Lapsia | Page 6

jauhaessa ja nieleskeli ehtimiseen, kun kahvit myllyss? ratisivat.
Jos olisi saanut yhden pavun! Tai yhden ainoan sirun! Sitten ei olisi el?iss??n tahtonut, ei isonakaan, ei juodakaan kahvia.
Aika kuitenkin oli haihduttanut v?hitellen halun. Ja siit? oli jo kauan. Oli aivan kuin uneuksiin joutunut koko asia. Mutta kun nyt h?nen yksin ollessaan kahviastia oli p?yd?ll?, jota ei ennen koskaan ollut tapahtunut, niin h?n sen huomatessaan s?ps?hti. Ja heti ilahtui h?n aivan kuin jotakin hyv?? olisi tapahtunut. Oli niinkuin olisi muistunut mieleen jotakin viimekes?ist?, hyvin, hyvin hauskaa. H?n tunsi suussa miellytt?v?n maun ja pureskeli aivan kuin jotakin ratuuttaakseen. Tuntui niin suloiselle ja h?n oli melkein kuin huumauksissa.
--Mutta jos astia onkin tyhj?!
Pettymyksen viha s?l?hti mieless?. Kuin sen sys??m?n? sy?ks?hti h?n p?yd?n luo ja rep?isem?ll? kiskasi kannen auki.
Astia oli t?p?sen t?ynn? mustanruskeita kahvinpapuja. H?n riemastui, posket karahtivat kuumiksi. Hehkuvin silmin h?n katseli astiaan valikoiden mieless??n parhaita.. Oli paljon oikein makeann?k?isi?, ja ne aivan kuin tarjottelivat itse??n. H?n rupesi jo sormellaan muuatta tapailemaan, mutta luopui yrityksest??n, pisti kannen kiinni vikkel?sti, pani astian p?yd?lle ja meni kadunpuoleisesta ikkunasta katsomaan, n?kyik? ?iti? tai Susannaa ja Jussia. Palatessaan p?yd?n luo hiipi h?n varpaillaan. Ja kannen aukaisi h?n hammasta hioen ja hyvin varovasti, aivan kuin kaikki olisi hyvin salaisesti ollut teht?v?. H?n ei joutanut valikoimaan ollenkaan, otti summassa, kuin olisi ollut hirve? kiire. Siin? kiireess? h?n ei tahtonut saada kantta kiinni. Se aivan kuin piteli vastaan, ja tuntui, ett? ?iti on portilla tulossa. H?t?yksiss??n tuuppasi h?n astian p?yd?lle avonaisena ja py?r?hti sohvalle istumaan, toinen k?si k?tk?ss? vy?liinan alla.
Syd?n l?i kiivaasti, oli kauhean kuuma ja l??h?tytti aivan kuin olisi juossut kovasti. H?n vahti oveen tuijottaen. Aivan kuin p??t? huimasi pelko, ett? ?iti astuu ovesta. Kun ei ovi pitk??n aikaan liikkunut, tarkisti h?n korvansa ja kuunteli henke??n pid?tt?en. Ei v?hint?k??n ??nt? kuulunut porstuasta eik? portailta. H?n rauhoittui v?h?n ja k?v?isi panemassa kannen kiinni. Tuntui helpommalle. Mutta kauhistutti viel?, kun ajatteli, ett? ?iti olisi sattunut tulemaan, juuri kun h?n oli kahviastialla ottamassa.
Mutta jos ?iti olikin kamarissa tai Sanna ja Jussi! Se oli mahdotonta, mutta h?nt? pelotti kuitenkin. Yht'?kki? tuli mieleen, ett? siell? on joku vieras ihminen, aivan tuntematon! H?n sit? s?ps?hti ja kylm? karsi ruumista. Ei tahtonut uskaltaa menn? katsomaan, mutta oli kuin pakko menn?. Parilla hypp?yksell? seisoi h?n kamarin kynnyksell?, ja kun h?n tuli kamariin ja tarkasti p?yd?n ja s?ngyn alustan viel? kuin varmuudeksi.
