Lapsuuteni muistoja | Page 5

tuopi ja v??ryys viepi! arveli Jaakko, otti maasta kuprunsa ja l?i.--Kilahti ja ottaa!--se on kaksi. En ole en??n kuin kymmenen velkaa sinulle. Kahdessakymmeness?k? se jo oli!
--Niin.--Heitet??n jo pois! esitteli Antti huomatessaan, ett? onnensa py?r? oli k??ntynyt.
--Ei heitet?, sanoi J?nes-Jussi! Ly?d??n viel? v?h?n aikaa, niin min? p??sen selv?ksi!
--En min? viitsi en??n.
--No, kun ei niin ei, rukoilemme ei. Napit saat vasta, minulla ei ole nyt muassani.
--Sinulla on seitsem?n entist?kin velkaa, muistatko?
--Enk? ole jo niit? maksanut?
--Et sin? niit? seitsem?? ole maksanut?
--Seitsem?n on valehtelijan m??r?, ei sit? tarvitse maksaa!
--Vai ei. Anna se lihapalanen, niin p??set kuitiksi.
--El? luule rakas sielu, ett? kissa lent??!
--No, anna n?kkileip??.
--Helpota ?viiteen ja puoleen!?
--No, ei tarvitse sinun antaa kuin puolet siit? lihasta, helpotti Antti vaatimuksiaan.
--Tarvitseehan se k?yh? kappeli itsekin kollehtansa!
--Maksa sitte luonnossa ne! vaati Antti jo ankarampana.
--Maksan kun jaksan.
--Maksa heti! ?y?si Antti.
--El? nyt h?t??si kuole!
--Jos et vaan maksa, niin...? Antilla oli jo k?si nyrkiss?.
--Maksan, maksan! lupaili Jaakko per?ytyen hiljakseen ja kirmasi sitten ?kki? juoksuun.--Saat kun sattuu ja sakat happanee, ett? kokkareet p??lle nousee! huusi h?n p??sty??n v?limatkalle, mik? n?ytti h?nest? kyllin turvalliselta.
--El? huoli Jaakko!--Pid? mieless?si, kyll? min? ne sinulta perin!
--Peri Siipolaiselta, joka asuu Kutterin Matin kujan suussa, Tinatolppia vastap??t?, tuolla puolen tuulimyllyn, sill? puolen miss? siivet on!
--Miss? sin? noin viisaaksi olet tullut?
--Kysy mutkalta, kyll? v??r? vastaa!
--Tulepa Jaakko t?nne, niin min? n?yt?n sinulle, miten Kemiksi l?yly? ly?d??n!
--Tule sin? t?nne, niin min? n?yt?n sinulle, mit? muksu maksaa!
--No, seiso sitten paikoillasi, min? tulen. Eip? ole uskallusta taskussa!
--H??r fins fast hyry mykky, hiiden hyv? lykky!
--Tulepa meille!
--Tule sin? meille, meill? leivotaan, saat l?mmint? leip??, jos annetaan!
--Vaan viel? saat sin? tuosta tuta! uhkaili Antti n?ytt?en nyrkki??n. T?ss? on viisi piit? ja moukari!
--Vaan t?ss? on, vastasi Jaakko n?ytt?en h?nkin nyrkki??n, se s?yn?j?np??, josta is?si viisi vuotta velli? keitti!
--Tulehan puoli matkaa, min? tulen toisen!
--Yht? nyht??.
Antti antoi minulle vakkasensa ja l?ksi astumaan kohti Jaakkoa. Askele askeleelta l?hestyiv?t molemmat toisiaan. Vaan viel? oli melkoinen matka v?lill??n, niin Jaakko py?r?hti juoksemaan k?p?l?m?keen. Mutta Antti seurasi ja pitk?n matkaa he juoksivat per?vilkkaa kunnes vihdoin k??ntyiv?t er??n talon portista kartanolle. Vaan v?leen rynk?si Antti takasin kadulle juoksupotkaa.
--En saanut kun kerran ly?d?, lausui h?n heng?styksiss??n p??sty??n minun luo.--Tohtorin Ralle pahus oli siell? kartanolla ja tuli Jaakon avuksi!--Liek? minulta pudonnut kupru? Kun l?ksin Jaakon j?lest? juoksemaan, kuului kilaus, vaan en joutanut sit? ajattelemaan siin? kiireiss?ni.
H?n kopeloi taskuaan ja poissa olikin kupru. Menimme sille paikalle, miss? h?n oli kilauksen kuullut. Haimme v?h?n aikaa, vaan turhaan. Antti sylk?si k?mmenellens? ja toisen k?den etusormella ly?d? napsahutti sylkeen.
--T??ll? sen pit?isi olla, sanoi h?n mennen sinne p?in, mihin suuntaan isompi m??r? nylke? oli pirskahtanut. Sielt?p? se vihdoin l?ytyikin.
