Lapsuuteni muistoja | Page 7

luulin, ett?--ett?... H?mm?stynyt rouva sotkeusi sanoihinsa.
--Mit? luulitte? Luulitteko, ett? huvin vuoksi vaan tuo poika polonen kuleksi kerjuulla, tahi ett? ?itins? on pannut h?nelle kerjuuvakan kainaloon kootakseen rikkauksia ja saadakseen el?? laiskuudessa? Siin? luulossako laskitte pojan luotanne antamatta h?nelle leiv?n palaakaan? Te rikkaat kannatte toisillenne ylen kalliita lahjoja paljaan kohteliaisuuden t?hden, ylh?isien yst?vyyksien rakentamiseksi ja kannattamiseksi, vaan k?yhist?, joille anti olisi parempaan tarpeeseen, te v?h?n v?lit?tte. Jos annatte k?yh?lle jonkun kipeneen, niin pid?tte sit? suurena armeliaisuutena eik? heikkona velvollisuuden t?ytt?misen? huonompi-osaista l?himm?ist?nne kohtaan. Ylellisyyteen ja turhuuteen tuhlaatte empim?tt? runsaita rikkauksianne, vaan syd?nt? teill? on tinkim??n ty?miehelt? palkkaansa niin alhaiseksi kuin suinkin voitte saada...
Kuka tiesi kuinka pitk?lt? olisi t?t? ripityst? kest?nyt, jollei sairas olisi her?nnyt unestaan, johon h?n oli vaipunut ennen vieraitten tuloa, ja alkanut tuskin kuuluvalla ??nell? tahtoa suunkostuketta. Molemmat em?nn?t k?viv?t toimeen t?ytt??kseen sairaan tahtoa. Vaan rouva parka oli kokonaan masennettu ja ujona h?n seisoi eik? tiennyt mit? tehd?, miten k?ytt?yty?, mit? puhua.
--Tuossa on leip?pala, mink? kerj?l?inen antoi kerj?l?iselle, jonka te, rouva, ajoitte tyhjin suin ja k?sin aarteittenne ??rest?, tuumaili lopuksi suutarinem?nt? n?ytt?ess??n leiv?nkannikkaa, jonka olin saanut Antilta.--Niin se on, ett? hyv? antaa v?h?st??nkin, vaan paha ei anna paljostaankaan!--L?hdet??nk? Aina jo kotia? lausui h?n tytt?relleen. Vaan jos haluat j??d? t?nne Marian ja Kallen luo viel? v?h?ksi aikaa, niin j??, minun pit?? joutua kotia.--Hyv?sti nyt lapset! Elk?? olko kovin murheissanne, kyll? Jumala kaikki asiat parhain p?in k??nt??!
* * * * *
N?yttip? kuin suosiollisempi kohtalo olisi k??nt?nyt kasvojansa meid?nkin puoleemme. Suutarinem?nt? oli hommannut hoitajan ?idillemme ja joka p?iv? v?liin itse v?liin tytt?rens? toi ruokaa sairaalle ja veljelleni. Olipa h?n toimittanut sisarelleni helpompaa ompeluty?t?, jota h?n hoitajan neuvolla kykeni tekem??n ja sai siten irrotetuksi jonkun rahakipeneen, mill? voitiin silloin t?ll?in ostaa leip?naula, s?rvintippu ja joskus pieni voinnokarekin. Sukulaistalon rouva l?hetti palvelijallansa sanan, ett? sisareni ja min? saisimme k?yd? siell? puolisella kahdesti viikkoonsa--olihan sit? siin?kin.
Olimme er??n kerran puolisella sukulaistalossa. Sy?ty?mme pani rouva minut asialleen.
--Tied?th?n sin? miss? pormestari Kurk asuu? Vie t?m? sinne ja sano, ett? insin??ri Kananderin rouva l?hetti t?m?n pormestari Kurk'in rouvalle.
Rouva antoi k?teeni valkoisella vaatteella peitetyn vakkasen.
--Vaan odotapas v?h?isen! Mik? pilkku tuossa liinassa on? odotahan, min? k?yn hakemassa siihen uuden liinan.
--Sano, Kalle, siell?, ett? kana l?hetti kurjelle n?m? munat! lausui piika Liisa rouvan poissa ollessa ja purskahti t?ytt? kurkkua nauramaan sukkeluudelleen.
Rouvan muuttaessa toista liinaa vakkaseen n?in siin? olevan suurehkon hopeaisen kulhon t?ynn?ns? munia.
