Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast | Page 4

turkki? (Osoittaa karhunnahkaa ovipieless?.)
TUURA: Kontion kolkkaat sin? viel? joskus, kun omien peltojesi perille eksyy. Mutta et etemp?n? k?y.
LALLI: Ei ole tarvis menn? kalaan merta etemm?ksi.
TUURA (varovasti): Et siell? samoa, miss? luulet liikoja liikkuviksi?
LALLI: En.
(Vaitiolo.)
TUURA (l?hestyen h?nt?): Tunnusta pois, kuoma: jos olisi sinulla valta niinkuin on mieli, kolkkaisit kyll? mielell?si jokaisen, joka tulee peninkulmasi kuuluville.
LALLI (naurahtaen v?kin?isesti): En min? mik??n murhamies ole.
(Vaitiolo.)
TUURA: T??lt?kin sinun tekisi mieli muuttaa yh? kolkompaan korpeen ja yh? synkemp??n syd?nmaahan, ellet arvelisi heid?n sinnekin l?yt?v?n tiens? sinun per?st?si.--Sin? pelk??t ihmisi?, Lalli.
LALLI (kiivaasti): Pelk??? kuka pelk???
TUURA: Sin? itse teet sit?, yst?v?ni.
LALLI: En!
TUURA: Taikka sitten sin? vihaat heit?.
LALLI (harvakseen): Siksi min? olen kodin korpeen rakentanut, ett? asuisin siin? ja olisin onnellinen. Miksi min? muka vihaan ihmisi?? Siksi ett? rakastan itse?ni, ymm?rr?tk??
TUURA: Tuoko on sinun suurin rakkautesi?
LALLI (hymyillen hiljaa): Muuta ei ole rakkaus muidenkaan.
(Vaitiolo. Lalli tuijottaa synkk?n? tuleen. Tuura on istunut p?yd?n luo.)
TUURA: Merkillinen mies sin? olet, Lalli. Et tajua ajan nykyisen merkkej?.
LALLI (ylenkatseellisesti): Mitk? ne ovat?
TUURA: Ett? ihmisten tulee yhty?, k?si k?dess? k?yd?. Ei el?? erill??n, kuten pedot mets?ss?, vaan toimittaa yhdess? yhteiset tuumansa ja asiansa.
LALLI: El?n niinkuin is?tkin eliv?t.
TUURA: Siin?p? se. Aika on vier?ht?nyt sinun ohitsesi.
LALLI (harvakseen): Min? arvaan oman tilani, annan arvon toisellekin.
TUURA: Sen jokainen tiet??.--(Vaitiolo.) Et sin? k?y heimon k?r?jiss?, et kihlakunnan yleisiss? kokouksissa. (Varovasti.) Turhaan t?nne tuonaan, kun Ristin soturit maahan tulivat, arpakapulankin kansan p??miehet l?hettiv?t.
LALLI (k?rsim?tt?m?sti): No, tuosta min? olen saanut kuulla-- arpakapulasta!
TUURA (puoli-??neen): Saatpa kuulla siit? viel? enemm?n.--(Varovasti.) Et noussut sotaan silloin, kun koko heimo nousi...
LALLI (ylpe?sti): Siksip? minua ei voitettukaan heimon keralla.
TUURA: Mutta siit? kantavat nyt kaunaa sinulle kyl?n miehet...
LALLI: Kantakoot!--Kapuloikoot!
TUURA: Ja siksi sinun elosi t?st? l?htien on tuleva yh? yksin?isemm?ksi.
LALLI: Min? en ole heid?n vaivaisensa.
(Etenee keskilattialle. Vaitiolo.)
TUURA (itse??n osoittaen): Yksi yst?v? sinulla viel? on...
LALLI: Niin. Tiet?j? Kaikkivalta Lapinkorvessa.
TUURA (hetken vaitiolon j?lkeen): Mutta onko h?nk??n en?? sinun oikea yst?v?si?
LALLI (k??nn?ht?en): Mist? niin p??t?t?
TUURA: Yh? harvemmin kuulut en?? k?yv?n h?nt?kin katsomassa.
LALLI: Ei ole hyv? h?irit? tietomiest?.
TUURA: Tokkohan tuo nyt lienee oikea syy? Eth?n kuulu kunnioittavan en?? h?nen taikojaan.
LALLI: Enk??--(Painavasti.) T??ll? kuuluu niin paljon.
TUURA: Vaimosi on sit? kertonut meill? k?ydess??n.--Et uhraa jumalille, et esivanhempien menoja pyhin? pid?. Suvun suurissa lyylijuhlissa et ennenk??n k?ynyt, mutta annoit toki antisi maahisille ja lauloit laulun mets?lle menness?si.
LALLI (piloillaan): Ent?p? min?kin olisin ottanut uuden jumalan, kuoma?
TUURA: Tuota voit sin? puhua tuhmemmille.--Vanhoihin jumaliin sin? et usko en??, uusia sin? olet liian ylpe? l?hestym??n.
LALLI (uhmaten): Tulkoot he minun luokseni! Yht? pitk? on heilt? meille matka.
TUURA: Ent?p? tulevatkin kerran?
LALLI: Ketk??--(Naurahtaen.) Jumalatko!
TUURA: Tulevat talvi-iltana tupaasi, kolkuttavat kovasti ovellesi.
LALLI (ilmeisesti kauhistuneena): Tulevat--? Kolkuttavat--?
