Lapsuuteni muistoja | Page 3

niin korkealle kuin ylti --siis leukaa my?ten. Mutta piika hy?ri ja py?ri kuin tuulessa. H?n kohenteli tulta, lis?si v?h?n puuta, kohotti kattilan kantta, mist? sakea h?yrypilvi rynk?si yl?s, nosti padasta suuren lihak?ntin lautaselle, leikkeli sen pieniksi paloiksi, joista erotteli paraat ja j?tteet antoi koiralle. Kateuden henki mieli minut valtaamaan n?hdess?ni kuinka makean n?k?iset lihapalat katosivat hurtan luksahteleviin leukoihin. Olisinpa melkein ollut halukas muuttumaan luppakorvan penikaksi--ainakin sill? kertaa. Kohotti taas piika kattilan kantta ja t?hysteli sinne kotvasen aikaa--totta kai oli siin? tekeill? joku t?rke? herkkuseotus. Otti h?n sitten voita suuren nokareen veitsenk?rell?, ja pudotti sen siihen moniosaiseeen matalaan pannuun. Siit?p? ?t?kk? nousi: kuhina oli kova kuin tuuliaisp??n peuhatessa pet?jik?ss? ja tuprahti sakea ja makea h?yrypilvi, joka peitti koko keitti?n kuin pimeys ennen muinoin Egyptinmaan. Mit?h?n keisarin poika sy?pi, tuumailin. Vaan en joutanut sen pitemm?lt? aprikoimaan, sill? keitti??n astui rouva.
--Pyyt?isin leip?palasta, aloin rukoilevaisesti.
H?n loi pitk?n katseen minuun ja kysyi vihdoin kenen sin? olet poika?
Selitin.
--Kerjuulla! lausui h?n kummeksuen.--Kuinka sin? olet kerjuulla?
Enh?n ?lynnyt t?h?n vastata mit??n, pureksin vaan lakkiani. Vaan rouva otti minua k?dest? ja vei sis?lle saliin. Uudet sukat, saappaat, housut, takin, lakin itselleni ja paljon ruokaa kotia vied?kseni luettelivat nopeat ajatukseni minun nyt saavani!
--T?ss? tuon teille, tytt?reni, serkkunne n?ht?v?ksi, lausui rouva siell? oleville neideille. Muutamalle herralle, joka my?s oli siell?, selitti h?n kenen olin poika. Jos lie rouvan selitys p?yristytt?nyt neitosten silm?t, niin kasvatti se my?skin ?sken syntynytt? toivoani, joka jo alkoi veny? tiesi kuinka pitk?ksi. Sill? aikaa kun rouva puheli neitosten ja herran kanssa--puhettaan en kuullut--kuvailin mieless?ni oikein makeanleiv?n p?ivi?. Loin silm?yksen jalkoihin, joissa varmaan kohta oli olevan uudet saappaat. Oho, likaa oli kulkeutunut jaloissani. Siirsin jalkojani, ja kaksi m?rk?? sijaa j?i korealle matolle. Rouva l?hestyi minua ja min? hymyilin jo hyv?ss? toivossa.
--Mink? t?hden kulet sin? kerjuulla? kysyi h?n jotenkin tuimalla ??nell?.
?yskis! Mit? vastata? Yht? ja toista py?ri aivoissani, vaan en ?lynnyt, mist? alkaa.
--Katso, mit? likaa olet tuonut matolle! sanoi h?n ja viittasi jalkoihini.
Min? sen jo tiesin, senp? t?hden en katsonutkaan. Vaan silloin rouva painoi minua p??st? ja lausui: tuossa!
Min? h?pesin ja seisoin kuin vahinko loukossa.
--Sin? et saa kuleksia kerjuulla! Etk? ymm?rr?, ett? se on synti ja suuri h?pe?? jatkoi rouva yh? ankarammalla ??nell?.
Hei, pitk? toivoni vilahti silmist?ni, ettei kinttusuoniakaan n?kynyt. Suupieleni alkoivat vet?yty? v??r??n--itku oli tulossa.
--Eik? ?iti anna sinulle ruokaa, vai miksi sin? kerj?ilet?
