Lapsia | Page 8

is?st?.
Oli kuin uusi maailma olisi auennut Elsalle. Kaikki, mik? oli ollut h?m?r??, selveni. Kuvat ja tapaukset, jotka katkonaisina oli muistanut, liittyiv?t toisiinsa selv?piirteisiksi tosiseikoiksi.
Kaikki esineet kamarissa olivat kuin tutumpia nyt. Is?n valokuva sein?ll? ei ollut en?? litte? kuva, vaan n?ytti kuin olisi se v?liin silmi??n r?p?ytt?nyt, hymyillyt, ja v?liin oli kuin olisi sanonut niin ja niinkin.
Tilu tilu talla, taivahan alla ei ole toista Elsani moista!
Is? oli niin rallatellut jalallaan hypitelless??n Elsaa. H?n muisti nyt aivan selv??n. Ja aivan sill? tavalla raksutti sein?ll? kello, jonka is? oli tuonut merelt?. Ihan kuin silmiss??n n?ki, kun h?n tanssi is?n kanssa.
--Ja kuulkaa, ?iti. Meill? oli miehi? vieraina. Ja oli suuri huone ja siin? keskell? lattiaa is? py?ritti minua. Ja kuulkaa. Oli niinkuin tuolla sein?ll? semmoinen s?leselk?sohva ja siit? sohvalta min? hypin is?n syliin.
?iti selitti sitten tarkemmin, miss? silloin asuivat. Is? oli syksyll? tullut merelt? ja j??nyt kotia talveksi. Ei ollut l?htenyt merelle, vaikka toiset merimiehet, toverinsa, olivat k?yneet my?t??n houkuttelemassa. Kapteenikin oli k?ynyt tahtomassa viel? laivaansa. Is? oli sanonut, ett? pit?? se kotonakin saada yksi joulupuuro sy?d?.
--Min? muistan, ?iti! Is? kiikutteli minua jalallaan, otti sitten polvilleen istumaan ja parrallaan hieroi poskiani. Is?ll? oli suuri musta parta. Te seisoitte hellan edess? ja ammensitte valkeaa puuroa padasta, riisryynipuuroa!
--Se oli joulun aatto-ilta, sanoi ?iti.--Ainoa jouluilta, jonka me yhdess? saimme viett??. Seuraavana kes?n? is? l?hti merelle ja hukkui.
Sen j?lkeen heill? ei ollut riisryynipuuroa ollut. Ei ollut varaa laittaa.
--Jos ensi jouluun elet??n, niin koetetaan kerran saada, sanoi ?iti, kun Elsa taas puhui riisryynipuuron keitt?misest?.
Mutta Elsa tahtoi jo pikemmin. Ja h?n heti ensi arkip?iv?n? l?hti kaupalle nauhaa, jota oli kutonut saadakseen rahaa. H?nen nauhaansa olivat kaikki kiitelleet ja sill? toivoi h?n saavansa paljon rahaa, niin ett? riisryynipuuro oli varmassa tiedossa. Hyv?ss? toivossa astui h?n kiirein askelin keskikaupungille, miss? luuli herrasv?en ostavan.
Ensimm?isess? talossa, mihin yritti, oli suuri koira kartanolla. Se katseli h?nt? kuin outoa ainakin ja n?ytti niin vihamieliselt?. Elsasta tuntui, ett? se murisi. H?n py?rti takaisin ja koira saattoi h?net portille saakka. Toisessa talossa ei n?kynyt miss??n ket??n eik? avainta ollut ky?kin ovella. Koko talo oli kuin autio. Kolmannen talon kartanolla oli lapsia, jotka ker?ytyiv?t h?nen ymp?rilleen, ja muuan sanoi h?nt? mustalaistyt?ksi! Se h?vetti, niin ett? itkumielin palasi kadulle...
Jos sitten p??sikin johonkin taloon, niin ei ostettu. Ihmiset olivat ylpeit?, eiv?t olleet n?kevin??nk??n h?nt? eik? nauhaa.
Kun h?n muutaman taloon taas yritti ja nousi ky?kin rappusia, niin puutarhasta talon kartanolla huudettiin:
--Mit? tytt? hakee?
H?n n?ki puutarhassa paljon rouvia. Tuli oikein hyv? mieli ja h?n meni puutarhaan.
