Lapsia | Page 9

tulisi kotia...
Katselee ensin sielt? taivaasta ja sitten enkeli h?net tuo...
* * * * *
Joulu oli tulossa. Siit? oli kaikilla puuhaa ja lapsilla paljon puhelemista, sit? enemm?n kuta l?hemm?s tuli ja sit? kiihke?mmin sit? odotettiin.
Elsan piti jo ennen aattop?iv?? k?yd? ostamassa riisryynit, aivan kuin olisi pel?nnyt, ett? joulu muuten ehtii menn? ohi. Sitten olikin turvallisempi odottaa ja tuntui omituisen hauskalle. Kaikki muutkin puuhat saivat enemm?n pontta ja niihin ryhtyi suuremmalla hartaudella.
Muutaman toverinsa, Marin, kanssa oli heill? ollut jo kauan salainen tuuma, ett? l?htev?t aattoaamuna kaupungille avuille, joita jaettiin k?yhille rikkaista taloista. He toivoivat saavansa paljon niin ett? voivat jakaa kaikille k?yhille, niinkuin muuan tytt?, josta Mari oli Elsalle kertonut.
Se tytt? oli rukoillut aaton-aattoiltana ja aatto-aamuna her?tess??n Jumalaa, ett? saisi paljon jakaakseen kaikille k?yhille. Ja kun oli l?htenyt avuille, niin oli heti ensimm?isest? talosta saanut niin paljon ettei jaksanut kantaa, vaan oli pit?nyt hakea kelkka, jolla veti. Ja tyt?ll? sitten siit? kelkasta oli riitt?nyt antaa kaikille. Ei ollut loppunut vaikka kuin paljon olisi jakanut leip??, lihaa, herneit?, kaloja ja kaikkia mit? siin? kelkassa oli, ja siin? oli ollutkin kaikkea mit? kukin oli halunnut. Lihapalanenkaan ei ollut pienennyt, vaikka kuin paljon olisi leikannut, ja leipi? kun oli se tytt? antanut, niin heti oli ilmestynyt sijaan toisia. Herneit? kun oli vasusta kaatanut, niin heti, kun oli pannut vasun kohdalleen, oli se t?ynn?. Maitoa kun kannusta kaatoi, niin sekin oli parrastasana kun pyst??n nosti. Tytt? oli vain aina siunannut, kun oli antanut.
Kun he nyt siit? puhelivat, niin innostui Elsa aina enemm?n. Jos vain saisivat niin kuin se tytt?! Mari vakuutti, ett? he saavat, kun vain rukoilevat, ja Elsakin uskoi t?ydellisesti.
Mist?h?n saisivat suuren kelkan siksi aikaa lainaan?
Sit? k?viv?t tiedustelemassa, ja kun saivat, niin olivat iloissaan kuin olisi se jo ollut t?ynn? lihaa, leip??, herneit? ja kaikkea muuta hyv??.
Mit?h?n ihmiset sanovat, kun he tulevat kaupungilta ja vet?v?t kelkalla tavaraa ja sitten jakavat eik? lopu? Luulevat heit? enkeleiksi!
Varhain aatonaatto-iltana pani Elsa maata ja rukoili. H?n rukoili niin hartaasti ja tuntui aivan, ett? Jumala kuulee. Ja kun aaton aamu v?h?n sarasti ikkunan takana, siksi ett? kuumotti, niin tuntui kuin kaikki mit? oli odottanut, p?iv?n ihme ja illan hauskuus, jolloin oli riisryynipuuroa, olisi nyt hyvin l?hell?, aivan kuin tulossa tuolla ulkona, tuolla kadulla, josta kuului kulkusten helin??, jotka helisiv?t erilailla kuin ennen. Oli kuin joulu olisi laskeutunut kartanolle valkenevan p?iv?n kanssa ja pyrkim?ss? sis??n.
Levottomana odotti h?n Maria, kun pelotti, ett? jos ei Mari ole muistanutkaan rukoilla, josta heti kysyi Marilta.
--Tietysti min? olen rukoillut! vakuutti Mari.
Kiireell? l?htiv?t he avuille, ett? ehtiv?t pian takaisin, niin ettei tarvitse muitten sitten menn?k??n.
