yksiss? voimin l?pi jostain maaseutukaupungista.
Mahdollista on, ett? h?nen senaattoriunelmansakin tulevat toteutumaan. Sill? h?n on ruvennut joutoaikoinaan opiskelemaan ven?j?nkielt?.

H??P?IV?N?.
Er??ll? aviomiehell? on tapana kirjoittaa p?iv?kirjaa kaikista vivahduksista, joita h?n huomaa tunteissaan. Se on omituinen kokoelma syd?men salaisuuksia. Tavallisesti h?n tekee muistiinpanonsa illalla, kun kaikki muut talossa ovat menneet levolle ja h?n yksin ty?skentelee huoneessaan. Sattumalta on tarjoutunut tilaisuus siit? seuraavien lehtien julkaisemiseen:
6 p:n? marrask. 90.
Min? melkein luulen, ett? sinua taas rakastan, pitkien aikojen per?st?. T?n??n tuolla tanssiaisissa rintani oikein l?mpeni ja syd?meni on yh? viel?kin t?ytel?isempi kuin tavallisesti. Olisin kovin onnellinen, jos tiet?isin, ett? t?t? kest?? tai ett? ainakin t?llaiset mielentilat tuon tuostakin uudistuvat.
Siit? on nyt juuri viisi vuotta, kun vietimme h??mme. Avioliittomme on jo muodostunut jotenkin tavalliseksi, ja yhdysel?m?mme on yksitoikkoista ja ik?v??. Me emme ole koskaan sanoneet pahaa sanaa toisillemme, mutta emme pitk??n aikaan hyv??k??n. Ei sada, ei myrsky?, mutta ei repe? aurinkokaan harmaasta pilvest??n. Meit? ei erota erimielisyydet eik? riidat, mutta ei meit? my?sk??n mik??n l?henn? toisiimme, ei lapsetkaan, joita meill? ei ole. Me el?mme kodissamme kuin kaksi tyyness? lammikossa kelluvaa ruuhta, jotka ainoastaan sattumalta koskettavat toisiaan.
Min? ty?skentelen t??ll? kamarissani, silloin kun en ole ulkona, ja sin? istut omassasi kutoen tai lukien jotain romaania. Vasta v?h?? ennen illallista teen tavallisimmasti k?velyn luoksesi ja tapaan sinut usein haukottelemassa.
Minua vaivaa, ett? sinulla n?ht?v?sti on ik?v? ja ett? kaipaat seuraa, mutta enh?n min? osaa sinua huvitella. Heitt?yn sohvalle toiselle puolen salia ja koetan mietti?, mit? sanoa. Sin? lakkaat ty?st?si, katsahdat ymp?rillesi ja ajattelet sin?kin jotain puheen aihetta, mutta et sin? l?yd? sit? enemm?n kuin min?k??n. Me olemme vaiti molemmat ja k?rsimme siit? kumpikin. En voi senk??n t?hden aloittaa keskustelua, ett? minua vaivaa, kun sin? usein koetat olla huvitettu, vaikka et olekaan. Tuota en min? voi siet??. Ja siin? sinun l?heisyydess?si haaveksin min? usein sellaista vaimoa,