Kamarissa tuntui mukavampi olla. Eih?n kukaan voisi arvata h?nen ottaneen, kun h?n t??ll? oli kaukana koko kahviastiasta! H?n istahti s?ngynloukkoon, jossa h?nell? oli nukkensa ja lelunsa. Oli muka siin? leikkim?ss?, jos joku tulisi. Ja nyt oli h?n mielest??n t?yden turvan takana. Oli oikein hauska, ja h?n nautti ajatuksestaan, ett? nyt saa maistaa. H?n nauraa hykersi mieless??n ja puristi kouraansa, jossa kahvipavut olivat, raskimatta ruveta viel? sy?m??n. Mutta samassa h?n muuttui vakavaksi ja kuin jollekin toiselle selitt?en supatti h?n hyvin hiljaa, ett? ei h?n vasta ota, t?m?n kerran vain... T?m? yksi kerta ei haittaa... Jos veisi nyt takaisin, niin voisi ?iti tulla, juuri kun h?n on panemassa takaisin, ja ?iti luulisi, ett? h?n on ottanut! H?n avasi varovasti kouransa. Siin? oli kolme papua. Tuon verta, se ei haittaa! Mutta hyvin ep?varmasti otti h?n yhden pavun ja puraisi siit? puolen. V?h?n aikaa makusteltuaan sylk?isi h?n murut suustansa. Maistui pahalle, ett? puistatti.
Itkumielin katseli h?n k?mmenelleen. Siin? nyt h?nen mielest??n oli paljon. Miksi ottikin niin paljon? Miksi ei vienyt heti takaisin kaikkia? Nyt ei voinut niit? panna astiaan, kun oli tuo puolisko, siit? ?iti heti huomaisi! Mihin h?n ne nyt panee?
H?n voivotteli tuskissaan ja oli aivan neuvoton. Kun tulisi ?iti, niin sanoisi h?nelle kaikki. Siit? tunsi h?n lohdutusta. Mutta kun kolahti ulkona joku, niin h?n s?ik?hti niin, ett? istui kuin j?hmistyneen?. Sitten tuli tuskan palava ja hirve? h?t? ajatellessa, ett? ?iti on porstuassa tulossa. H?n sieppasi muutaman koreita papereitaan, k??r?isi kahvipavut siihen, pisti myttyr?n uuniin v?liin ja istahti nopsasti entiselle paikalleen muka hyvin toimessa leikkim??n.
Ei tullut ket??n ja h?n j?i nukke k?dess??n kuuntelemaan p?rh?ll? korvin. Yht?kki? viskasi h?n nuken lattiaan, rynt?si kauhistuneena etuhuoneeseen paiskaten lujasti oven j?lkeens? kiinni.
Paperi uunin v?liss? oli ratissut!
Se oli kauheaa! H?n vapisi kuin haavan lehti ja kyyristyi sohvan nurkkaan vy?liina silmill?. Mielikuvitus oli aivan irrallaan. Tuntui, ett? kamarissa oli uunin tausta t?ynn? kahvia, ja ett? kahviastiassa ei ollut kuin v?h?n pohjalla. Kuvasti mieleen, ett? hyvin pienet olennot kantoivat kahviastiasta kamariin uunin taakse.
H?n kurkisti vy?liinan laidan alta. N?ytti aivan kuin kahviastia p?yd?ll? olisi liikkunut! Kamarin ovi oli kiinni, mutta tuntui kuin kamarissa olisi liikuttu ja tehty nukeille pahaa. H?n aivan odotti, ett? ovi aukeaa ja silt? joku sy?ksyy etuhuoneeseen. Silmi??n r?p?ytt?m?tt? tuijotti h?n kamarin oven lukkoon odottaen milloin se rapsahtaa. Kuin rukoillen toivoi h?n ?idin tulevaksi heti. H?n tunnustaa ?idille kaikki. Ei koskaan, ei koskaan h?n en?? ota eik? tahdo, isonakaan, juodakaan kahvia!...
Kun kuului ?idin ??ni kartanolta, tuntui kuin unissa painajaisesta p??sty?. H?n viskasi vy?liinan silmilt??n. Kaikki mielikuvituksen luomat olivat kuin puhaltamalla menneet. Ei pelottanut ollenkaan.
--Mari t??ll? istuu kilttin?! sanoi h?n