Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast | Page 9

j?rven j??ll? se kuoliaaksi kaatui.
KERTTU: Hevonen? Ristus ja Maaria! Siit? ei Lalli sinulle hyv?? laula.
INKO: Siin? vasta tohdin j?lelleni katsahtaa...
KERTTU: Noh?
SINIKKA: Hyv?, ett? hengiss? p??sit.
INKO (vavisten): Silloin n?in kuollutta miest? kyydinneeni.
KERTTU: Kuinka?
INKO: Siin? k?r?tti reen per?ss? pyh? mies, kaapuunsa k??rittyn?, kuten oli l?htiess? tuohon istahtanut.--(J?lleen kauhun vallassa.) Mutta h?nell? ei ollut p??t?!
KERTTU: H?h?
SINIKKA: Ei p??t??
INKO: Sen oli kuolema ottanut h?nelt?.--(Peitt?? kasvonsa.) Jo oli vainaja varsin j?hmettynyt...
(Vaitiolo.)
KERTTU: Kumma on kuulijankin.--Et tuota uneksinut liene?
INKO: N?in sen n?ill? silmill?ni.--Siell? h?n viel?kin v?rj?tt?nee, autiolla j?rvensel?ll?, purku y?llinen ymp?rill?.
SINIKKA: Ihme, ett? itse pelastuit!
INKO: Min? tiepuoleen poikkesin, juoksin kuin huutavan hukan edess?, lankesin, nousin, lankesin, jouduin aina samoille j?lilleni. Niin vihdoin talon aukean laidasta h??m?tt?v?n n?in... Tuohon tuuperruin!
(Vaitiolo.)
SINIKKA: ?iti!
KERTTU: Mit??
SINIKKA: Is? on tappanut h?net!
INKO: Kuolema sen teki.--(Vaitiolo.) Eik? Lalli ole kotona?
KERTTU: Ei.
INKO: Mets?llek? meni? Voi poloista miest?!
KERTTU: Polompi itse lienet.
INKO: Voi poloista miest?, sanon, joka t?ss? jumalan ilmassa ulkoisalla on. Siell? taivas kaikki noidannuolia suhisee... Tokko t?st? tohtinen kotimajallekaan?
SINIKKA: Voithan meille j??d?.
INKO: Lieneek? minulle tilaa t?ss? talossa?
KERTTU (avaten ikkunaluukun): Johan nyt joutavoit! Myrsky on tauonnut, tuisku lakannut. Aamut?hdet jo kalpenevat. Pian paistaa p?iv? hele?sti.--(?kki? kuiskaten.) St! Hiljaa!
SINIKKA: Mit?, ?iti?
KERTTU: Varjele vakainen luoja! (Vaipuu l??p?styksiss??n rahille.)
SINIKKA: ?iti! Voitko pahoin?
KERTTU: St!--H?n seisoo siell?.
SINIKKA: Kuka?
KERTTU: Is?si. Lalli.--(Kohoaa j?lleen ikkunaan.) Keskell? pihaa, huurteisessa h?m?r?ss?. Liikkumattomana kuin lumipatsas. Kirves k?dess??n.
INKO: Miksi h?n ei tule tupaan?
SINIKKA (pelokkaasti): K?ynk?--min?--ja k?sken h?net--sis?lle?
KERTTU (kuiskaten): Ei. H?n tulee kyll? itse.--(V?risten.) H?n on kasvanut ja h?nen p??ns? on kyyn?r?npituinen... Nyt h?n liikahtaa, h?n tarttuu p??h?ns?, h?n repii ja raastaa sit? ... nyt katsoo h?n t?nnep?in. (Ly? ?kki? kiinni ikkunaluukun.) Ei se ole Lalli! (Peitt?? kasvonsa k?sill??n.)
SINIKKA: Eik??--Kuka se on?
KERTTU: Ei se ole mik??n ihminen. Kuolleen kasvot ne olivat. Kylm?t ja v??ristyneet.
INKO: Kuolema se on.--(Parahtaen.) Nyt h?n tulee minut korjaamaan.
(Pakenee etualalle. Tuvan ovi avautuu, Lalli n?kyy kynnyksell?, piispan lakki p??ss??n, kirves k?dess??n. Vaitiolo.)
KERTTU (hitaasti): Miksi--et tule sis?lle?
LALLI etenee mykk?n? ovensuuhun.
KERTTU: Is?!
LALLI: Terve taloon.
INKO: H?n tappaa!
LALLI (laskien kirveen k?dest??n): En min?--tapa ket??n. (Puhuu j?yk?sti, harvakseen, kasvot liikkumattomina. H?nen ??nens? on soinnuton ja kumea, h?nen katseensa harhailee ik??nkuin h?n ei tuntisi tupaa eik? l?sn?olijoita.)
KERTTU: Lalli! Mit? olet tehnyt?
LALLI pudistaa p??t??n hitaasti.
KERTTU: Kaadoitko karhun?
LALLI: Tapoin jalon tenavan.
SINIKKA (l?hestyen arasti h?nt?): Is?!
LALLI (p??t??n nyyk?hytt?en): Sinikka!--(?kisti.) Ei, ei, minun t?ytyy pois! Ennen kuin h?n tulee.
KERTTU: Kuka?
LALLI: H?n--etk? kuule?
INKO (rohkaistuen toisen h?d?st?): Ajaako--sinuakin--joku takaa?
LALLI (kuuntelee): Ei. H?n ei viel? l?yt?nyt minua. H?n ei n?hnyt j?lki?ni. H?n ajaa ohitse.--(Heng?ht??, h?nen j?nnityksens? herpautuu; valittavalla ??nell?.) Miss? olen? Miksi ei kukaan anna minulle juoda?
