Lapsuuteni muistoja | Page 6

oli? kysyen h?nelt?.
--Se oli Ursinin patruuni.--
Jo olimme tulleet kadunristeykseen, mist? oli minun eroaminen kotia.
--El? sano kellenk??n sit? taloa, jossa k?vit, kielteli h?n minua ja min? lupasin olla sanomatta. Me nyt erosimme ja Antin kuulin alkavaksi laulua:
Nuorena ollessani min? el?m?ni riemuja nautin...
* * * * *
Poissa oloni aikana oli sisareni k?ynyt pyyt?m?ss? pari vaimonpuolta naapurista avukseen k??nt?m?ss? sairasta ?iti?ni toiselle kyljelle, jotta toinen kylki ei kovin v?syisi eik? hautuisi. Eukot seisoivat nyt minun tullessani s?ngyn ??ress? katsellen sairasta.
--Kyll? h?n p??see pian tuosta taudistaan.
__Niin, eip? mahtane h?n kauan en??n sairastaa. Hyvin l?hell? n?ytt?? parantuminen olevan.
Niin tuumailivat he pois l?htiess??n.
--Ville nukkuu? kysyin sisareltani.
--Niin.--Poissa ollessasi pyysi h?n ruokaa ja itki kovasti. Koetin lohduttaa h?nt? sill?, ett? sin? kohta tulet ja tuot ruokaa. Itki h?n kumminkin, kunnes siihen nukahti.
Suutarinem?nt? tytt?rineen astui asuntoomme. Kun h?n meni s?ngyn luo katsellakseen sairasta, seisoimme mekin h?nen vieress??n ja katsoimme vuoroon ?iti?mme vuoroon vierastamme silmiin. Syv?n huokauksen laski h?n vihdoin ja katsahti meihin. Silloin rupesi sisareni itkem??n rajusti. Minun ajatuksiini ei ollut t?h?n asti mahtunut semmoista mahdollisuutta, ett? ?itini voisi kuolla, nyt tunsin jotakin semmoista pelkoa, vaan aivan h?m?r??. Rupesin itkem??n min?kin, vaan kuitenkin enemm?ksi kuin puoleksi sen t?hden kun sisareni itki.
--Elk?? itkek? lapsirakkaat! Jumalan avulla voi viel? ?idist?nne tulla terve, lohdutteli vieraamme pyyhkien vy?liinallansa kyyneleisi? silmi??n.
--Itketk? sin?kin lapseni? lausui h?n tytt?relleen.--Niin, opi Aina rakas ottamaan asioista vaaria. Ole aina tottelevainen vanhemmillesi, sill? ei sit? tied? milloin el?m?n herra voi katkaista minun tahi is?si el?m?n langan. Pid? aina hyv?t aivotukset syd?mess?si, niin voit erota autuaallisella tunnolla t??lt?, kun taivaallinen is?si kutsuu sinut pois luokseen. Jos mailmassa satut joskus p??sem??n rikkaaksi ja joudut ylh?isiin piiriin, niin el? anna loiston huikaista silm?si el?k? rikkauden sokaista ja paaduttaa syd?nt?si. Silloin olisi ainoana silm?m??r?n?si omien himojesi t?ytt?minen, ja unehuttaisit, ett? on monta k?yh?? raukkaa, jotka k?rsiv?t suurinta puutetta ja kurjuutta silloin kun sin? iloitsisit ylellisyyksien nautinnoissa. Muista aina Jeesuksen vertausta rikkaasta miehest? ja Latsaruksesta. Mieti tarkasti t?t? tilaisuutta, se opettaa sinulle paljon.
Talon em?nt?kin tuli nyt meille. H?n oli merimiehen leski, ei rikas eik? k?yh?k??n, toimeen tuleva. Usein oli h?n meit? auttanut ruoan murulla, antaen milloin leip?? milloin s?rvint?. H?np? oli toimittanut l??k?rinkin k?ym??n ?itimme luona sek? ostanut omilla rahoillaan rohtoja. Niin avulias h?n oli, vaikka oli itsell??nkin suita, jotka tarvitsivat: kolme viel? ty?h?nkykenem?t?nt? lasta oli h?nell?kin el?tett?v?n??n.
--Kuinka t??ll? sairas jaksaa? kysyi em?nt? toivoteltuaan hyv?? p?iv??.
--Eih?n t??n jaksannosta taida olla juuri mainitsemista, vastasi suutarin em?nt?.
Molemmat katselivat sairasta hetkisen aikaa lausumatta kumpikaan sanaakaan.
--Jo t?ss? maailmassa muutamat kovan kokevat, puuttui vihdoin talonem?nt? puheeseen.
--Niin sanokaa te! Ei Jumal' paratkoon t??ll? onnenpaloja samalla mitalla jaeta!