Keskikaupungilla oli liikett? niin, ett? h?mm?stytti. Hevosilla ajettiin, yhten? kulkusten r?m?kk?n? oli ilma. Ja suurissa laumoissa kulkivat k?yh?t apuja hakemassa. Kadulta kadulle vy?ryi laumat, talosta taloon vaelsivat yhten? r?ykki?n? ja kuin kilvan.
Tyt?t meniv?t muutaman talon kartanolle joukon j?ljess?. Makasiinin eteen rynt?siv?t kaikki. K?si? oli ojennettuna kymmeni?, ja melu oli suuri. Tyt?t eiv?t p??sseet l?hellek??n.
Ja niin k?vi joka talossa. He meniv?t vihdoin muutamaan taloon, jonka Mari tiesi rikkaaksi. Portilla tuli joku vastaan, avuillak?vij? akka, ja sanoi, ett? sielt? on jo jaettu eik? saa en?? mit??n. Tyt?ist? se oli vain sit? parempi! Kun siell? ei ollut en?? ket??n, niin p??sev?t he kahden pyyt?m??n. He olivat varmat, ett? nyt t?st? talosta he saavat.
Kun he tulivat kartanolle, karjasi renki ja kirosi heille, tarttui pitk??n korentoon ja n?ytti l?htev?n ajamaan. Tyt?t eiv?t tienneet t?lle maailmalle ennen kuin pitk?n matkan juostua pys?htyiv?t kadulla. Mari purskahti itkem??n, kun h?nelt? s?ik?ht?ess??n oli j??nyt kelkkakin sinne kartanolle. He n?kiv?t sitten kelkan tulevan portista tulista vauhtia keskikadulle, mist? pelokkaina k?viv?t sen ottamassa.
Kun he astuivat kotia p?in, itkiv?t he molemmat katkeralla mielell?.
Olivatkohan he jotakin synti? tehneet? arveli Elsa.
Mari intti, ettei h?n ole tehnyt. H?n oli aivan varma siit?. Ja Elsa luuli, ett? h?n se sitten varmaan on tehnyt ja h?nen syyns? siis oli.
Mutta mit?h?n synti? h?n on tehnyt?
--Et ole varmaan uskonut rukoillessasi?
--Uskon min?.
--Olet ollut tottelematon ?idillesi?
--En ole nyt ollut. Joskus ennen olen ollut, mutta olen aina pyyt?nyt anteeksi ?idilt? ja Jumalalta.
Marikaan ei voinut k?sitt??, mit? synti? Elsa oli tehnyt, mutta jotakin h?n oli tehnyt, se oli varma ja sen uskoi Elsakin.
Marista erottua asteli h?n hiljalleen kotia p?in, mieli maan tasalla ja pelotti. Kukaties on h?n tehnyt hyvin suuren synnin!
?iti Elsan tullessa keitti jo riisryynipuuroa. Sen haju tuntui huoneessa, ja padassa puuro, ?idin liikutellessa, niin mukavasti puhahteli.
Mutta? Riisryynipuurohan se onkin synti?! Ne pakanarouvathan olivat sanoneet kes?ll?, juolahti ?kki? Elsan mieleen. Riisryynipuuro on yht? suuri synti kuin valehteleminen ja varastaminen!
H?n aivan kuin j?hmistyi.
Sen vuoksi eiv?t he olleetkaan saaneet apuja! Ja sen vuoksi varmaankin, kun silloin kerran oli ollut riisryynipuuroa jouluksi, is?kin oli sitten hukkunut? Eik? ehk? ole is? p??ssyt taivaaseenkaan!...
Voi kauheaa!

IHME JA KUMMA
Kun Vappu pantiin asialle mille hyv?ns?, niin unehutti h?n sen. Se oli tietysti sulaa huolimattomuutta. Ja kun ei ankarat nuhteet eik? tukistelemiset auttaneet, niin sai Vapun ?iti neuvoja ja kehotuksia kurittamaan ankarasti Vappua. Paha istuu toisissa lapsissa syvemm?ll? ja sitke?mm?ss? kuin toisissa, mutta se