Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast | Page 7

silloin heist? v?kisinkin tulee mies ja vaimo...
HENRIK PYH?: Vaiti!--Kovimman kostoni uhalla k?sken sinut Nousiaisiin, miss? sinun on k?rsitt?v? sopiva kirkkorangaistus julkeasta k?yt?ksest?si.
KERTTU (nakaten niskojaan): Ent?p? min? en tule?
HENRIK PYH?: Silloin on esivallan k?si sinut saavuttava.--Ja mit? mieheesi Lalliin tulee, joka noitia palvelee, kivi? ja pyhi? puita kumartaa...
KERTTU (ly?den k?tens? yhteen): Lalli?--Joka ei kumarra kuutakaan!
HENRIK PYH?: Tuon todistakoon h?n kasteen ottamalla.--Ja nyt on minun toimeni t??ll? p??ttynyt. Nyt pyyd?n min? vain talosta hevosen sek? itselleni kohtuullisen kestityksen.
KERTTU (ynse?sti): Kovasti on Lalli kielt?nyt minun oudoille mit??n antamasta.
HENRIK PYH?: Siisp? otan omin luvin ja maksan maan rahan mukaan.-- (Ingolle.) Taidatko kyydit? minut toiseen taloon?
INKO: Tottahan toki.
HENRIK PYH?: Ota sitten hevonen tallista ja heini? hevoselle.--Min? itse tyydyn leip?palaseen.
INKO (ep?r?iden): Taitaa is?nt? suuttua...
HENRIK PYH?: Tee, kuten k?skin. N?eth?n, ett? kaikista korvaus suoritetaan. (Laskee rahan p?yd?n nurkalle.)
KERTTU (pyyhk?isten rahat lattialle): Min?p? en huoli teid?n rahoistanne!
HENRIK PYH?: Vaimo, vaimo! Herra yhdess? ankaran kirkkokurin kanssa on sinun kovan syd?mesi pehmitt?v?.--(Ingolle.) Kuten k?skin, teht?k??n.
INKO (jupisten): Menk??n sitten sinun vastuullasi. (Ottaa leiv?n tangosta.)
KERTTU: V?kivaltaa!
HENRIK PYH?: Ei, vaimo. Oman k?den oikeutta vaan. (Ingolle.) Tule!
INKO: Etk? illasta siis?
HENRIK PYH?: Ennen aterioin taivas-alla kuin kieron naisen huonehessa. --Menemme.
(Heitt?? viitan hartioilleen ja poistuu.)
INKO: Hyv?sti, Sinikka, soreahius!
KERTTU: Kuuma tina kurkkuhusi!
SINIKKA: Milloin takaisin tulet?
KERTTU: Etk? l?hde siit?, sudenruoka?
INKO: Aamulla tulen. Silloin on minullakin uusi jumala!
(Menee. Sinikka seuraa h?nt? eteiseen. Palajaa hetken per?st? takaisin ja yritt?? l?hesty? ?iti??n. Kerttu istuu rahilla p?yd?n ??ress?, k?det hervottomina syliss??n ja huojutellen ruumistaan edes takaisin ik??nkuin topertuneena siit?, mit? on tapahtunut.)
SINIKKA (arasti): ?iti!
KERTTU ei vastaa.
SINIKKA (menee hitaasti karsinanpuolelle, vilkaisee viel? ?itiins? ja ryhtyy koneellisesti v?rttin?? v??nt?m??n; pys?htyy ty?st??n ja painaa syd?nt??n): ?iti! Minulla on niin paha aavistus syd?nalassa.
KERTTU ei vastaa.
(Vaitiolo. Kulkuset hel?ht?v?t pihalla.)
SINIKKA (rient?en ikkunaan): ?iti! Nyt ne menev?t!
KERTTU ei vastaa.
SINIKKA (aukaisee ikkunaluukun ja katsoo l?htij?iden j?lkeen niin kauan kuin kuuluu kulkusten kilin??, joka heikkenee v?hitellen; kuun valo lankeaa h?nen kasvoilleen): ?iti! Min? pelk??n.
KERTTU (soinnuttomasti): Mit?, lapseni?
SINIKKA: Ett? Inko ei palaja.
KERTTU tuijottaa tyls?sti eteens?.
SINIKKA (sulkee hitaasti ikkunaluukun, palajaa takaisin v?rttin?ns? ??reen, kehr?? hetkisen ja hyr?ilee):
Sinikan laulu.
Kantoi tuuli purtta kahta tuolle puolen Lemmenlahta; pilvi kuun yli kulkee.
Tuonen pursi tuima pursi korkeana kuohut mursi; pilvi kuun yli kulkee.
Unten haaksi hauras haaksi horjuu, vaappuu, j?? jo taaksi; pilvi kuun yli kulkee.
Iloinnenko taikka surren n??n ma Tuonen tuiman purren; pilvi kuun yli kulkee.
Milloin heikon haavehahden? Istuessa illoin kahden; pilvi kuun yli kulkee.
(Painaa p??n k?siins? ja puhkeaa hiljaiseen nyyhkytykseen. P?re pihdiss? sammuu. Pitk? vaitiolo.)
LALLI (tulee mykk?n?, synkk?n? ja otsa rypyss?, istuu raskaasti rahille lieden ??reen): Pime?ss?k? t??ll? istutaankin?