No, nyt olisin tiennyt, mit? sanoa, ja eh?tt?m?ll? koetin eh?tt?? selityst?ni, vaan itku kerkesi kumminkin puhjeta ilmi ennen. Semmoisella voimalla se myrskysi, jotta tukeutti vastaukseni katkomalla kaikki sanat, joita koetin lausua, eik? puheestani tullut mit??n selkoa. Huomasin, ett? mahdoton oli minun antaa ymm?rrett?v?? selityst?, jonka vuoksi lakkasin turhasta ponnistelustani ja laskin itkun valloilleen.
--Kalle raukka! sanoi muuan neitosista pannessaan piparikakun k?teeni.
Vaan oloni n?itten sukulaisten luona tuntui ahdistavan tukalalta. Tuo rouva oli minusta kuin Sy?j?t?r itse, mist? olin kuullut saduissa, joita talvi-iltoina lapsiparvessa juteltiin. L?ksin itkien pois menem??n. Rouva avasi oven keitti??n.
--Mene nyt kotia ja sano ?idillesi, ett? h?nen pit?? hankkia ja antaa sinulle ruokaa, eik? panna kerjuulle, muutoin min? tulen...
Enemp?? en joutanut kuuntelemaan rouvan puhetta, sill? koira muristen l?hestyi, jotta kiireimm?n kautta pyntt?sin ulos.
Tuntui nyt helpommalta hengitt?? ja itku oli laantumassa.
Ei ole pojalla surua ollut, ja huhhahei, ja surua ollut, t?h?n p?iv??n asti, ja t?h?n p?iv??n asti!
Se oli muuan pojanpahanen, joka lauloi loilotteli astua tehvelt?ess??n katua vastaani. Puvustaan ja vakkasesta kainalossaan p??tt?en huomasin h?nen olevan saman elinkeinon harjottajan kuin min?kin. Kerj?l?iset tunsivat toisensa, vaan min? olin viel? niin v?h?n aikaa kuulunut t?m?n elinkeinon harrastajain joukkoon, jotta minun ?firmani? oli aivan tuntematon. Vastaan tulijassani her?tin siis uteliaisuutta. H?n pys?htyi luonani. Vaan kun h?n huomasi minun itkev?n, rupesi h?n ennen muita tutkimisia kyselem??n syit? itkuun. Vastausta ei saanut, vaan kun katsoi vakkaseen, luuli h?n keksineens? haikeuteni perusteet.
--El? itke! Saat minulta aluksi, he!
Suuren palasen leip?? pani h?n vakkaseen.
--Min? tied?n hyvi? taloja, joista annetaan. L?hde, niin min? vien sinua.
L?hdimme taivaltamaan yhdess? ja tutustuimme v?hitellen. Me olimme ?erip??n poikia?: h?n oli toisesta p??st? kaupunkia, min? toisesta. Tavallisesti ?p??n? poikain sopu ei ollut kiitett?v?ll? kannalla. Vaan sattumus nyt yhdisti meid?t, Antin ja minut tovereiksi, emmek? tunteneet mit??n vihan kaunaa v?lill?mme. H?n n?ytteli minulle tavaroitaan vakkasessaan, ja mainitsi mist? talosta h?n minkin kipeneen oli saanut.
On minulla sitten viel? kolme korppuakin t??ll? taskussa. Ne min? ostin viidell? pennill?, jonka sain muutamalta herralta, kun k?vin h?nen asiallaan apteekissa.
--Mist? sinulla nuo ovat? kysyin h?nelt? nappirihmaa, jossa oli tina-, luu- ja lasinappeja ja kaikki eri laatua.
--Ne min? olen voittanut sein?rahalla ja potalla. Kotona minulla on kaksi vertaa enemm?n kuin t?ss? ja viel? olisin saaliissakin monelta, kehuskeli h?n. Mist? sin? olet tuon takin saanut? kysyi h?n sitte minulta.
--?itini on sen laittanut.
--Min? sain t?m?n takin muutamasta talosta, selitti h?n omaansa, se on t?m?n kadun varrella.
--Sep? on hyv? takki.
--On t?m?--ja melkein uudet housutkin sain sielt?, vaan niit? en pid? kuin suurina jnhlap?ivin?.
--Is?sik? sinulla on saappaat? kysyin vuorostani.
--Ei n?m? ole is?ni, minun n?m?t ovat, vastasi h?n katsellessaan jalkoihinsa.
--Ei suinketi niit? ole sinulle alkujaan tehty.
--Ei. N?m? ovat kuvern??rin vanhat saappaat. Enoni, joka on kuvern??rill?