Lapsuuteni muistoja

Lapsuuteni muistoja

The Project Gutenberg EBook of Lapsuuteni muistoja, by Teuvo Pakkala This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Lapsuuteni muistoja
Author: Teuvo Pakkala
Release Date: January 3, 2005 [EBook #14569]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAPSUUTENI MUISTOJA ***

Produced by Tapio Riikonen

LAPSUUTENI MUISTOJA
Kirj.
Teuvo Pakkala
Otava, Helsinki, 1921.

Siihen aikaan olin ?mustalaispojan korkuinen?, pahanen naskali vain, ja taisipa seitsem?n ik?vuotta lev?t? hartioillani. Ik? aimo tuo! Eih?n surut eik? huolet s?re silloin inehmonlapsen mielt?, ei k?yh?nk??n. Kun h?n levolle laskee saamatta illalliseksi niin jumalanjyv?? ja aamulla sitten her?? vatsassaan kurraava n?lk?, jonka tyydytt?miseksi ei tuohon tuokioon ole tuumaa tulevaa, tuntuu tuo hieman tuimalta. Vaan annahan kun p??see poikaparveen, niin silloin viisi koko tuimuudesta! Siell? leikin ja temmellyksen vimmassa unehtuu leip?aate kerrassaan kaikkine kiusauksineen ja mieli on kuin miekkoisella.
Lieneek? viel? ollut eineenk??n aika, mutta olisinpa sy?nyt oikein hyv?n sijalta, jahka vaan olisi ollut mit? sy?d?. Ruoanmurua en ollut suuhuni pannut sitten eilen puolilta p?ivin ja aivan niukalta silloinkin. Minun ik?isell?ni, terveell? telmiv?ll? pojanpoltolla on viel? ruokahalu sit? maata, ett? moni herkkusuinen herrasmies maksaisi siit? kauniin summan, jos ostamalla sen saada voisi, ja--jos olisi niinkuin sekin ehdoksi panna--tekisi pienen lahjoituksen vaivaiskassaankin. N?lk? oli minulla siis kova ja tuumailin mieless?ni jotakin t?h?n suuntaan: kunpa saisi kerrankin sy?d? kyll?lt??n, tahi kunpa olisi nyt edes pieni palanen leip??!
--Kalle, l?hde ulos, siell? on muitakin poikia! kutsui minua muuan toverini. Kutsumuksensa teki h?n ovenraosta, sill? h?n oli niin innostuksissaan, ettei malttanut tulla oikein sis?lle. Tule, tule, me menemme pallille!
Pallille! Ja viel? ensi kerta t?n? kev?nn?. Ken ei olisi seurannut ??nen kehotusta!
--Saat sin? menn?, vaan ainoastaan v?h?ksi aikaa, lupasi sisareni.
Min? olin valmis l?htem??n. Portilla seisoikin suuri joukko iloa ja innostusta r?yh?ilevi? poikia. Siihen sekaan kun pist?ysi, niin ei tuntenut vatsankalvausta eik? nurkua hitustakaan mieless?. H?t? oli hukassa!
Kev?inen aurinko paistoi r?yki?sti ja sulaili kiivaasti niit? viimeisi? repaleita, mitk? en??n olivat j?lell? maan talvivaipasta. Muuan l?heinen kentt? oli jo niin paljaana lumesta, ett? ojissa vaan r?h?tti harvasyinen, karkea kinos ja itse kent?ll? pilkoitti siell? t??ll? joku pieni lumit?pl?.
--Pojat! tuonne, kent?lle!
Sinne kirmasi koko avojalkainen poikaliuta, jotta kintut vilisi.
--Ruvetaan tervasutille!
--Ei, ruvetaan suolalle!
--Mit? sit? tyhj??, pojat! Ruvetaan linnapallille!
--Joo, linnapallille, linnapallille!
Pantiin linnaa ja ruvettiin ly?m??n linnapallia. Ly?tiin ja juostiin ja huudettiin.
--Hih, maailmassa, vaikkei olisi paitaakaan! kirkasi muuan juostessaan sis?linnasta ulkolinnaan.
--Hih, kun on hippusa el??, kun on nuori ja terve! jatkoi toinen j?less? juosten.
