Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast | Page 2

(K?tkee kasvot k?siins?.)
LALLI: Hyv? mies on Inko.--(Hym?ht?en.) Mutta ?itisi sanoo, ett? h?nell? ei ole taloa.
SINIKKA: H?n aikookin muuttaa pois, kauas t??lt?, salojen h?m?r??n.
LALLI: Ja sin? tahdot seurata h?nt??
SINIKKA (hiljaa): Niin.
LALLI (ik??nkuin itsekseen): Kauas ... korpeen ... pois pahoista ihmisist?.
SINIKKA: Sanoitko jotakin, is??
LALLI: En mit??n.--Milloin tulee h?n sinua pyyt?m??n?
SINIKKA (arasti): H?n lupasi tulla t?n??n.
LALLI: Nyt? Heti?
SINIKKA: Niin.--(Hiljaa.) Surettaako se sinua, is??
LALLI (kamppaillen liikutuksensa kera): Minua? Mit?s minusta!--H?n on tervetullut minun kattoni alle.
(Vaitiolo. Lalli palajaa entiselle paikalleen ja ryhtyy j?lleen kirvest??n tahkoamaan; unohtuu miettim??n ja painaa p??n k?siins?.)
SINIKKA (l?hestyen h?nt?): Itketk?, is??
LALLI (kohottaen kasvonsa, joissa suurin tuska kuvastuu): Nyt katkesi viimeinen vihanta hein? minun mielest?ni!
KERTTU tulee takaisin ja istuu entiselle paikalleen karsinanpuolelle.
SINIKKA palajaa takaisin v?rttin?ns? ??reen.
(Vaitiolo.)
LALLI: Noh, n?kyik? ky?peleit??
KERTTU (v?linpit?m?tt?m?sti): Inko tuolla vaan tuntui suksiaan kolistelevan.
(Vaitiolo.)
INKO (tulee, jousi ja nuolikontti sel?ss??n, lintu pari k?dess??n): Rauha taloon.
LALLI: Terve tulijalle.--Saloilta matka k?y?
INKO: Tulen Telj?n kaupungista. Ammuin kuitenkin metsoparin tullessani. tuomisiksi ehtoisan em?nn?n.
KERTTU (ynse?sti): Ei ole riistan puute t?ss? talossa.
INKO (hyv?ns?vyisesti): Kyll? tiedet??n, ett? aitat ovat laajat Lallolassa. Mutta lis?n? rikka rokassa, sanoo sananlasku.
KERTTU: Ja rohkea rokan sy?, arvelet sin?? (Sivukatseella Sinikkaan.) Mutta luulenpa, ett? saat kuin saatkin siin? suhteessa nuolla n?ppi?si.
INKO (heitt?? linnut ovensuuhun): Lahja on lahja k?yh?nkin miehen.
KERTTU: Siksi kiit?nkin sinua--kihloistasi!
LALLI: Kissa kiitoksella el??.--(Iskien silm?? Sinikalle.) Eik?h?n Inko niill? asioilla liiku. Min? takaan h?net.
KERTTU (mutisten): Taitaa olla siin? Tuppurainen Tappuraisella takausmiehen?. (Nousee ja korjaa linnut.)
LALLI: Saata kuitenkin haarikka k?teen mets?nk?vij?n.--Kah, mit? taivastelet, eukko!
KERTTU (menee eteiseen, laskee olutta tynnyrist? ja tarjoaa tuopin ynse?sti Ingolle): Juo, vaikka sy?misen tarpeessa sin? enemm?n lienet.
INKO (nauraen): Hyv? vasikka el?? juomallakin. (Juo ja tarjoaa haarikan takaisin.)
KERTTU: Kovin n?yt?t kuitenkin n?l?nkuoliolta. Milloin lienet viimeksi maistanut jumalan jyv???
SINIKKA (hiljaa): ?iti!
INKO: Mist? sen p??t?t?
KERTTU: Suusta sy?neen tuntee, ihosta ilman istuneen.
(Vaitiolo. Kerttu palajaa takaisin karsinanpuolelle. Inko, jonka silm?t etsiv?t Sinikkaa, j?? ep?r?iden ovensuuhun seisomaan.)
LALLI: Paina puuta!
INKO: Enp? tied?,--taitaisi pit?? t?st? kotimajalle.
LALLI: Kah, eth?n tulta lainaamassa liene?--Istu!
INKO riisuu jousensa ja nuolikonttinsa sek? istuu rahille p?yd?n toiselle puolen.
(Vaitiolo.)
LALLI: Mit? Telj?ss? teit?
INKO: Kauppaa k?velin. Oli tullut sinne turkkisaksa Tallinnasta.
LALLI: Hyv?ss?k? oli hinnassa mets?n vilja?
INKO: Sainhan kalua kaikenlaista.--(Vaitiolo.) Sin? kirvest? tahkoat?
LALLI: Pyh?t kuluvat t?hdet taivaalla. On aika mesik?mmenen kaatoon menn?kseni.
INKO: Eik? keih?s k?tt? pitempi liene?
LALLI: Varmempi on kirves vy?ss?.--(Vaitiolo.) Mit? muuta kuulit matkaltasi?
INKO: Yht? toista kaikenmoista. Oli sent??n kumma suurin kumma.
LALLI: Mik??
INKO: Kuului pyh? mies Turusta tulleen ja opettavan kansaa Kokem?en Ylistarossa.