TUURA: Sellaista on tapahtunut. Ihmismuodossa kuuluu kulkevan Ristin Kiesus.
LALLI: Sep? olisi--!
(Vaipuu syviin ajatuksiin. Vaitiolo. Tuura nousee ja l?hestyy h?nt?.)
TUURA (painavasti): Johonkin t?ytyy n?et ihmisen uskoa, Lalli.
LALLI: N?kyyp? tuota aika mies tulevan toimeen omin neuvoinensakin.
TUURA: Nyt sin? pilkkaat jo jumalia!
LALLI: Tottapa sin? heit? kiit?t minunkin puolestani.
TUURA: Julkiset ovat minulla jumalat.
LALLI (ivallisesti): Uudet ja vanhat!
TUURA: Ent? sitten?--Ei vara venett? kaada.
LALLI (kuten edell?): Molempi parempi, sanoo Pihkovan mies!
TUURA: Mutta sinulla ei ole mit??n. Maa ja taivas ovat tuiki tyhj?t sinulle, meri synkk? kuin oma syd?mesi.
LALLI: Mutta meren keskell? mies.
TUURA: Kolkko mies olet, Lalli, kova kuin kivi ja kylm? kuin rauta pakkasessa.--Mekin olimme yst?v?t ennen.
LALLI (kylm?sti): K?vith?n silloin t?ll?in talossani.
TUURA: Nyt tuskin tunnet en?? minua.
LALLI: Ajat muuttuvat, sanoit sin?kin ?sken. Nyt olen tyytyv?inen, jos itseni tunnen.
TUURA (ik??nkuin itsekseen): Mik? lienet miehi?si.
LALLI (ylpe?sti): Min? olen min?.
TUURA (v?linpit?m?tt?m?sti): En ymm?rr? min? niit? viisauksia.
LALLI: Ne ovatkin lauluja Lapinkorvesta.
TUURA: Niit? lienev?t.--(Vaitiolo.) Suuri on tiet?j? Kaikkivalta.
LALLI (hymyillen salaper?isesti): Olen itsekin velho omiksi tarpeikseni.
TUURA: Mit? sanot?--(Mielenkiinnolla.) Oletko oppinut sanat salaiset, varav?kev?t?
LALLI: Tied?n, mik? on el?m?.
TUURA (uteliaasti): Siis tied?t syvimm?n synnyn?
LALLI: Tied?n, mik? ihmispoven raudasta rakentaa.
TUURA: Etteiv?t pysty v?kivasamat?
LALLI (harvakseen): Ett? kest?? h?n kuormat kohtalonsa.
TUURA: ?l?h?n!--(Anelevasti.) Etk? sanoisi minulle sit??
LALLI: Sanoisin, et ymm?rt?isi.--Ne loitsut neuvoo vain Lapinkorpi.
TUURA: Sen ??rell? asut.--(Huokaisten.) Mutta ei ole minusta tiet?jiin.
(Vaitiolo. Lalli on edellisen aikana siirtynyt vasemmalle etualalle. Tuura taempana oikealla.)
LALLI (kuin itsekseen): Puut puhuvat siell?. Vaarat kaikki vastaan kumahtelevat.
TUURA: Kunko kulkee Kaikkivalta?
LALLI: Koska ihminen yksin vaeltaa.
TUURA (ep?r?iden): Ja h?n ymm?rt??--mit? puut puhuvat?
LALLI: H?n oppii omansa muiden omasta erottamaan.
TUURA: Niink??--(Miettii.) Mit? hy?ty? h?nell? siit? voi olla?
LALLI (k??ntyy ja luo h?neen l?pitunkevan silm?yksen): Se, ett? h?n tulee toimeen omillaan.
TUURA: Niink?? (Miettii.) En tule tuosta hullua hurskaammaksi.
LALLI (hymyillen hiljaa): Hullut ne juuri ovatkin hurskaat.
TUURA (naurahtaen): Niit? ei kynnet?, ei kylvet?...
LALLI (kaksimielisesti): Ei. Ne kasvavat omasta itsest??n.
(Vaitiolo.)
TUURA: Nuoko neuvoi sinulle Kotavuoren ukko?
LALLI: El?m? takoi, Kotavuori karkaisi ter?ksen.
TUURA: En ole k?ynyt Kotavuorella. Sanotaan, ett? sen alla on kuilu mittaamaton.
LALLI: Sen partaalla seisonut olen.
TUURA: Eik? huimaissut p??t?ni? Etk? sy?ksynyt syvyyteen?
LALLI (hymyillen kaksimielisesti): Se on kaikkien meid?n osamme kerran.
(Vaitiolo.)
TUURA (huokaisten): Jumalat ja ihmiset sin? olet vihoittanut. Nyt on el?m? iloton sinun edess?si.
LALLI (ylpe?sti): Itse kannan oman el?m?ni.
TUURA: Kannat, siksi kuin katkeat.
LALLI: Kuka ei kest?, se katketkoon!
TUURA: Raskaana painaa sinua taakka taivahisten.
LALLI: Maallisista lie minulla enempi huoli.
TUURA: Siksip? maata kohti selk?si k?yristyykin.
LALLI: Viel? en alak?rs?n? k?vele. Viel? seison suorana oman orren alla.
TUURA: Seisot,--kuinka kauan? Tuli voi polttaa tupasi...
LALLI (vavahtavalla ??nell?):
?Enk? sinne suohon sorru, kunne kannan kahta