--Minulla olisi nauhaa myyd?, sanoi h?n ujosti, niiattuaan rouville.
Rouvat katselivat nauhaa ja kiitteliv?t sit? kauniiksi ja kysyiv?t sitten, kenen tytt? h?n on, ja tarkkaan kaikki. He tuntuivat niin yst?v?llisilt? Elsasta ja h?n oli varma, ett? rouvat ostavat.
--Mit? sill? rahalla sitten teet? kysyi muuan.
Elsa mietti v?h?n aikaa ja sanoi sitten:
--Ostan riisryynej?, ett? keit?mme riisryynipuuroa.
Jotkut rouvat purskahtivat nauramaan, toiset tulivat h?mm?styneen n?k?isiksi ja kaikki alkoivat kiivaasti puhella kesken??n, jota Elsa ei ymm?rt?nyt, kun se oli ruotsia. Elsa luuli jotakin rumaa sanoneensa, ehk? jotenkin erehtyneens? ja karotti punaisena.
--Onko ?itisi terve? kysyi viimein muuan.
--On kiitoksia.
--No, ei h?n sitten tarvitse riisryynipuuroa, etk? sin?k??n. Kun on vain tavallista ruokaa, niin se on hyv?. Ja siit? saa kiitt?? Jumalaa!
Ja sitten puhuttiin h?nelle ylellisyydest?, ett? se on synti?, yht? suuri synti kuin valehteleminen ja varastaminen, joista kaikista Jumala ankarasti rankaisee! Elsa ei kaikkea oikein ymm?rt?nyt, mutta tuntui kauhealle.
Joku selitti sitten ett? Elsa tekisi kauniisti ja Jumalalle otollisen ty?n, jos antaisi ne nauhat heille pakanain hyv?ksi. Ja selitettiin h?nelle niist? pakanoista, josta Elsa ymm?rsi vain, ett? ne ovat kauheassa pimeydess?, ja ett? niill? on kylm? ja paha olla.
H?n ojensi nauhatukkonsa sille rouvalle, joka oli selitt?nyt.
--Kas niin. Sin? olet ymm?rt?v?inen tytt? sanoi rouva taputtaen Elsaa poskelle, ja toinen rouva antoi piparikakun leip?korista, joka oli puutarhan p?yd?ll?, miss? oli kauniita kahvikuppeja ja kirkkaita astioita, niin ett? kimalteli koko p?yt?. Elsa niiasi kiitokseksi ja toisen kerran hyv?stiksi.
Siin? uskossa oli Elsa ett? h?n on tehnyt hyvin kauniin ja hyv?n ty?n, kun rouvat olivat vakuuttaneet, mutta h?n oli kuitenkin alakuloinen kotiin tullessa. H?nell? tuntui olevan niin ik?v? is?? ja olisi sittenkin haluttanut riisryynipuuroa! H?n ei sit? voinut synniksi ymm?rt??. Rupesi kaduttamaan, kun antoikin ne nauhat, oli suutuksissaan rouville. Kun ?iti h?nen sis??n tulleessaan kysyi, saiko h?n myydyksi nauhansa, niin melkein itkien selitti Elsa, ett? h?n antoi nauhat niille pakanarouville.
--Pakanarouville? kysyi ?iti nauraen.
Elsa selitti mink? osasi ja ?iti ymm?rsikin heti. ?itikin vakuutti, ett? olihan se kauniisti tehty. Mutta Elsa oli pahoillaan.
--El? ole mill?sik??n, lohdutti ?iti, luvaten, ett? jouluna varmaan saadaan riisryynipuuroa. Ja ?iti pani jo rahoistaan, mit? juuri oli saanut kudotusta kankaasta palkkaa, puolimarkkasen paperik??ryn piirongin laatikkoon joulupuurorahaksi.
Elsa ei virkkanut mit??n siit?, ett? rouvat olivat sanoneet riisiryynipuuroa synniksi. Pelotti, ett? ?iti ei laittaisikaan sitten. Mutta sittemmin p??tti h?n yh? varmemmin, ett? se ei olekaan synti?. Kyll? kai ?iti tiet?? yht? hyvin kuin rouvatkin, mik? on synti?!
H?n kiinnitti tiukasti toivonsa joulun tuloon, jolloin varmasti on riisryynipuuroa. Ja sit? ajatellessa aina tuntui melkein kuin is?kin