--Pane, Liisa, sanoi rouva piialle otettuaan keitti?n sein?lt? pyheliinan, t?h?n muutama naula sit? luulihaa--ymm?rr?th?n? jota Viikille keitet??n--niin Maria saa vied? kotiaan ja keitt?? ?idilleen siit? velli?.--Niin mene vaan sin?, Kalle! Kanna siev?sti vakkasta ja muista sanoa niinkuin k?skin!
Kun k??nnyin pormestarin portista sis??n, huomasin edell?ni toisenkin taloon menij?n. Kumarahartiainen ?ij?, saha ja kirves vasemmassa k?dess?, oikeassa sauva, mill? h?n tunnusteli vuoroon maata vuoroon sein??, vaelsi siin? varovin askelin. Se oli ?Sokea Olli?, joka meni talosta puuns?rky? kysym??n.
--Minnek? Olli menee?
--Pormestarille.
N?ep?s! Kyll? Olli tiesi, miss? h?n milloinkin oli. Usein olivat pojanviikarit koetelleet Ollia puijata neuvomalla h?nt? milloin minnekin ja valehtelemalla ojan, kiven tahi sein?n olevan h?nen edess??n, vaan eip? muuta kuin Olli kosketti entist? useammin kepill??n maata ja sein??, niin sai h?n heti oikean tiedon tiest??n. Saha ja kirves olivat h?nen tukenansa ja turvanansa, sauva oppaanansa olleet t??ll? el?m?n vaivaloisella polulla vuotta jo parikymment?, jonka ajan p?iv?nvalo oli h?nen silmist??n kateissa ollut.
Juuri kun palasin pormestarilta, astui Antti portin ohitse ja lauloi:
Ensi kerran halasin paimentytt??, kontti oli hartioilla; tilurantanta tilu rantanta hei kontti oli hartioilla.
--Mist? sin? tulet? kysyi h?n huomattuaan minut.
--Pormestarilta,
--Saitko mit??
--K?vin vain asialla siell?.
--Yhy.--Katsopa, tuommoisen piipun sain Jaakolta.--H?n oli t?m?n l?yt?nyt.
--Ettek? sitten olekaan en??n vihoin?
--Ei; me olemme sopineet kaikki vanhat vihat ja rupeamme yhdess? luita ker??m??n.--Niit? ostetaan. Jaakko oli jo my?nyt muutaman leivisk?n.
--Ottakaa minuakin.
--Rupea vain. Tule meille v?h?n ajan per?st?, Jaakko tulee my?s, ja sielt? me sitten l?hdemme.--Vaan sinulla pit?? olla vasu mihin ker?t?.
Puhuttu ja p??tetty. Aikomuksessa kohta yhty? l?ksimme kumpikin kotiamme astumaan ja Antti lauloi menness??n:
Kirjotin kirjan keisarille, toisen tuomarille, rallalilaa.
Meill? oli suutarinem?nt? ja talonem?nt? vieraina. ?itini oli jo siihen m??r??n parantunut ett? h?n taisi v?hin erin puhella heid?n kanssaan.
--Jumala palkitkoon teille teid?n hyvyytenne, jota olette osottaneet lapsi raukkojani ja minua kohtaan! lausui ?itini em?nnille.
--Hyv? Maria, olemmehan vaan koettaneet t?ytt?? velvollisuuttamme l?himm?ist?mme kohtaan, sen mukaan kuin olemme voineet, vastasi suutarinem?nt?.
--En tahdo sanoa, ett? olisin teille ristiksi ja vastukseksi, sill? uskon ett? auttavaisuutenne on l?htenyt kristillisest? velvollisuudentunnostanne ja hyv?st? syd?mest?nne, vaan sanon ett? suurta uhraavaisuutta olette osottaneet. En voi palkita teit? t?ydelleen omilla voimillani, vaan kaikkivaltias siunatkoon teille hyvyytenne.
Sukulaistalon piika astui huoneeseemme.
--Hyv?? p?iv??! Kun oli muutakin kaupungilla k?ymist?, niin k?ski meid?n rouva pist?yty? minun samalla t??ll?kin sanomassa, ett? tulevana tiistaina ei Marian ja Kallen tarvitsekaan tulla puoliselle. H?n oli unhottanut sanoa siit? Marialle. Meill? on h??t silloin, niin ei kuulemma passaa.
--Kuka sielt? naidaan? kysyi talonem?nt?.
--Lotta r??kyn?, vastasi piika.
--No, kuka se on naimamies?
--Ettek? tied? sit?? puuttui suutarinem?nt? puheeseen.--Ursin-- komesrooti tahi patruuni eli miksi ne h?nt? nimitt?v?t.
--Patruuniksi h?nt? karahteerataan, virkkoi piika.
--Vai h?n se on naimamies! No en olisi tuotakaan tiennyt, jos olisin eilen kuollut! ihmetteli