Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast | Page 8

p?yd?lt?ni.
SINIKKA: Is?! Meh?n t??ll? vaan olemme.
LALLI: Olet oikeassa.--Nyt n?hd??n, tokko potkee miehen suksi. (Sy?ksee ulos kirves k?dess??n.)
KERTTU: Et en?? saavuta heit?.
Esirippu.

NELJ?S N?YT?S.
P?re on sammunut. Himme? tuike hiilustasta valaisee huoneen. Kerttuistuu rahilla lieden ??ress? huojutellen ruumistaan ik??nkuin suurten surujen rasittamana. Sinikan p?? n?kyy rankisista.--Myrsky ulkona.
KERTTU (hyr?ilee):
Oi, Ukko ylijumala, rikas-armo Ristin Kiesus, tule t?nne tarvittaissa, k?y t?nne kutsuttaessa--
SINIKKA: ?iti!
KERTTU: Nuku, lapseni, nuku!
SINIKKA: ?iti! Minua niin pelottaa.
KERTTU: Mik??
SINIKKA: Etk? kuule, kuinka vinkuu ja vonkuu?
KERTTU: Niin. Nyt kaikki noidan henget liikkeell? ovat.
SINIKKA (arasti): Nek? ne--ulko-ovea ravistelevat?
KERTTU: Nep? taitavat. Nuku, lapseni, nuku!
SINIKKA: Saattavatko--noidanhenget--sis?lle tulla?
KERTTU: Tulevat tupaankin joskus.
SINIKKA vet?? pel?styneen? p??ns? takaisin rankisiinsa.
KERTTU (hyr?ilee):
Neitsyt Maaria emonen, lavek?mmen karjan eukko--
SINIKKA (pist?en p??ns? j?lleen esille): ?iti!
KERTTU: Niin, lapseni?
SINIKKA: Miksi noidanhenget aina myrskyll? liikkuvat?
KERTTU: Neh?n ne juuri myrskyn synnytt?v?t.--(Vaitiolo. Alkaa itsest??n kertoilemaan.) Kolme on solmua tiet?j?ll?. Kun ukko ensimm?isen solmunsa avaa, niin siit? jo tuima tuuli on tullakseen. Kun toisen, niin lumi pilven? pyry??, tiet ja talot hankiin hautautuvat. Mutta kun iso mies kolmannen solmun irroittaa, silloin on myrsky maailmankaato, puut poikki ruskavat ja kaikki pedot mets?ss? vapisevat. Sill? silloin Lappi liikkuu.
SINIKKA: Ja is? kun l?ksi!
KERTTU (hym?ht?en): Ei Lapin ilma Lallille pahaa tee.--Tiet?j?n tuttava on is?si. Kyll? Kaikkivalta omansa varjelee.
(Vaitiolo.)
SINIKKA (varovasti): Luuletko. ett?--h?n l?hti matkamiehi? takaa ajamaan?
KERTTU: L?hti kontiota kolkkaamaan. Etk? kuullut?
(Vaitiolo.)
SINIKKA: ?iti!
KERTTU: Nuku, lapseni, nuku!
SINIKKA: Minua niin pelottaa.
KERTTU: Mik??
SINIKKA: Ettei is? vain Ingolle pahaa tekisi.
KERTTU: Is?sik??--(Hym?ht?en.) Jos saavuttaa, saattaapa v?h?n kovistellakin oman k?den k?ytt?ji?.
SINIKKA (s?ik?ht?en): ?iti!
KERTTU: Leikki?h?n min? laskin, lapsi kulta, leikki?.--Eih?n is? heille mit??n pahaa aio. Muuten lylyn lumelle lykk?si.
SINIKKA: Mutta miksi otti h?n kirveen mukaansa?
KERTTU: Ka, eih?n sulin k?sin painiin mesik?mmenen kanssa menn?.
SINIKKA (itsepintaisesti): Mutta miksi huusit sin? h?nen j?lkeens?: ?et en?? saavuta heit??.
KERTTU: Ettei h?n tosiaankaan turhan tautta matkamiehi? ajaisi.--Eik? ajakaan. Karhun kaatoonhan is?si on koko viikon aikonut. Siksi kirveenkin tahkosi.
(Vaitiolo.)
SINIKKA: ?iti!
KERTTU: Niin, lapseni?
SINIKKA: Min? pelk??n, ett? is? tappaa heid?t!
KERTTU (tyynesti): Ei is?si miesmurhaa tee.
SINIKKA: H?n oli niin hirve? hahmoltaan, kun h?n l?ksi. En ole is?? viel? ikin? n?hnyt sellaisena.
KERTTU: Hiljainen mies on is?si, ei tahdo pahaa kenellek??n. Mutta ihmiset eiv?t anna h?nen olla rauhassa. Siksi h?n joskus vihastuu.
SINIKKA: Vihoissaan viel? tuhot?it? tekee.
KERTTU: Ei ole tehnyt ennenk??n.--Pian iloisena miehen? mets?lt? palajaa. Silloin t??ll? hilpe?t peijaat pidet??n, karhu tupaan kannetaan.
SINIKKA: Eih?n is? ole ennenk??n karhun peijaita pit?nyt?
KERTTU: Pit?? viel?, pit??. Kaikki kyl?n miehet kestiin k?sket??n, virret viritet??n, kisat p?iv?kautiset karkeloidaan. Siin? kihlat vaihdetaan...
SINIKKA: ?iti! Min? en huoli muista kuin Ingosta.
KERTTU (loruillen kuin lapselle): Huolit, lapseni, huolit. Tulevat Turusta kosijat, toiset Kokem?elt? vier?ht?v?t...
