Lapsia | Page 5

saapa n?hd?, tunteeko t?ti! Ja t?ti? vastaan tullessa Hanna hymyili, vaan Lyyli oli vakava ja arvokas.
--Mist? te tulette? kysyi t?ti ihmettelev?n n?k?isen?.
--?idin asialta! vastata n?ps?ytti Lyyli, vakuutettuna, ett? se kuului asiaan, kun Olgakin oli ollut ?itins? asialla.
--Mit? ryysyj? teill? on p??ll?nne!
--N?m? ovat uudet kev?ttakit! vastasi Lyyli varmasti ja v?h?n kiukkuisesti, kun t?ti oli ryysyiksi sanonut. Ja alkoi selitt??:
--Me olemme juuri t?n? p?iv?n? n?m? saaneet. ?iti on vaatteen ostanut Sunilan puodista ja Juustisen Josefiina on n?m? tehnyt. Ja Josefiinalla on ollut niin hirve? kiire, kun on kaikille herrasv?en lapsille tehty uudet kev?ttakit. Meille Josefiina teki ennemmin kuin sotakomisariuksen lapsille, kun Josefiina on meid?n kummi.
T?ti kuunteli niin ihmeiss??n, ettei tiennyt mit? ajatella. Olisi ihan voinut uskoa kaikki todeksi, jos olisi ollut umpisokea, ettei olisi n?hnyt heill? olevan ?itins? r?ijyt! Ja niin vakavana ja v?hint??n arastelematta Lyyli valehteli vasten silmi?. Ja viel? Josefiina muka heille ennemmin kuin muille, kun oli heid?n kumminsa!
--Eih?n Josefiina ole teid?n kummi.
--Onhan h?n Olgan kummi.
--Mutta ei teid?n!
--Niin, mutta Josefiina tykk?? miest? aivan kuin olisi meid?nkin kummi, selitti Lyyli h?m?ilem?tt?.
--Eih?n nuo ole kev?ttakit, ?itinne r?ijyth?n teill? on!
--Eei, vakuutti Lyyli.--N?iss? on vain pitk?t hihat, kun se on uutta muotia. Kaikki herrasv?ki on katsellut n?it?, ja muuan rouva kysyi, paljonko n?m? ovat maksaneet. N?m? ovat maksaneet satakymment?viisi markkaa.
T?ti olisi nauranut, jos ei olisi tuntunut niin kauhealta, kun tuommoinen pieni tyt?n nasta koetti valehdella hyv?ll? halulla siin?kin, miss? taito puuttui. H?n ankarasti komensi tyt?t menem??n kotia ja aikoi itse tulla selitt?m??n ?idille heid?n rumista kujeistaan.
Hanna ihmetteli Lyylille, ett? se oli soma tuo t?ti, kun ei uskonut! Mutta he eiv?t v?litt?neet t?dist? eik? h?nen k?skyst??n, vaan meniv?t Olgan luo n?ytt?m??n kev?ttakkejaan.
Sinne menness??n huomasi Hanna, ett? Olga--joka oli suurempi heit?--olisi mukava rouva ja he h?nen tytt?ri??n ja ment?isiin johonkin.
Olga heti suostui heid?n esitykseens?. H?n haki veljens? olkihatun, johon ommeltiin koreita tilkkuja ja nauhoja, paperikukkia ja mit? oli heid?n mielest??n sopivia koristuksia. Hannalle ja Lyylille k??rittiin huivit hatuiksi. Ja niin he meniv?t uudestaan kaupungille.
Kaikki ihmiset heit? katsoivat ja hymyiliv?t heille, josta he olivat mieliss??n. He p??tteliv?t, mit? kaikkea ihmiset ajattelevat, ja luulevat: ket?h?n nuo ovat? kukahan se on tuo rouva? jopa on sievi?! kukahan niille on tehnyt uudenmuotoiset kev?ttakit?...
Niin tyytyv?isin? ja niin toimessaa tulivat he takaisin! Olga ei malttanut viel? kotia menn?, vaan tuli ensin serkkujensa luo, kun halutti viel? puhella itsest??n, sill? h?n mielest??n oli erinomaisin heist?, h?nell? kun oli oikea kev?ttakki, niin ett? h?n oli aivan oikea rouva?
