Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast | Page 6

on kotona Kaikkivalta?
LALLI: Lie liha kotona, jos onkin henki liikkumassa.--Hyv?sti!
KERTTU: Milloin takaisin tullet?
LALLI: Tulen, jahka joudun. Kuitenkin ennen aamun koittamista. (Menee.)
Esirippu.

KOLMAS N?YT?S.
Henrik Pyh?, pitk?ss? munkkiviitassa ja sauva k?dess?, l?mmittelee lieden ??ress? Kerttu karsinanpuolella, Inko ja Sinikka oikealla taka-alalla.
HENRIK PYH?: Onko t?m?n talon nimi Lallola?
KERTTU: Taidatpa tuon tiet?? kysym?tt?sikin.
HENRIK PYH?: Vastaa, kun sinulta kysyt??n, vaimo: t?m? on Lallin talo?
KERTTU: Kun tiesit, mit?s kysyit.
HENRIK PYH? (ristien k?tens?): Jumalan kiitos, siis olen tullut oikeaan.--(Vaitiolo.) Eik? is?nt? itse ole kotona?
KERTTU: Ei.
HENRIK PYH?: Miss? h?n on?
KERTTU: Mit?p? sin? sill? tiedolla tekisit?
HENRIK PYH? (lujasti): Min? tarvitsen sit?.(Ik??nkuin Ingon puoleen k??ntyen.) Luulin Lallin lujaksi mieheksi. Nytp? huomaan, ett? h?n ei jaksa suistaa edes vaimoaan.
INKO: Luja onkin mies Lalli, vaikka hidas vihaan.
KERTTU: Suistaisi sinutkin, mustakaapu.--Ja saatanpa tuon juuri sanoakin: Lalli on Lapinkorvessa, tiet?j?n Kaikkivallan pateille siunaaman hetki sitten l?hti.
HENRIK PYH? (ankarasti): Ei ole muuta Kaikkivaltaa kuin Jumala.
KERTTU: Onpa toinen t??ll? Lapinkorvessa.
HENRIK PYH?: H?nen valtansa on loppunut.
KERTTU: Varo, ettei h?n ammu noidannuolta syd?meesi!
HENRIK PYH?: Herra on minun kilpeni ja miekkani. Mutta sin? olet ep?uskoinen ja heikko.
KERTTU: Mist?p? ne minulle loitsuvoimat!
(Vaitiolo.)
HENRIK PYH? (astuen askeleen eteenp?in): Kuulin Lallin vaimon kristityksi.
KERTTU (vilkkaasti): Ka, kastoihan minut pyh? mies Kupittaalla. Mutta mist? sin? sen tied?t?
HENRIK PYH?: Niin kerrottiin minulle Telj?n kaupungissa.
KERTTU: No, kaikkia se kyl? hotisee...
HENRIK PYH?: Mutta nyt n?en, ett? sinun sielusi on viel? pime? ja sinun syd?mesi monen pahan aivoituksen pauloittama. Noituus ja kaikkinaiset pakanalliset menot...
KERTTU (kielev?sti): Enk? min? taas aivan pakana ole! Sen saattaa kuka tahansa t??ll? todistaa.
(Lyhyt vaitiolo.)
HENRIK PYH? (jyrk?sti): Milloin miehesi palajaa?
KERTTU: Tulee, jahka joutuu.
HENRIK PYH? (kiivastuneena): Vaimo, vastaa minulle!
KERTTU: Ohoh, kyll?p? nyt ??nesi korotat, kun kuulet is?nn?n poissa olevan!
HENRIK PYH?: Vastaa! (L?hestyy Kerttua.)
KERTTU (h?mm?styy vieraan ryhti?): Mill? oikeudella sin? k?sket t??ll??
HENRIK PYH?: Min?k??
KERTTU: Niin, kuka olet? Lienet palvelija jonkun valtaherran?
HENRIK PYH? (heitt?? viittansa, joka t?h?n saakka on verhonnut h?nt? kiireest? kantap??h?n, esiintyy nyt loistavassa piispanpuvussa, hiippa p??ss? ja kultaristi rinnallaan): Olen Jumalan palvelija. K?sken Pyh?n is?n Roomassa minulle antamalla oikeudella.
KERTTU (lyykistyen): Ristin Kiesus!
HENRIK PYH?: Outona ja tuntemattomana min? olen tullut, k?yh?n? ja alhaisena kolkuttanut sinun ovellesi. Min? olen j?tt?nyt papillisen saattoni ja sotajoukkoni Turkuun, sill? min? en tahtonut en?? v?kivallalla pakottaa ket??n. Yksin tulin min? Telj?n kaupunkiin, autioiden er?maiden halki, yksin tahdoin min? my?s Lallin taloa l?hesty?, vaikka tiesin h?net p??pakanaksi. Miksi min? sen tein? Siksi ettei saisi kukaan sanoa Suomen apostolista h?nen s?ikkyneen henke??n taikka pelj?nneen k?yd? yksin pakanoitten maassa. Kuulin Lallin vaimon my?s kristityksi ja uskoin h?nen avullaan tuon miehen kivikovan syd?men taivuttavani. Ja mit? kohtaan min? sen sijaan t??ll?? R?yhkeytt? ja kovakorvaisuutta....