KERTTU tarjoaa haarikan h?nelle.
LALLI juo ahnaasti.
KERTTU: Mist? tulet? Miss? olet ollut?
LALLI (tarjoten haarikan h?nelle) En tied?. Mets? otti minut.
KERTTU: Mets??
LALLI: Kotavuori k?ski, Lapinkorpi tuli kohisten takanani.
KERTTU: Sin? edell? menit? Minne?
LALLI: Tuhannet t?hdet silmiss?ni sinkoilivat.--Oli niinkuin olisi maailma loppunut ... ja min? seisonut yksin pitk?n pilven p??ll? ... ja huutanut korvaani ??ni y?st?, ymp?rilt?, korkeuksista, syvyyksist?: ?Kaikkivalta! Kaikkivalta!?
KERTTU: Kuka huusi?
LALLI: Min?.--Oma ??neni se oli.--Min? olin yksin.--(V?risten.) Kaikki jumalat olivat kuolleet eik? ihmisi? ollut en??. Ja min? huusin, huusin niin paljon kuin jaksoin: ?Kaikkivalta! Kaikkivalta!?
KERTTU: Lappi oli lumonnut sinut.
LALLI (v?risten): Taivaat nauroivat, meret autiot vastaan myr?hteliv?t. Silloin min? tunsin, ett? el?m? pakeni minusta ja sen sijaan tuli jotakin outoa, jota min? en tied? viel?, mit? se on.--(Tarttuu p??h?ns?.) Se on t??ll?. Se on suuri kuin y? ja korkea kuin Kotavuori. Mutta miksi eiv?t mitk??n t?hdet tuiki siell??
(Kohottaa k?tens? taivasta kohden. Vaitiolo. Kerttu peitt?? kasvonsa.)
SINIKKA: Is?! Mist? olet saanut tuon lakin?
LALLI (s?ps?ht?en): Lakinko?
SINIKKA: Miksi pid?t sit? p??ss?si? Anna, min? otan sen pois.
LALLI: Ei, ei.
SINIKKA: Se on niin ruma. Etk? anna minun ottaa sit??
LALLI: Se ei l?hde. Se on kasvanut kiinni p??h?n.
SINIKKA: Kiinni?
LALLI: Olen koettanut ottaa sit? pois.--(Kauhulla.) Tukka ja p??nahka mukana tulevat.
SINIKKA: Hyytynytt? verta se on. Min? sulatan sen.--(Pyyhkii Lallin ohimoita ja ottaa lakin h?nen p??st??n.) Kas niin, nyth?n taas olet is?ni entinen.
LALLI vaipuu v?syneen? rahille.
(Vaitiolo.)
INKO: Oletko tappanut pyh?n miehen?
LALLI (raukeasti): En muista. Korvani koskena humisevat.--(Tarttuu p??h?ns?, on n?kevin??n veripisaroita k?dell??n.) Verikoskena! Verikoskena!
KERTTU (kyyneliens? v?list?): Miksi ne eiv?t antaneet h?nen olla rauhassa? Nyt ne ovat tehneet h?net murhamieheksi!
LALLI: Lapinkorpi sen teki, Kaikkivalta kohotti kirveheni--Siell? istuu nyt pyh? mies, ajelee yksin huurteisessa aamuh?m?r?ss?.--(Kauhulla.) H?n etsii p??t??n.--Kuuletteko? Kulkusia! H?n tulee t?nnep?in.
SINIKKA purskahtaa itkuun ja k?tkee p??ns? Ingon olkaa vasten.
KERTTU: Jumalani! Jumalani!
LALLI (kuuntelee): H?n pys?htyy.--Nyt h?n on kartanolla. Nyt h?n tarttuu eteisen oveen.--(Suurimmalla kauhulla.) H?n tulee tupaan! H?n tahtoo ottaa oman p??ni minulta!
(Kohottaa toisen k?sivarren ik??nkuin suojakseen. Tuvan ovi aukenee ??nett?m?sti.)
LALLI (nyyk?hytt?en p??t??n ovelle p?in): Min? tulen.
SINIKKA: Is?! Eih?n siell? ole ket??n.
LALLI: Kas, hiiret! (Osoittaa permannolle.) Niin paljon hiiri?. Yksi, kaksi, kolme, kaikkipa nuo n?kyv?t olevankin.--(V?istyen.) Ne jyrsiv?t minun varpaitani!
SINIKKA: Is?! Is?!
KERTTU: Herra on h?nen j?rkens? valon sammuttanut.
LALLI: Ne tulevat t?nnekin. Ne kiipe?v?t pitkin kylkiluitani. (V?istyen.) Pois! N?ettek?! Niit? on tuhansia. Tuo, valkea, tuo punainen, tuo harmaa ... kiskiskis... Kunne k?tkeydyn heilt??
INKO (itsekseen): Kurja mies!
LALLI: Kotavuorelle! Kotavuorelle! (Juoksee ulos.)
Esirippu.

TUOMAS PIISPA
4-n?yt?ksinen legenda
(Naamioita V. 1909)

LUKIJALLE.
Hyvin tiet?en, ett? kirjan sis?llys ei parane sen esipuheista, en kuitenkaan malta l?hett?? julkisuuteen t?t? viidett? sarjaa NAAMIOITA lausumatta niiden ja samalla koko draamallisen tuotantoni johdosta paria sanaa.
N?ytelm?ni