Hannan ja Lyylin t?ti oli jo tullut ennen heit? heid?n kotiinsa ja selitt?nyt siell? ?idille ja is?llekin, joka nyt oli p?iv?llisell?, mink?laisena h?n oli tavannut tyt?t kadulla ja miten Lyyli oli valehdellut. ?idist? oli tuntunut ihan uskomattomalle. Ja t?tikin vakuutti, ett? jos h?n ei olisi omin korvin kuullut Lyylin itsens? selitt?v?n heid?n kev?ttakeistaan, niin ei voisi uskoa. T?ti p??tti, ettei muuten ole mahdollista, kuin ett? Hanna oli valeet istuttanut Lyyliin. Kaikessa tapauksessa oli kauheaa, ja ?iti p??tti rangaista ankarasti.
Kun tyt?t tulivat sis??n, oli ?idin vaikea s?ilytt?? ankaraa mielt??n ja muotoaan. Pyrki sulamaan kaikki nauruun. Hassumpaa maailmassa ei h?n ollut viel? n?hnyt!
Olga alkoi heti hyvin tosissaan ja kuin jotakin erinomaista asiaa selitt??, ett? he ovat kulkeneet koko kaupungin, ja kaikki ovat luulleet h?nt? rouvaksi ja Hannaa ja Lyyli? h?nen tytt?rikseen.
--Johan vain on luultu! arveli t?ti.--Tuommoisille varistenpel?teille ovat kaikki nauraneet!
Mutta ei kukaan ollut nauranut. Kaikki olivat vain yst?v?llisesti hymyilleet. Ja Lyyli selitti:
--Muuan rouva ja herra tulivat vastaan, niin nekin kysyiv?t toisiltaan meist?, ett? kukahan se on tuo kaunis rouva, jolla on niin siev?t tyt?t!
Olga jo alkoi kuin v?h?n ep?ill? kumppaneitaan, ja rupesi puolustamaan itse??n, ett? h?nell? kyll? on oikea kev?ttakki, Juustisen Joosefiinan tekem?, joka tekee kaikille herrasv?en lapsille...
--No mitk? n?m? ovat? kysyi ?iti Hannalta ja Lyylilt? r?ijyj?.
Ja aivan kuin puhtainta totta vastasi Lyyli varmasti:
--Uudet kev?ttakit. N?m? ovat samanlaista vaatetta kuin ?idin r?ijyt, vaan ei n?m? ole. ?iti kyll? saa n?it? lainata, aina kun tarvitsee...
?iti oli kuin neuvoton. Mutta is? sanoi h?nelle ja t?dille, ett? lapsilla ei ollut valetta, vaan vahva usko.

MARI VARKAISSA
Mari oli yksin kotona ja kahviastia oli p?yd?ll?! Sit? oli varottu j??m?st? k?sille, kun Mari oli ollut ahnas paahdetuita kahvinpapuja sy?m??n. Se n?ytti h?nelle oikein himoksi k?yneen, ja ?iti oli h?nt? siit? kivenkovaan ja rangaistuksen uhalla kielt?nyt.
H?nelt? oli kielletty kahvinjauhantakin ja se ty? uskottu nuoremmalle sisarelle, Susannalle. Mutta tuon uhkakiellon julistettua ei h?n saanut en?? koota sirujakaan, joita jauhaissa pirskui myllyst?. Kun yritti siihen, puhtaalla aikomuksella pannakseen sirut myllyn suppiloon, niin Susanna huusi ja pikku Jussi uskollisena kaikuna j?less?:
--?itii! Mari jo ottaa!
Sirujen ker??minen tuli Jussin yksinomaiseksi oikeudeksi. Marin eiv?t suvainneet sormellakaan edes et??lt?k??n osoittaa. Siit?kin ?k?isell? tavalla kielsiv?t. Marilla ei ollut siihen sanomista mit??n. Toisilla oli oikeus puolellaan. Koettihan vain lannistunutta mielt??n kohottaa uhkamielisell? ajatuksella, ett? kun h?n tulee suureksi ja k?y rippikoulun, niin h?n sitten jauhaa eik? anna toisten sirujakaan ker?t?. Ja h?n sy? niin paljon kuin haluaa, kourallisen aina kerralla pist?? suuhunsa!
Se ei kuitenkaan riitt?nyt lohduttamaan kuin siksi kertaa. Ly?dyll? mielell? istui h?n jo toiste Susannan