Lapsuuteni muistoja | Page 4

renkin?, oli saanut n?m?, vaan kun ne olivat h?nelle pienet, antoi h?n ne minulle.
Kaksi paria jalosukuisia kenki? kuleksi siis, t?ss?. Voi poloisia! Ennen kirkkaina ja kiilt?vin? k?viv?t pitoloissa ja huveissa, jossa saivat ihailla loistoa, n?hd? hekkumaa, iloa ja riemua, nyt olivat kiertelem?ss? mierontiell?, jossa n?kiv?t alhaista v?ke?, kurjuutta ja k?yhyytt?.
--Siin?p? on ruotsi ruoalla, Ven?j? verolla, tuumaili Antti kulkeissamme ohi muutaman eukon poikineen. Eukko istui muutaman portin luona havutakkansa p??ll?, vieress??n pienoinen poikansa. Poika j?rsi leip?palasta, eukko itse m?tti suuhunsa helmastaan potaatinkuoria ja imeksi sillinp?it?. Toverini kiirehti kulkuaan ja vihdoin alkoi juosta suurine saappaineen ja rallatti juoksulleen tahdiksi:
Onpa rik rik rik onpa kai kai kai onpa rikkaita ja rikkaita.
Sill?val val val sill? koi koi koi sill? valkoisella varsalla.
Antti oli huomannut muutaman toverinsa ja h?nen luokseen kiiruhti h?n t?t? vauhtia.
--Oletko saanut paljonkin, Jaakko? kysyi h?n luokse p??sty??n ja katsahti Jaakon vakkaseen.
--Enk? ole, vastasi Jaakko asettuessaan istumaan kauppapuodin portaille. Siihen istui Anttikin ja min? seurasin esimerkki?. Siin? istui nyt meit? kolme Latsarusta--vaan ilman paisumia! Antilla, joka oli suurin meist?, oli pukunaan pitk? h?nnystakki ja kuvern??rin vanhat saappaat, joihin, sek? takkiin ett? saappaisiin, olisi, kokoonsa n?hden, mahtunut toinen Antin kokoinen mies. Sit? ylellisyytt? kerj?l?isess?kin, kun pit?? kaksi sen vertaa enemm?n vaatetta yll??n kuin tarvitseekaan!
Jaakon puku oli seuraava: jaloissaan vanhat kalossit, harmajat sarkahousut, joissa oli paikka paikassa kiinni, takkia h?nell? ei ollut, vaan sen sijassa oli sininen pohjavaatepusero, jossa toista hihaa ei ollut kuin kyyn?rp??t? my?ten, toista kyll? pituudeltaan enemm?n, vaan ainevaraltaan lie ollut yht? verran, sill? suuria reiki? ja palkeenkieli? oli se t?ynn?ns?; p??ss? oli koppahattu, jonka p??laessa oli suuri aukko, mist? hiustupsu p?rr?tti kuin mik?h?n t?yht?. Minun puvussani oli silmiin pist?vint? kenk?ni.
--Voi sinun hattuasi, Jaakko, kun on reik? laessa! nauroi Antti.
--Ei se tee mit??n, yksi kolo ei komeassa haittaa? oli Jaakon vastaus.
--Mit? ne nuo kalossit sinulla jaloissasi merkitsee? Samahan olisi kuin olisit avojaloin!
--No, komeutta kissalla korvat! Etk? sit? tied??
--Ja reiki? pusero t?ynn?!
--Eih?n reik? paina eik? ratkein purista.
--Tuommoiset paikkahousutkin!
--Kyll? ne v?ltt?? v?liksi, ei niit? perill? pidet?k??n!
Ei onnistanut nyt Anttia! Tarkoituksensa oli moittimalla Jaakon vaatteita k??nt?? h?nen huomionsa omiin hyviin vaatteisiinsa ja saada h?nt? kyselem??n, mist? h?n ne oli saanut. ?Hyvist?-taloista? olisi h?n silloin vastannut, ja sanoakseen Jaakolle jonkun niist?, olisi h?n tahtonut h?nelt? palkkioksi makeaa lihaa tahi n?kkileip??. Kun t?m? keino ei vedellyt, oli h?n keksivin??n toisen. Taskustaan otti h?n korpun ja py?ritteli sit? k?siss??n ja aina v?h?n jyrs?sikin laidasta.
--Mit? sin? sairaana sy?t, kun nyt vehn?st? vetelet? Taidat sy?d? munia ja makkaraa! tuumaili Jaakko eik? korppu n?ytt?nyt h?ness? her?tt?v?n mit??n himoa.
