Lapsuuteni muistoja | Page 2

ne meid?n miehet ly?v?t! Ei sit? meill?k??n olla ?Pekkaa pahempia?! huusi poikajoukko, mik? kilvan kiiti sis?linnaan.
--Jos ei teiss? ole kopin ottajaa, niin saatte meilt? miest? lainaan, huusi Jussi vastapuoluelaisille.
--Pekka! ota koppi, jos mies olet! kehotettiin.
--Pekka, Pekka, ?itisi n?kee! huudettiin muka h?iri?ksi.
Sattui palli Pekan k?siin, vaan eip? tarttunut, kunmahtihan korkealle takaisin ja tipahti sitten maahan. Vastapuolueella syntyi naurunremakka ja kuin yhdest? suusta huudettiin: ?itisip? n?ki! Vaan Pekan omat puoluelaiset tiuskivat vihoissaan: sen l?skik?p?l?!
--Auringonkilo k?vi silmiini, jotta en voinut oikein n?hd?, ja palli sattui vaan peukalon nokkaan, selitteli Pekka syit??n.
--Miksi et sanonut sit? jo ennen?
--Olisit ottanut silm?t pois ja katsonut reijill?!
--Mit?s pid?t peukaloasi keskell? k?mment?!
--Sano Pekka minun syykseni! ilkkui Juuso ja sek?s synnytti naurunremakan.
Mahtoi k?yd? Pekan ilke?ksens? kun suosio siirtyi Jussin ja Juuson puolelle. H?n oli aina ollut valmis muita pilkkaamaan heid?n huonommuudestaan ja kehumaan omaa hyvyytt??n ja nyt sattui pilkka kerta h?neen itseens?kin.
--Tule nyt, Kalle! kiirehti sisareni.
Kun olin jo kotiportilla soi viel? korviini poikain huuto ja se kuului suloiselta kuin soitto et??lt?.
Kun portaita nousin, kuului melu taas entist? kovemmin ja selvemmin. Viel? kerran pys?hdyin kuuntelemaan:
--Juoskaa pojat linnaan! Ly?, ly?, Ky?sti?!--Ei k?ynyt!--Varo, varo Tolari!--Linna on meid?n! Kopit turrattu!
Sitten v?s?ysi melu ja vasta kun astuin huoneeseen katkesi se kokonaan kuulumasta.
Asuntomme oli er??ss? kaupungin syrj?isess? laidassa olevassa talossa. Huoneemme oli sangen pieni, katto l?hell? lattiaa ja akkuna maarajassa. Se oli purettavaksi m??r?tty h?kkeli. Hyv? se oli paremman puutteessa!
?itini makasi s?ngyss? kalman kalpeana. K?tens? ojensi h?n meille n?ht?v?ksi ja ihmetelt?v?ksi, kun siin? h?nen mielest??n oli vaan nelj? sormea. Huomasin ett? peukalo oli koukistunut k?mmenen alle, jotta h?n k?sisel?n puolelta k?tt??n katsellessaan ei voinut n?hd? sit?. T?m?n viidennen sormen ihmeellisen poissaolon selitti h?n meille siten, ett? se oli ompelemassa ja illalla kuuluu tulevan kotia ja tuovan ruokaa tullessaan. K?ski h?n sitten, meid?n korjata p?yd?n, tuolit ja muut kapineet syrj??n, jotta eiv?t olisi tiell? kun h?nt? ruvetaan py?ritt?m??n. Semmoista p??t?nt?, per?t?nt? jutteli ?itini siin? hourioissaan.
Lattialla istui kolmivuotinen veljeni ja leikki pienen kissanpennun kanssa--mist? lie se sinne kopeutunut. Kissa teki vinkeit??n. Maaten kylell??n korvat luimussa puri ja takajaloillaan kynsi? rahmusteli leikkikaluksi annettua ker?nalustaa, potaisi siit? laukkaamaan, pys?htyi, huiskautti h?nt??ns?, k??nsihe ymp?ri, k?yristi ?kki? selk?ns?, p?yhisti h?nt?ns? ja syrj?kareissa astua k?n?tti kohti ker?nalustaa. Taas kaapasi laukkaamaan, pys?htyi, oli v?h?n aikaa olevinaan tiet?m?tt? leikkikalustaan, koskettihan muuatta oljenkortta, pureksikin sit?, vaan tarttuipa kauna t?hk?st? kieleens?, se piti kakistella pois, ja sitten k??ntyi kohti ker?nalustaa, kyyristyi matalaksi, hiipi hiljaa l?hemm?ksi, pys?htyi, t?ht?si silmill??n tarkasti esinett?, hetkutti ruumistaan saadakseen pohtia, viel? hetkutti ja--nyt se oli esineen kimpussa taas. Pieni veljeni nauroi herttaisesti. V?h?ll? on lapsen mieli tyydytetty! Viel? olivat h?nen poskensa kosteina kyyneleist?. ?sken oli h?n pyyt?nyt leip?? ja itkenyt kovaa n?lk??ns?, jonka hyvikkeeksi ei ollut antaa h?nelle t??n taivaallista.