KERTTU (vilkkaasti): Lie ollut sama, joka kansan Kupittaalla kastoi?
INKO: Sama lie ollut. Heinrikiksi ne sit? nimittiv?t.
LALLI: Et k?ynyt kuulemassa miest??
INKO: Mit?p? min? h?nest?!--Ja olihan tuo luvannut t??ll?p?inkin pist?yty?.
LALLI: Vai oli.
(Vaitiolo.)
INKO: Ei se kenellek??n kuulu pahaa tekev?n, joka itsens? vain kastaa antaa ja ne uudet luvut p??ns? p??ll? lukea. Mutta muuten suuttuu ja uhkaa Ristin soturit per?st??n l?hett??.
LALLI: Vai uhkaa.
(Vaitiolo.)
INKO: Sinua ei kastettu Kupittaalla?
LALLI: Ei.
INKO: Et tainnut olla koko tienoillakaan?
LALLI: En.
INKO: Vaikka k?vi arpakapula?
LALLI (harvakseen): Min? olen rauhan mies. El?n parhaiten omalla turpeellani.
(Vaitiolo.)
INKO: Min? siell? olin.
LALLI: Miss??
INKO: Tasap??ss? taistelossa. Toki pakoon p??sin.
LALLI (hym?ht?en): Kiit? kinttujasi! (Ylenkatseellisesti.) Olihan siell? eukkokin.
INKO: Mielitty?
LALLI (kuten edell?): Kerttu sen nimi nyt kuuluu olevan. K?vi n?et saamassa kylm?n kylvyn.
INKO (nauraen): Oikeinko umpisukkilossa?
LALLI: Miten lie k?ytetty. Mutta Ristin mieheen se nyt sanoo uskovansa.
KERTTU: Ka, enh?n min? tuohon nyt niin t?ytisesti uskokaan, mutta kun tuli mennyksi niille Ukon juhlille...
LALLI: Mit?s menit!
KERTTU: K?vi aika pitk?ksi korven keskell?. Ja joskushan tuon pit?? Sinikankin p??st? nuorten kisoihin.
INKO: Miss?s kukka, jos ei karkeloissa. (Nousee ja l?hestyy Sinikkaa.)
LALLI: Taisipa siell? em?nt?kin py?r?hdell?.
KERTTU: Sinikka siell? enemm?n py?ri.--(Tarkoituksella.) Ja olisi kosijoita ollut vaikka kymmenen joka sormen p??ss?!
INKO (Sinikalle): Ei vienyt sinua vainolainen?
SINIKKA: Ei.
LALLI (hym?ht?en): Eiv?t n?et immest? huolineet.--Hunnullisen ennen huolivat Ristin miehet.
KERTTU: Sinikka p??si pakoon.
LALLI: Olisit kaiketi sielt? itsekin p??ssyt, jos olisi mieli menn? ollut.
KERTTU: Oli hyvinkin mieli. Mutta kun seisoi siell? niin paljon rautapukuisia ritareita ja niiden kyp?r?t kiilsiv?t...
LALLI: Niin sin? niinkuin harakka sit? kohti!
KERTTU (haaveellisesti): Ja papit kulkivat pitkiss? paidoissaan, joihin oli monta kaunista koruommelta kirjaeltu... Ja veisattiin, ja laulettiin, ja tuprusi suloinen savu sieraimiin, ja se pyh? mies saarnasi niin kauniisti...
LALLI: Niin sin? t?ll?tt?m??n niinkuin lehm? uutta konttia!
KERTTU: Ka, kun sen silm?t tuikkivat niinkuin kaksi t?hte? taivaalla ja oudot sanat solisivat niinkuin hopeavirta h?nen huuliltaan. (Haaveellisesti.) Ja sen ??ni helisi...
LALLI (matkien h?nt?): Ja sen kieli kilisi ja sen parta j?risi!
KERTTU: Ja sitten ne valoivat kylm?ll? vedell? minut.
LALLI (jupisten): Mahtoivat paremmin valaa.
KERTTU: Ja kasteessa min? sain nimen Kerttu.--(Haaveellisesti.) Mutta kyll? se oli ihanaa...
INKO (nauraen): Vesi on vanhin voitehista.
LALLI: Kauanko tuo sitten kannantavesi kaivossa pysynee. Mutta kyll? tuo eukko on ollut siit? asti aivan kuin hassastunut. Eih?n se en?? muusta puhuisikaan kuin siit? Ristin miehest?. Unissaankin se...
KERTTU: Ole hupsimatta!
LALLI: ... unissaankin se k??ntelee ja v??ntelee ja suhkaa ja sopottaa, niin ett? luulisi sen tuhannen takkiaista kimpussa olevan. Tokko tuosta en?? kunnon ihmist? tulleekaan!
INKO (on aina v?lill? kuiskutellut Sinikan kanssa): Onpa siin? ihmist? tarpeeksi.
LALLI: Eukkoa liiatenkin!
INKO (hymyillen): N?kyy kaivolta kotiin t?m?n talon em?nt?.
KERTTU: N?kyy, kenelle n?ytet??n.
LALLI: Mene sinne! Saat sielt? sanan sanasta ja kaksi paraasta.
KERTTU: Eip? istu nyt tuppisuuna t?m?nk??n talon is?nt?. Sanat jokena juoksevat. Jos rahan jokaiselta saisin, niin enp? pieks?isi