--Annatko v?h?n lihaa, niin saat puolet t?st?, lausui Antti huomatessaan ettei paljas n?ytteleminen mit??n vaikuttanut.
--Enp? tied?, vastasi Jaakko. Kumminkin h?n rep?si lihak?ntist?, mik? h?nell? oli vakkasessaan, sirpaleen ja antoi Antille.
--Anna yksi potaattikin!
Antoi Jaakko potaatinkin.
--Anna viel? v?h?sen tuota n?kkileip??, niin saat t?m?n kokonaan, houkutteli yh? Antti.
Suostuikin Jaakko kauppaan, katsahdettuaan korppuun ja mit? h?n oli antanut Antille. Arvelin jo min?kin pyyt?? ostaa piparikakullani Jaakolta lihaa, potaattia ja leip??, vaan en rohennut.
Antti sy?ty??n saaliinsa esitteli Jaakolle sein?rahalle rupeamista.
--Ruvetaanpa vaan, my?ntyi Jaakko.
Minusta k?vi jo pitk?ksi odottaa niit? Antin ?hyvi? taloja? ja luulinpa, ett? niit? ei olekaan tahi ett? h?n on jo unehuttanut lupauksensa. Vaan vetip? h?n samassa minun k?sipuolesta v?h?n syrj??n.
--K?yp? tuossa talossa, jonka portilla on suutarinkyltti, kuiskasi h?n korvaani.
Seurasin neuvoansa.
--No Kalle! Hyv?? p?iv??! lausui muuan kartanolla oleva vaimonpuoli, jonka tunsin, sill? h?n oli muutamia kertoja k?ynyt meill?.--Mist? sin? nyt tulet?
--Kotoani.
--Tule sis??n. Kuinka ?itisi voipi? H?n ei ole t??ll? k?ynyt herran aikoihin.
--H?n on kipe?n?.
--Kipe?n?? K?y istumaan Kalle! Onko h?n huononakin?
--On. H?n hourailee my?t??ns?.
--Herra Jeesus hyv?sti siunatkoon! Onko h?n jo kauankin ollut?
--On kai h?n jo muutamia viikkoja.
--Mhy! hynk?si h?n katsahtaessaan mieheens?, joka tuli kuuntelemaan keskusteluamme.--Olen k?ennyt ja k?ennyt k?yd? siell? teill?, vaan kun sit? on tuota ty?t? ja hommaa, niin eih?n sit? kerki?isi, eik? tahdo p??st? liikkeelle senk??n vertaa. Hy?riess? ja py?riess? tuossa ty?n kimpussa livahtaa aika niin pian, ett?. Olenpa joskus mieless? ajatellut, mik? mahtaa syyn? olla kun h?nk??n ei ole t??ll? k?ynyt. Viimeksi oli h?n t??ll? V?in?? ristitt?ess? ja siit? nyt on kuukausi aikaa--eik? niin Juhani?
Miehens? ny?k?ytti p??t??n.
--Et suinkaan ole sy?nyt viel? puolista Kalle? Tulepa nyt meid?n kanssamme ruoalle!
Puolisen s?in t??ll? is?nn?n, em?nn?n ja heid?n pienen tytt?rens? kanssa samassa p?yd?ss?. Sy?dess?mme kyseli is?nt? ja em?nt? vuoroon tilaamme, onko l??k?ri k?ynyt, kuka on hoitanut ?iti?, onko ket? k?ynyt siell?, onko meill? ruokaa j.n.e.
--Herra is? armahtakoon! em?nt? syd?mellisesti p?ivitteli kuullessaan, ettei sisareni enk? min? ollut saanut ruokaa sitten eilen puolilta p?ivin ja pieni veljeni saanut tyyty? iltasella pieneen leiv?n palaan. --Toteen on rikkaita sukulaisia! lausui h?n k??ntyen miehens? puoleen.
P??sty?mme ruoalta k?ski em?nt? menn? minun kotia suoraan ja vied? terveisi?, ett? h?n tulee siell? k?ym??n.
Toverini olivat yh? ly?m?ss? sein?rahaa. Molemmat olivat kontallaan maassa, Jaakko koetti pingottaa vaaksaansa ylt?m??n toisesta ?kuprusta? toiseen.
--Ottaa se! tuumaili Jaakko.
--Ei ota. Hevonen hein?h?kin kanssa raosta p??sisi! v?itti Antti.-- Tule sin?kin, Kalle, katsomaan vieraanmiehen puolesta.
--Ottaa se, vakuutin, katseltuani tarkkaan.
--Vaan ly? Jaakko uudestaan! Se ?sken kun l?it, k?vi minun jalkaani ja siit? kirposi tuohon l?helle.
--Raskin min? ly?d?. Totuus