KERTTU (nousee v?syneesti ja sytytt?? p?reen): Pianpa palasit.
LALLI: Palasin.--Mit? Sinikka itkee?
KERTTU: Mit? itkenee. Taitaa olla omat huolensa h?nell?kin.-- (Vaitiolo.) Tapasitko tiet?j?n?
LALLI: Kotavuorella kohtasin h?net.
KERTTU: Tekik? taikojaan?
LALLI: Teki.
KERTTU: Mit? arvat osoittivat?
LALLI: Ei mit??n hyv?? h?nen mielest??n.
(Vaitiolo. Koko edellinen keskustelu on tapahtunut vitkaan ja v?syneesti.)
KERTTU: Lienee t?st? aika maata menn?.
(Puuhaa rankisten luona oikealla ovisein?ll?. Lalli tuijottaa synkk?n? tuleen. Sinikka pyyhkii karsinanpuolella.)
LALLI: Mit? Sinikka itkee?--(Katsoo ymp?rilleen.) T??ll? on jotakin tapahtunut. (Kukaan ei vastaa.) Joku on k?ynyt t??ll??
SINIKKA: Pyh? mies meill? k?vi.
KERTTU: Olihan t?ss? ruotsi ruoalla.
LALLI: Vai oli.
(Vaitiolo.)
KERTTU: Se ei ollutkaan n?et mik??n tavallinen kerj?l?inen.
LALLI: Vai ei ollut kerj?l?inen.
SINIKKA: Piispa se oli. Inko sanoi sen minulle.
KERTTU: Sama se oli, joka minutkin Kupittaalla kastoi. Se Henrikki.
LALLI (katkerasti): Lie sitten mieluvieras ollut!
KERTTU: Mik? lie ollut.--En toivoisi toisti tulevansa. (Vaitiolo.) Minua kirkkokurilla uhkasi. Pit?isi muka sen vuoksi tehd? matka Nousiaisiin.
LALLI: Vai pit?isi.
(Vaitiolo.)
KERTTU: Kovat oli vieraalla sanat sinullekin. Kasteelle k?ski ja kielsi noitien kanssa seuraa pit?m?st?.
LALLI: Vai kielsi.
(Vaitiolo.)
KERTTU: Tytt?resikin v?kisin kastaa tahtoi...
LALLI (s?ps?ht?en): Sinikan?--(Valittavalla ??nell?.) Miksi he eiv?t anna minun olla rauhassa? Kuin mets?npetoa minua ajetaan ja ?rsytet??n.--(Vaitiolo.) Miss? oli Inko?
KERTTU: Ingon se vasta kastanut olisikin ja nuoret yhteen liitt?nyt.-- (Vaitiolo.) Sitten kiroten l?hti ja omin luvin tangosta leiv?n otti...
LALLI: H?h?
SINIKKA: Eih?n pyh? mies ilmaiseksi mit??n ottanut. Kaikesta maksun j?tti.
KERTTU: Mit? lie j?tt?nyt!--Tallista hevosen vei...
LALLI (nousten): Hevosen!--(Vavahtavalla ??nell?.) Karhuja on ennenkin kaadettu...
KERTTU: Ja Ingon kyytimieheksi k?ski.--(Synkk? vaitiolo.) Tekee kait se mit? tahansa, kun kuuluu sill? Ristin miekkamiehet takanaan olevan.
LALLI seisoo k?si nyrkiss? ja vihasta vapisevana.
KERTTU: Ne lupasi t?nnekin l?hett??.
LALLI: Pett??k? permanto? Kaatuuko katto p??ni p??ll?? Enk? ole is?nt? en??? Eik? t?m? ole minun kotini en???--(?kki? hiljeten.) Ei. T?m? ei ole minun tupani. Vieras k?si on k?ynyt t??ll?. Vieras is?nt? istuu p?yd?n p??ss?.--(Peitt?? kasvonsa.) Pois! Meill? ei ole t??ll? en?? mit??n tekemist?.--(Vaitiolo.) Mies mierolle! Vaimo ja lapsi kerj??m??n!--Nyt menee tuhkaksi minun maailmani.--(Tahtoo hurjistuneena temmata kek?leen liedest?. Kerttu ja Sinikka est?v?t h?nt?. Nojaa raueten lieden patsaaseen.) Kovasti koettelee kohtalo minua. Poikani sotaan sortuivat. Kolme kaunista poikaa kaasi karjalainen.--. Min? olen v?istynyt ja v?istynyt. Min? en tarvinnut en?? paljon tilaa itselleni. Min? tahdoin el?? rauhassa ihmisten kanssa, sill? min? taistelin kera taivahisten. Pienentyi el?m?n piiri minun ymp?rill?ni. Humisi raskaasti korpi kaikkialta. Oli yksi tuike kultainen talviy?ss?: minun kotini.-- (S?ps?ht?en.) Nyt ne tulevat t?nnekin. Ne tulevat suoraan minun pes?lleni. Mutta min? en v?isty en??. Min? taistelen. Min? taistelen viel? tuonen tuolta puolen.--(Hoippuen sein?? vasten.) Kirves! Miss? on minun kirveeni? Verta! Verta! Maksa maalle! Min? halajan katsoa, mit? he ovat sy?neet minun