--Se on hyv? taika tuo, vaan el? sano sit? kellenk??n! varotti Antti.
L?hdimme taas astumaan yhdess?. Antti pisti lauluksi, johon min?kin yhdyin s?est?m??n. Astuen laulutahdissa vetelimme:
Ralla-Kaisun rakkaus se paloi menn? vuonna, lieneek? jo sammunut, vai liek? tielle puonna, ralle lalle, ralle lalle jo laulaa saa!
Vaan siihen keskeytti Antti ?kki? laulunsa ja pys?htyi tirkistelem??n aidan raosta er??lle kartanolle. Min? tein samoin. N?imme siell? kaksi kerj?l?istytt?? seisovan huoneen seinustaa vasten. Toinen n?ytteli toiselle koreita paperilippuja, joita apteekissa sidotaan rohtopullon suulle.--Eip? sinulla ole t?mm?isi?! ?rsytteli n?ytt?j? toveriaan, saadakseen h?ness? kateutta her?tetyksi.
--Onpaan minulla kotona, vastasi toinen, vaikka asia saattoi olla ettei h?nell? ollutkaan.
--Eip??n! intti ?rsyttelij?t?r.
--Onpaan!
--Mist? sin? olet niit? saanut?
--Niin--vaan onpaan minulla vaatetilkkuja hyvin paljon ja hyvinkin koreita, ja ne ovat parempia kuin nuo.
--El?s kelposia!
--Vaan eip? teill? ole Raamattua!
--Onpaan, ja on virsikirjakin.
--Eip? teid?n Raamatussanne ole niin hyvi? kansia kuin meid?n!
--?itinikin on sanonut, ett? niin hyv?? Raamattua ei ole--ei ole--ei-- keisarillakaan!
--Oho! Keisarilla kun on raamattu kullasta: kannet ja kaikki kullasta!
--Vaan sin?p? et osaa lukia.
--Osaatko sin? sitten?
--Osaapa ?itini.
--Niin osaahan minunkin ?itini.
--Minunpa ?itini osaa paremmin!
--Osaa kun sattuu!
--Osaapaan!
--Eip??n!
--Osaapaan!
--Vannopa!
--Vannopa sin? v?rtt?n?!
--Silm??p?!
--Korvaapa!
--Opettelepa konttamaan!
N?in jankatessaan rupesivat he t?ykkim??n toisiaan ja syntyi lopussa k?sirysy. Heikompi l?ksi pakoon juoksemaan kadulle, vaan voittajatar seurasi kintereill? t?ykkien niskaan pakenevaa, ja huusi kuin sy?t?v?.
--Vai sin?, Anna, pienemp??si sorrat! lausui Antti, asettuen ahdistetun ritariksi, ja otti Annan k?sivarresta kiinni ja py?r?ytti h?nt? ymp?ri, ett? Anna raiska silm?lleen tipsahti.
--Antti, kantti, karvajalka, repohuuli, rengassilm?! huusi Anna p??sty??n Antin k?sist? jonkun v?limatkan p??h?n.
--Mit? se lintu sy?pi, joka noin koreasti laulaa? huusi Antti h?nelle.
--Koettele sormellasi, tahi katso annakasta! oli vastaus.
--El? r?kyt? Anna! kielteli Antti. Ajattele heikkouttasi: sin? olet linnunluista ja pottuvoista. Jos min? viitsisin satuttaa k?tt?ni sinuun, niin ei sinusta olisi j?lell? kuin m?rk? sija!--Joko tulen! Antti teki muka liikkeen l?hte?ksens?.
--Antti! el? astu pataan, pata kalisee, oljet kahisee, ?itisi kuulee, is?si luulee penkin alla molemmat!
--Pid?, pid? leip?laukkusi kiinni, kupparin Anna, muutoin ei hyv? seuraa! huusi Antti.--Se on pieni, vaan pahankurinen, tuo Anna, tuumaili h?n minulle, eik? ollut en??n kuulevinakaan Annan pakinoita. Tunnethan sin? sen Kuppari-Kaisan, Kosu-Kaisan, t?m? on h?nen tytt?rens?, selitti toverini jatkaessamme matkaamme ja alkoi laulaa:
Kupparilla on kumma laatu, kummempi kuin muilla: Imee verta ihmisist? el?imitten luilla.
Vastaamme tuli sama herra, jonka n?in sukulaistalossa.
--Antakaa minulle patruuni se paperossin p??! pyysi Antti n?yr?sti.
Herra viskasi paperossin suustaan kadulle ja Antti vikkel?sti sieppasi sen.
--Se on niin komeata, kun mies kulkee ja savu j??pi! tuumaili h?n vedelless??n aika savuja.
--Kuka tuo herra