--Santtu, Santtu! katso kinttusi! huudettiin kolmannelle pojalle, joka my?skin juoksi sis?linnaan pallin vieriess? h?nen kintereill??n:
--H?t? ei ole t?m?n n?k?inen! vastasi Santtu perille p??sty??n.
--Eih?n vaan, mutta olitpa menett?? linnan.
--Mit? niist? olista, kun kes?t heini? kasvaa! oli Santun vastaus.
--Tolari! jopa ly?t ?Pyhtisen vuorolla?. Kalle ly? ensinn?: ja sitten min?, minun j?lest?ni on vasta sinun vuorosi. Ly? Kalle, ett? muutkin p??sev?t ly?m??n.
Min? l?in.
--No, niin se mies ly?!
--Pieni on tuo Kalle, vaan pippurinen!
--Maasta se pienikin ponnistaa.
--Kun huonoin mies meist? noin ly?, niin siit? voitte v?h?n haamistella, miten paras muksauttelee! Se oli Kallioisen Pekka, joka n?in kehuskeli itse??n kautta rantain. H?nen vuoronsa olikin nyt ly?d?.
--Sep? oli em?isku!
--No, voi sun seitsem?n sepp??, kuinka korkealle meni!
--Eih?n tuota n?yk??n koko pallia!
--Tuollahan tuo piirtelee taivaslakia.
Vaan Pekka itse huusi:
--Kun me olemme meilt?, niin muita ei kaivata!
--Onko teill? kopinottajat kotona? huusi muuan toiselle puolueelle.
--Eip? taida olla siell? sit? miest?, joka uskaltaisi pist?? k?p?li?ns? alle.
Vaan asettuipa sielt? muuan kopin ottoon. Se oli Kauppilan Juuso, pienen pieni pojannasta. Siin? nyt Juuso ojennetuin k?sin ja nokka taivasta kohden liikkui askeleen oikealle, askeleen vasemmalle, eteen taakse, sen mukaan, kuin pallin kulku n?ytti h?nest? vaativan, kun se laskeusi kaaressa ja tuuli sorteli sit? syrj??n. Palli laskeusi, laskeusi lis?yv?ll? vauhdilla.
--Terve! sanoi voi potaatille! oli Juuson sanat kun palli lupsahti h?nen k?mmenens? v?liin ja pys?ytti kulkunsa siihen.
--Tuli kuin taivaasta, vaan tarttui se kuitenkin.
--Tarttui kuin hohtimiin.
--Eih?n ne meid?nk??n miehet patapuukkoja ole.
--Kalle! sisaresi kutsuu sinua, huomautti joka minulle.
Minun piti siis nyt l?hte? pois t?st? ilosalista ja min? l?hdinkin, vaan vastahakoisella mielell? ja kaipauksen tunnolla. Senp? t?hden tuon tuostakin k??nnyin taakseni katsomaan, kun sielt? kuului joku suurempi remakka.
--Linna kaikki! huudettiin sielt? nyt ja huutoa seurasi suuri h?lin?, mielihyv?n ja mielipahan ??ni? sekaisin. Min? katsomaan. Ly?m?ss? ollut puolue asettui nyt kopin ottoon ja kukin heist? jakeli moitteita ja pilkkasanoja Pekalle, sill? h?n se oli linnan menett?nyt. Vaan toisella puolen asettui nyt Tarvosen Jussi ly?m??n. H?n oli puolueensa paras ly?j? ja sit?paitsi ainoa mies mik? oli ly?m?ss?, sill? muut olivat linnan vaihtuessa turvautuneet ulkolinnaan. Jussi oli siis lunastaja, jonka tuli ly?nnill?ns? p??st?? muut sis?linnaan. H?n n?yttikin k?sitt?v?n teht?v?ns? t?rkeyden.
--Kyll? min? teid?t pelastan, lausui h?n. Kapasutti karttunsa nokalla maahan ja nosti sitten silm?ins? korkuiselle lausuen: tuosta ja tuohon!--se oli m??r?ys pallinostajalle. Tanakassa asemassa, jalat hajallaan, ruumis notkistettuna ja karttu ojennettuna olan taakse, seisoi Jussi valmiina ly?m??n. Kaikkein silm?t vartioitsivat h?nt?. Nostaja nosti, ly?j? l?i, ly?nti onnistui ja palli kaarsi korkealla ilmassa.
--Noin