KERTTU: Armahda meit?, pyh? mies! ?l? loihdi p??llemme turmaa ja onnettomuutta!
HENRIK PYH? (kasvavalla suuttumuksella): Min? olen tullut nyt rauhan miehen?, mutta min? voin tulla my?skin miehen? sodan. Niinkuin suloinen suvi-ilma min? olen teit? nyt lempe?n? l?hestynyt, mutta min? voin tulla my?s myrskyss?; ukkosen ja rautaisten rakeitten kera. Sill? siksi on Jumala kaikkivaltias esivallalle miekan antanut ja pyh?n katoolisen kirkon kansojen p??ksi asettanut, ett? se vankalla k?sivarrellaan pilkkaajansa kostaisi ja musertaisi! (Ristien k?tens?.) Totisesti toivoin min?, Jesus Kristus, ettei minun en?? tarvitsisi sinun suloista sanomaasi verell? saastuttaa. Mutta min? huomaan--ja olen huomannut jo monta kertaa matkallani--ett? t?t? kansaa ei rakkaudella k??nnytet? eik? hyv?ll? saada hylk??m??n pakanallisia jumaliaan. Siksi on se pakotettava siihen pahalla, tulella ja miekalla se on Ristin juureen polvistettava, sill? t?m? kansa on ?ykk?ri ja uppiniskainen kansa, jonka p?? on poljettava niinkuin, k??rmeen p??!
INKO: Pyh? mies on haltioitunut!
SINIKKA (h?t?isesti): Nyt taikoo h?n taudit koko maakuntaan!
MOLEMMAT (polvillaan): Armahda meit?, pyh? mies!
HENRIK PYH? (jyrk?sti): Oletteko kastetut?
KERTTU (nousten): Ei, mit?s ne nyt tuommoiset olisi...
HENRIK PYH?: Kaniikkini on kastava teid?t yhdess? t?m?n seudun kansan kera.--(Leppe?mmin.) Te olette mies ja vaimo?
INKO: H?n on minun morsiameni.
KERTTU: Ei, ei se niin ole.
INKO: Kah, tuossa ovat lunnaat viel? p?yd?ll?. Ja Sinikka voi kyll? todistaa, ett? h?nen is?ns? on h?net luvannut minulle.
KERTTU: Ei, ei.--
HENRIK PYH?: Neitsyt, onko totta, mit? t?m? nuori mies sanoo?
SINIKKA (arasti): O-on.
HENRIK PYH?: Siisp? olet kihlattu h?nelle maan tavan mukaan ja kristillinen kirkko on teid?n liittonne vahvistava. (Kohottaa k?tens? siunaukseen.)
INKO: Kasta meid?t pian, pyh? mies!
HENRIK PYH? (lempe?sti): Te halajatte siis niin hartaasti Herran pyh?n seurakunnan yhteyteen? Te tahdotte siis heti tulla kasteen siunauksesta osallisiksi?
SINIKKA: Me tahdomme.
KERTTU: Mit?s tahtoa h?nell? nyt olisi!--(P??tt?v?sti.) Eik? siit? nyt kuitenkaan mit??n tule.
HENRIK PYH?: Kuinka?
KERTTU: Ei t?ss? nyt ket??n kasteta is?nn?n poissaollessa. Kovin suuttuisi Lalli siit?.
HENRIK PYH?: Vaimo! Tulee enemm?n pelj?t? Jumalaa kuin ihmisi?.
KERTTU: Kyll?, kyll?h?n pelk??nkin sinua, aivan syd?meni seisahtui ?sken, kun niin kovat kirot luit.--(Nykii nuorikot yl?s ja asettuu heid?n eteens?.) Mutta t?m? liitto on turha. Siit? ei tule mit??n. Siin? on viel? puussa pohjat, pet?j?ss? liisteet.--(Ingolle.) Menetk? siit?! (Tarttuu Sinikan k?sipuoleen ja irrottaa h?net Ingosta.)
HENRIK PYH?: Erotatko mink? min? olen yhdist?nyt?
KERTTU: Ka, ?l?h?n suutu taas, pyh? mies! Ja pysy sin? niiss? pyhiss? asioissa ?l?k? sekaannu n?ihin meid?n keskeisiin! Se on n?etk?s sill? tavalla, ett? Inko on k?yh? mies...
HENRIK PYH?: Vaimo! Sin? koettelet k?rsiv?llisyytt?ni--
KERTTU (selitt?en vilkkaasti): N??t jos sin? nyt viel? yhteiset luvut heille luet ja ne uudet jumalat heit? liitt?m??n loihdit, niin