Sisareni puuhaili pienen vakkasen siivoamisessa--se oli kerjuuvakkaseni. Sen pohjalta otti h?n ryvettyneen paperin, kopisteli t?ryn pois, levitteli puhtaampaa paperia pohjalle ja laitteli nuorasta uuden sangan, kun alkuper?inen puusanka oli jo aikoja sitten luopunut palveluksestaan. T?ll? aikaa sonnustin min? itse?ni matkaan. Pujottelin sukanr??syt jalkoihini, jotka kylm?st? olivat turvoksissa ja punaisina, ja sioskelin hajanaiset kenk?ni parhaan taitoni mukaan narunpalalla nilkasta est??kseni niit? siten luopumasta nykyisest? hallitsijastaan, joka jo olin kolmas luvulta. Ensimm?inen hallitsijansa, tahi oikeammin hallitsijattarensa, oli kuvern??rin neiti, joka hallittuaan niit? lyhyk?isen ajan n?ki ne armossa arvolleen kelpaamattomiksi, luopui vallastaan ja antoi omistusoikeutensa joululahjana piialle, ja h?n taas puolestaan k?ytetty??n niit? hy?dykseen, kunnes ne tulivat h?nelle hy?dytt?miksi, siirsi hyv?ntahtoisuudessaan k?ytt?vallan minulle.--Jo olin tavallani vy?tetty kuin matkaan kiiruhtavainen. Otin vakkasen kainaloon ja l?ksin vaeltelemaan. Tepastelin ja tepastelinpa siis samoissa kengiss?, joissa kuvern??rin neiti ennen hipsutteli, vaan kaikitenkin eri retki?: kuleksin joutavien palojen keruussa, anoskelemassa niit? muroja, jotka rikkaitten p?ydilt? putosivat.
Jo olin er?it? kertoja ennenkin ollut t?llaisilla retkill? ja silloin tavannut muutamia taloja, joista auliisti annettiin, vaan eip? k?ytt?nyt k?yminen kovin useasti, sill? ?mielt? pit?? olla kerj?tess?kin, ettei kahdesti k?y yhdess? talossa?. Uusia elonl?hteit? piti etsi?. Mutta ennen kuin keksi talon, mist? sai leip?palan, kerkesi k?yd? monessa h?ystym?tt? kynnenvertaa. Siin? talossa r?yhke? piika, joka--katsoen tietysti talonsa parasta--ajoi anojan takaisin sen tulista vohkaa, tuossa siepattiin keitti?n ovelta avain, kun n?htiin k?yh? tulevaksi; t?ss? leiv?k?s rouva n?yr??n anomukseen vastasi valittavalla ??nell?: eih?n sit? lapsiraukka ole meill? sinulle mit??n antaa.
Seisoinpa taas muutaman talon portilla. Vakkaseni oli viel? typ?tyhj?n? ja n?lk? k?vi entist??n kesummaksi. Muuta ei neuvona kuin lis?t? kiirett? kerjuussani. Taloon sis?lle. Mik? suloinen tuoksu t?ytti sierameni avatessani keitti?n oven! Kunpa olisi suussa, mik? nokassa! Keitti?ss? ei ollut niin ristinsielua, vaan eip? siell? silti vallinnut hiljaisuus. Tulella oli rautapata, vaskikattila, matala, moniosainen rautapannu--ja mene tiet?m??n kaikkia niit? keittokampeita!--joista kuului porinaa, k?rin?? ja kihin?? valkoisen h?yryn kohotessa korkealle lakeen. Tulipa vihdoin piika keitti??n kantaen k?siss??n suurta tarjotinta, miss? monenmoiset astiat pitiv?t koko kilin??. Astioissa oli miss? voita, miss? sokeria, omenia, munaa ja miss? mit?kin, mik? oli ihanaa n?hd? ja lie ollut hyv?? sy?d?kin. Piika ei ollut huomaavinaan minua, tahi h?nell? ei ollut siihen aikaa. Vaan suuri, p?rr?karvainen koira, joka tuli piian j?less?, l?hestyi heti minua ja tyysti nuuskien tarkasteli kantap??st? saakka