(Kova tuulenpuuska. On kuin ulko-ovea rynkytett?isi.)
SINIKKA (parkaisten): Nyt ne tulevat!
KERTTU: Ketk??
SINIKKA: Noidanhenget! Huone huojuu, kattotorvi tohisee...
KERTTU: Tuntuu nyt tiet?j? kolmannen solmunsa aukaisseen.--(Sytyttelee p?rett? ja saa sen jo tuleen leimahtamaan. Silloin kova ryske eteisess?, ovet lent?v?t auki, p?re sammuu, kylm? viima puhaltaa l?pi huoneen.) Taatto taivahinen.
SINIKKA: ?iti! (Pakenee karsinanpuolelle.)
KERTTU (sytytellen p?rett?): Mene ja telke? eteisen ovi!
SINIKKA: ?iti! Min? en tohdi!
KERTTU: Kuulitko? S?rkee tuuli oven.--(Saa p?reen syttym??n, tuuli sammuttaa sen taas.) N?etsen! Porot silmille tulevat! (Selvitellen silmi??n.) Sulje ovi!
SINIKKA (on sutiputi pukeutunut): Ka, eiv?th?n nuo purematta nielle.-- (Menee eteiseen ja sulkee ulko-oven, kompastuu, kirkaisee ja palajaa takaisin kauhistuneena, v?risten kuin haavanlehti.) ?iti! ?iti!
KERTTU (on saanut p?reen palaamaan): Noh? Kah? Susiko siell? oli?--Kun p??ns? puhki sein??n lent??...
SINIKKA (vavisten): Siell?...
KERTTU: Mik? h?t?n?? Mik? siell? oli?
SINIKKA: Siell?--on--kuollut mies--eteisess?.
KERTTU: H?h? Uneksitko sin? seisaallasi?--Miss??
SINIKKA: Siell?.--(Seuraa pelokkaasti ?iti??n kynnykselle.) ?iti! Se on Inko!
KERTTU (valaisten miest? p?reell??n): Eih?n se kuollut ole. El??h?n tuo. Etk? n?e? K?si liikkuu...
SINIKKA: Inko! Inko! (Sy?ksyy h?nen luokseen.) Mutta miksi h?n ei nouse yl?s?
KERTTU (kopistaen Inkoa kenk?ns? k?rell?): Nousetko pois siit?! Kah! Tokko p??set!
SINIKKA: El?tk??
INKO (uikuttaen): I-ihmiset, hyv?t ihmiset!
KERTTU: Oletko ulisematta siin?!--Tuosta nyt koko vastuksen j?tti!-- Tuletko tupaan vai j??tk? kartanolle? Ei t?ss? sinun t?htesi ruveta l?mmint? harakoille laskemaan.
SINIKKA: ?iti, n?eth?n, ett? h?n on sairas.
KERTTU: Mik? h?nell? on? Terve kuin pukki. Siin? vain suotta kuvattelee.--Kah, nousetko! Eik? ole sanasta apua?
INKO: I-ihmiset, hyv?t ihmiset--
(P??see Sinikan saattamana tupaan. Kerttu sulkee oven vihaisesti heid?n per?st??n. Inko vaipuu v?syneen? lautsalle ovensuuhun. Vaitiolo.)
SINIKKA (sulatellen h?nen sormiaan): El?tk? viel?, armas?--?iti, n?etk? h?nen k?tens? ovat aivan j??tyneet.
KERTTU: V?lip? tuosta, jos olisi j??nytkin hangelle. ?l?s eto kalu!-- Ja miss? sinulla on hevonen? H?h?
INKO (uikuttaen): Oivoivoivoi--
KERTTU: Lienet avantoon ajanut? Silloin on sinulla kiukka l?ht? t?st? talosta.
SINIKKA: Kunne kyyditsit pyh?n miehen?
INKO (kalistaen hampaitaan): Kuolemaa kyydinnyt olen, Manan matkamiest? opastanut--
KERTTU: Lienee miss? p??ns? t?yteen juonut. Huulet tyhj?? h?pisev?t, silm?t p??ss? py?riv?t kelvottomalla.
SINIKKA: ?iti, etk? n?e, ett? h?n on henkitoreissaan?
KERTTU: H?n! Ei h?nest? henki niin hevill? l?hde.--(?rj?isten.) Minne hevosen j?tit, hirtehinen!
SINIKKA: Inko, armas Inkoseni, voitko puhua?
INKO: I-ihmiset, hyv?t ihmiset, jos tiet?isitte...
KERTTU (s?ps?ht?en): Onko jotakin tapahtunut?
SINIKKA: Kohtasiko taatto teid?t?
KERTTU: Etk? sin? saa suutasi auki? Puhu!
INKO: Hirveit? tapahtunut on. Tuoni tiell? vastaan tuli, kirves kiiluva k?dess? talvitiet? hiihti...
SINIKKA: Is? se oli.
KERTTU: On voinut joku muukin olla.
INKO: Ei ollut ihmisen n?k?inen se. P?? pilvi? piteli, taivas myrskyn? per?ss? tuli.
KERTTU: Lie ollut Lappi hiiht?m?ss?.
SINIKKA: Varmaan oli korven Kaikkivalta kulkemassa.
INKO: Kuolema se oli. Vihurina vastaan vihelsi.--(Lokattavin leuvoin.) N?in min? kirveen v?lk?ht?v?n...
SINIKKA: ?iti! ?iti!
KERTTU: Kerro!
INKO: Henkeni h?d?ss? huusin. Kuulin selv??n, kuinka h?n py?r?hti kannaksille. Min? hevosta hoputin, K?yli?n