Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast | Page 3

t?ss? min?k??n kielt? penningitt?.
LALLI: Pennit sinusta on maksettu ja kalliit lunnaat lunastettu, mutta niin tuntuvat menneen kuin kankkusen kaivoon nekin rahat.
INKO (nauraen): Vai meniv?t hukkaan hyv?t humalat!
KERTTU: Ainahan reiki? rahalla on. Ja kuka k?ski sikaa s?kiss? ostamaan?
LALLI: Sit? min? olen t?ss? tuuminutkin, ett? taitaa pit?? k?yd? hakemassa uusi kulta sielt? H?meen puolesta, kun ei t?st? entisest? en?? kalua tulle. Vai mit? arvelet, Inko?
KERTTU: Kysy mutkalta, kyll? v??r? vastaa!
INKO: Tee parannus, jos katumoiksi k?ypi!--(Nauraa.) Sit?h?n se kuuluu selitt?v?n sekin Ristin mies.
KERTTU: Mit?s Lallille Ristin miehest? puhut?
Kun ei k?rsi muita miehi? koko tienoillaan...
LALLI: H?h?
KERTTU: Niin n?et on mustasukkainen minusta.
LALLI (jurosti): Ne sukat ovat sinun kutomasi.
KERTTU: Pane ne jalkaasi silloin, kun vasta valheen kengill? k?velet!
INKO (nauraen): Onpa kuin kiskoisit kivest? tuohta, Lalli. Huomaatko joutuneesi kera naisen naljasille?
LALLI: Kokenut tuonkin tiet??.
KERTTU: Vaivainen kaikki kokee! Ota opiksi, Inko!
(Vaitiolo. Inko kuiskuttelee Sinikan kanssa.)
INKO (astuen keskilattialle): Pelottelitte niin pahasti, ettei taida tohtia t?ss? nuori mies en?? asiaansa ilmoitellakaan.
LALLI: Puhu suusi puhtaaksi vaan!
INKO: Kaikkea kuuluu mies katuvan, vaan ei nuorna naimistansa...
KERTTU: Eth?n vain kosioretkill? kulje?
INKO: Ne olisi asiat.
KERTTU: Turhan matkan teit. Sama kuin et olisi tullutkaan.
INKO (loukkaantuneena): Niink?--?
LALLI: Eukko se on aina niin kiukka kielelt??n. Arvellaanhan asiata.
INKO: Aika kuluu arvellessa.--(Ly? p?yt??n kourallisen koruja, vitjoja, helmi? ja sormuksia.) Kelpaako kihlat?
LALLI: Miksi eiv?t kelpaisi?--Hyv?th?n on lemmen lunnaat Ingolla. Siin? kullat. Siin? helmet. Katsohan, eukko!
KERTTU: Eiv?t ne katsomisesta parane. Saat menn? sit? tiet? kuin tulitkin!
INKO: Kyll? menn??n. Hyv?sti!
LALLI: Ka, ka, eih?n sinulla niin kiire liene, ettet l?hte? enn?t?, Ei ole hoppu hyv?ksi.
KERTTU: Ala vaan laputtaa! Monet ovat t??lt? komeammatkin kosijat nurpolla nokin l?hteneet.
INKO (Painaa lakin p??h?ns?): Rukkaset sai siis mets?mies?
KERTTU: Niiss? h?n talvella tarkeneekin!
INKO: Kest?? kylm?n t?m? poika.
KERTTU: Saatpa nyt kuitenkin paikata m?k?nturkin itsellesi.
SINIKKA kuiskaa jotakin h?t?isesti ?idilleen.
INKO (tulistuneena): En seiso t?ss? naisten soppityrskyn?.
KERTTU: Mieluummin vahinkona loukossa vaaninet?
INKO: P??sen pihallekin.
KERTTU: Ei kynnys k?yden kulune.
INKO (uhaten): Min? menen, mutta min? tulen takaisin.
KERTTU: Vara on vierasta varten, kun mielin kielin tullet.
INKO: N?et kumpaisetkin, kun ry?st?n tytt?resi!
SINIKKA: Inko! (Pid?tt?? h?nt? menem?st?.)
KERTTU: Eiv?t suuret sanat suuta halkaise.
LALLI: Ka, ka, suotta hyv?n miehen suututat. Ei tarvis t?st? toralla erota.
KERTTU: Olisit sin? rauhan rakentanut!
LALLI: Ehtik?s siin? edes p??t??n sammuttamaan, jos olisi tuleen syttynyt.
KERTTU (mutisten): V?lip? tuosta jos paloikin--harakanpes?!
(Vaitiolo. Kerttu tuiskeana karsinanpuolella. Inko seisoo synkk?n? ovipieless?. Sinikka riippuu h?nen k?sivarressaan. Lalli neuvottomana keskilattialla.)
TUURA (on tullut edellisen aikana): Rauha alle kuulun kurkihirren!
LALLI: Terve tervehytt?j?lle!
KERTTU tarjoaa haarikan tulijalle.
TUURA (juo): Tahtoisin tavata Lallia kahden kesken.
LALLI: Menk?? te toiseen tupaan.--(Kertulle.) Ja sin? tee sula sovinto sulhon kanssa.
Esirippu.

TOINEN N?YT?S.