--Eip? vaan.--Koetti kai h?nkin vaimoparka ahkeralla ty?ll? el?tt?? itsens? ja lapsensa. P?iv?t p??st?ns? istui h?n ompeluty?ns? ??ress?, monesti jatkoi mielest??n lyhyeksi k?yneen p?iv?n y?ll?. Niin sai h?n siksi paljon ty?t? valmiiksi, ett? oli jokap?iv?inen leip?, vaikka niukkakin. Ei tarvinnut silloin lasten k?yd? hieroskelemassa ihmisten ovenpieli? ja rukoilemassa ruoan j??nn?ksi?. Vaan tuo onnettomuus nyt tapasi.
--Niin. Vaan kuinka moni, hyv? em?nt?, el?? t??ll? laiskuudessa ja toimettomuudessa, ja kumminkin nauttii yl?llisyydess??
--Paljonhan niit? on.
--Kyll? se on suurimpia paheita ja v??ryyksi? mailmassa, ett? ihminen, joka ei rikkaa ristiin tee, nauttii mit? suurinta maallista onnea ja taas toinen, joka ty?h?n k?ytt?? kaiken voimansa, saa ry?mi? suurimmassa kurjuudessa.
--Niinh?n se on. Veljeni her?si unestaan.
--Nousepa sy?m??n lapseni, t??ll? on nyt ruokaakin, lausui suutarin em?nt? ja nosti veljeni istumaan p?yd?n ??reen.--Tule sin?kin, Maria, sy?m??n, k?ski h?n sisartani ja laittoi p?yd?lle tuomiansa ruokia.
Min?kin muistin leip?palasen vakkasessani ja nostin sen p?yd?lle.
--No, mist? sin? tuon sait? kysyi suutarinem?nt?.
--Ahon Antilta, vastasin.
--Toinen k?yh? toista auttaa! lausui h?n hymyillen.--Ahon Antti on my?skin er?s kerj?l?inen, selitti h?n talonem?nn?lle.--Etk? k?ynyt miss??n talossa ennenkuin meille tulit?
Kerroin k?yntini sukulaistalossa. Suutarinem?nt? n?ytti vihastuvan kun h?n kuuli, ettei sielt? mit??n annettu, muuta kuin toria.
--Ett? semmoisia ihmisi? maa p??ll??n kantaakin! ihmetteli h?n.-- Annahan min? saisin sen rouvan k?siini, niin kyll? h?n kuulisi kuminakakkunsa; min? sanoisin h?nelle nen?st? nokkaan! Minulla niin sappi kiehuu!
Vaan siin? paha, miss? pahaa kaivataan. Ovi aukeni ja sis??n astui puheenalainen rouva.
--Hyv?? p?iv??! lausui h?n.
Vastattiin.
--Kuinkas t??ll? on asianlaita? kysyi rouva ??nell? ja tavalla, miss? ilmaantui mahtavuutta.
Vaan siit?p? p??si suutarinem?nt? alkuun, p??si j?hdyttelem??n kiehuvaa sappeaan.--Kuinka on asianlaita? Parempiko kysym? kuin n?kem?? Eik? rouva n?e kuinka on asianlaita? Eik? rouva huomaa mit??n erotusta kun vertaa t?t? asuntoa omiin saliloihinsa ja huoneihinsa? Ettek? n?e tuossa kolmea n?l?n kuihduttamaa lapsiraukkaa? Ettek? n?e edes tuossa makaavaa sairasta, joka siin? henkimeneiss? on kuin kuolema itse. Tokko n?ette miten asianlaita on?
--Herra Jeesus! ... alkoi kysymyksiin upotettu rouva.
--Elk?? lausuko Jumalan nime? turhaan! keskeytti suutarinem?nt?.
--Vaan enh?n ole voinut aavistaakaan, enh?n ole tiennytk??n t?t?!
--Ette ole voinut aavistaa, ettek? tiet??! K?visik? armeliaisuutenne ylen rasittavaksi, jos uhraisitte muutaman joutilaista hetkist?nne k?yd?ksenne kurjain matalissa majoissa katsomassa ?kuinka on asianlaita?? vaan alentaisiko se arvoanne?
--Tulinhan min? nyt...
--Tulitte nyt! vaan mit? varten? Tulitte kielt?m??n, ettei tuo ?iti saa laskea lapsiaan kerjuulle, vaan pit?? hankkia ja antaa heille ruokaa. N?ettek? nyt, ettei h?ness? ole k?skij?? ei kielt?j?? yht? v?h?n kuin on ruoan antajaa eli ottajaa?
--Vaan hyv? rouva...
--En min? ole mik??n rouva! keskeytti suutarinem?nt?.
--Min?