Lalli istuu lautsalla p?yd?n p??ss?. Tuura h?nt? vastap??t? rahilla. Kumpikin katsovat kyr?ten alta kulmiensa toisiaan, tiet?m?tt? oikein, mist? alottaa. Vaitiolo.
LALLI: Kusta k?yv?t jalon vieraan askeleet?
TUURA: Tulen Kokem?en Ylistarosta.
(Vaitiolo.)
LALLI: Siell?h?n se kuuluu saarnaavan se Ristin mies?
TUURA: Jo on l?htenyt sielt?.
LALLI: Turkuunko takaisin l?hti?
TUURA: T?t? kohti sanoi tulevansa.--Tahtoi tavata Lallia.
LALLI: Vai niin. (Jurosti.) Mit?h?n tuo minusta?
TUURA: Kertoi kuulleensa, ett? yksin korven keskell? el?t etk? viel? ole antanut kastaa itse?si.
LALLI: Annoitko sin??
TUURA: Ka, mik?p? siin? auttoi!--ja p??seeh?n tuosta l?hteess? peseytym?ll?.
LALLI: Saattaa p??st?.
(Vaitiolo.)
TUURA: Sinun vaimosi on kastettu?
LALLI: On.
TUURA: Taitaa tulla jo sinunkin vuoroni?
LALLI (naurahtaen v?kin?isesti): Jospa tullee! Lienet sin? l?htenyt ristim??n?
TUURA: En. Toiset ovat asiani.--(Vaitiolo.) N?in nuoren miehen ovesi pieless?. Kuka h?n oli?
LALLI: Inko, mets?nk?vij?. (Hymyillen.) Kosii n?et tyt?rt?ni.
TUURA: Aiotko antaa omasi?
LALLI: Mik?p? siin? lienee edess? muu kuin antaminen. Kun nuoret kerran yht? k?ytt? vet?v?t, n?etsen.
(Vaitiolo.)
TUURA: Itse sin? et mets?st? en???
LALLI: En. Tyhj?n ty?t? on mets?n k?veleminen.
TUURA: Mik? sinusta miehen ty?t? siis?
LALLI: Kasken kaato, kumppani, pellon raato ja aatran hatasarvisen per?ss? asteleminen. Siit? talo kostuu ja is?nt? ?v?rtyy. Siit? pilkkeet em?nn?llekin pirahtelevat.
TUURA: Mutta jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa. Muista se, Lalli!
LALLI (puoli-??neen): Sit? tuo mahtanee napsaa sinunkin suusi.
TUURA: Sanoitko jotakin?
LALLI: En mit??n. (Hymyillen.) Sanoin vaan, ett? kes?ll? ei kerke?, talvella ei tarkene.
TUURA: Kuitenkin oli ennen mets?nk?yminen sinun suurimpia ilojasi!
LALLI (synkistyen): Ennen. Ehk?.
TUURA: Mutta ei en??? Miksi ei?
LALLI: Saatan sen sanoakin sinulle: riista on v?hennyt n?ilt? mailta.
TUURA (viekkaasti): Ja miksi se on v?hennyt?
LALLI (kuivasti): Sen mahdat itse parhaiten tiet??.
TUURA: Tied?n, tied?n: rupesi naapureita ymp?rillesi ilmestym??n.
LALLI (kolkosti): Niin.
TUURA (kuin ohimennen): Sin? vihaat naapureitasi?
LALLI: En heit? rakasta.
(Vaitiolo. Lalli nousee ja menee poikki lattian karsinanpuolelle. Avaa ikkunaluukun ja j?? ulos tuijottamaan; kuun valo lankeaa h?nen kasvoilleen. Tuura seuraa h?nt? ja laskee k?tens? h?nen olalleen.)
TUURA: Tied?n senkin, mik? mielt?si kalvaa ja kaivertaa. Sinulla on murhe siit?, ettet saa olla en?? kyllin itseksesi. Ihmiset vaivaavat sinua. Jokainen uusi savu, jonka n?et taivaan rannalta nousevaksi, tuottaa sinulle uutta huolta ja mieliharmia.
LALLI (harvakseen): Suru on aina. Murhe tekee majansa siihen, mihin mies talonsa rakentaa. Siit? naapurista emme p??se, vaikka minne muuttaisimme. (K??ntyy takaisin ulos tuijottamaan. Vaitiolo.)
TUURA (varovasti): Muutit, muutit yh? koskemattomampaan korpeen...
LALLI (raskaasti): T?ss? luulin vihdoinkin leposijan l?yt?neeni.
TUURA: Niin kuulit kerran mets?lle menness?si vieraan hallin viidakosta haukahtavan...
LALLI: Korvani valehdelleet lienev?t. Ei siell? ollut ket??n.
TUURA: Siell? oli joku.--Sitten tuli niit? useampia.
LALLI (synk?sti): Saattoi tulla.
(Sulkee ikkunaluukun ja menee hitaasti ovelle p?in; kohentaa koneellisesti tulta lakassa ja j?? liekkeihin tuijottamaan. Tuura etualalla vasemmalla. Vaitiolo.)
TUURA: Mutta sen kerran per?st? ei Lalli en?? mets?st?nyt.
LALLI: Enk??--(Hymyilee vaivaloisesti.) Kenenk? tuo lie noutama tuokin