Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast

Tuomas piispa; Maunu Tavast, by Eino Leino

Project Gutenberg's Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast, by Eino Leino This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast
Author: Eino Leino
Release Date: December 24, 2004 [EBook #14439]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LALLI; TUOMAS PIISPA; MAUNU TAVAST ***

Produced by Tapio Riikonen

LALLI; TUOMAS PIISPA; MAUNU TAVAST
Kirj.
Eino Leino
1907, 1908 ja 1909.

SIS?LLYS:
LALLI. 4-n?yt?ksinen.
TUOMAS PIISPA. 4-n?yt?ksinen legenda.
MAUNU TAVAST. 4-n?yt?ksinen legenda.

LALLI
4-n?yt?ksinen
(Naamioita II, 1907)

HENKIL?T:
HENRIK PYH?, Suomen apostoli. LALLI, talonpoika. KERTTU, h?nen vaimonsa. SINIKKA, h?nen tytt?rens?. INKO, mets?nk?vij?. TUURA, kyl?nvanhin.
Paikka: Lallin tupa. Aika: 1158 j.Kr.

ENSIMM?INEN N?YT?S.
Talvi-ilta. P?re palaa pihdiss?, tuli takassa. Lalli oikealla pitk?n p?yd?n p??ss? tahkoaa kirvest?. Kerttu karsinanpuolella v??nt?? v?rttin?t?. Vaitiolo.
KERTTU: Lalli!
LALLI ei vastaa.
KERTTU (kovemmin): Tahtoisin kanssasi puhua, Lalli.
LALLI (k?rsim?tt?m?sti): Puhu, puhu!
KERTTU (sys?? v?rttin?ns? syrj??n, nousee, k?velee poikki n?ytt?m?n ja istuu rahille p?yd?n toiselle puolen; painokkaasti): Tytt?rest?mme haastaa halaisin.
LALLI: Mit? h?nest??
KERTTU: H?n viipyy kauan ulkona.
LALLI: Kah, mets? on mieluisa h?nelle.
(Vaitiolo.)
KERTTU: Minne luulet h?nen menneen?
LALLI: Kuulit, kun sanoi: l?ksi hiihtelem??n kuutamoisessa y?ss?.
KERTTU: Katsomaan j?nislankojaan?
LALLI: Lie mennyt rihmojaan kokemaan.
(Lyhyt vaitiolo.)
KERTTU (painokkaasti): Paras olisi kenties, ett? itse kokisit rihmasi, Lalli.
LALLI: Sinikka tekee sen niin mielell??n.
KERTTU: Sen kyll? uskon. Mutta oletko tuuminut tuota, miksi h?nest? nyt ?kki? on tullut niin innokas mets?nk?vij??
LALLI: Kah, ihana on kulkea illan kuutamolla.
KERTTU: Luulet h?nen er?ss? kulkevan? Kun ei itse sattuisi satimeen!
LALLI (hymyillen hiljaa): Is?ns? tyt?r on Sinikka. Pit?? herk?t hiiren korvat. V?ltt?? er?miesten ansapuut.
KERTTU: Ansat kiert??, er?miest? ei kierr?.
LALLI (katsoo h?neen): Tied?tk? jotakin?
KERTTU: Tied?np?, mit? tied?n. Kaksi varjoa vierekk?in kuutamoisilla hangilla hiihtelee.
LALLI (hym?ht?en): Hiiht?? tytt? kilpaa kuvajaisensa kanssa.
KERTTU: Inko mets?mies on h?nen kerallaan. Toistaan huhuilevat he salojen siimeksess?.
LALLI: Inko?--(Hym?ht?en.) Hyv?, kun huhuilevat.
KERTTU: Niin sanot sin?.
LALLI: Mit?p? itse virkat?
KERTTU: Inko? Mik? on Inko? K?yh? mets?nk?vij?, ilman peltoa, ilman niittua, vailla edes vakinaista elosijaa maailmassa. H?nellek? tytt?ren ty?nt?isimme?
LALLI (piloillaan): Maasta ei kelpaa, taivaasta ei anneta.
KERTTU (arvokkaasti): Turun rikkaimmat kaupit Sinikan oikeat kosijat ovat.
LALLI (kuten edell?): Mutta kun ne eiv?t tule.
KERTTU (alakuloisesti): Eiv?t.--(Lyhyt vaitiolo.) Eiv?th?n ne tule, kun sin? et liiku miss??n. K?visit kerran edes Kokem?ell? tytt?inesi.
LALLI: K?yth?n sin?.
KERTTU: Ei se ole saman veroista.--(Huokaa.) Mist?p? ne kosijatkaan meid?t t??lt? korven keskelt? l?yt?isiv?t!
LALLI (huoaten piloillaan): Siin?p? se.
KERTTU: Siksi pit?isi sinun toki v?h?n liikkua oman talosi takamaita ulompana. El?t kuin karhu pes?ss?si.
LALLI: Kun on pes?, n?etk?s.
KERTTU: Onhan toisillakin, mutta k?yv?t ne sent??n markkinoilla ja muualla.
LALLI (vakavasti): N?iden nelj?n sein?n sis?ll? on minun maailmani.
KERTTU: Maailmasi on k?ynyt ahtaaksi, Lalli.
LALLI (hym?ht?en): Taikka kenties min? leve?mm?ksi.
(Vaitiolo.)
KERTTU: Sin? olet k?ynyt niin harvapuheiseksi viime aikoina.
LALLI: H?h?
KERTTU: Ja niin synkk?mieliseksi. Tuskinhan en?? p?iv?kausiin suutasi aukaiset.
LALLI: En ole ennenk??n ollut mik??n kielenpieks?j? luonnoltani.
KERTTU: Et. Mutta nyt n?yt?t aivan mykistyneen.
LALLI: Soitat sin? suuta minunkin sijastani.
KERTTU: Lienenk? liiaksi suupaltti min?k??n!--(Vaitiolo.) Kolkkona k?yt sin? kotona, synkk?n? korvessa...
LALLI (jyrk?sti): Ent? sitten? Eiv?tk? ole omat askeleeni?
KERTTU: Ka, ka...
LALLI: Milloin loppuu lappamisesi?
KERTTU (loukkaantuneena): Saatan kaiketi min? sen lopettaa.-- (Vaitiolo.) Mutta Sinikankin vuoksi, ajattelin...
LALLI: Mik? h?t? h?nell? on?
KERTTU: Ei h?t?, eip? mik??n. Mutta on minusta paha n?hd?, miten h?n pelk?? ja kammoaa sinua.
LALLI: Sinikka?
KERTTU: Niin. Kohta h?n ei tohdi liikahtaa edes sinun l?sn?ollessasi.
LALLI (kiivaasti): Se ei ole totta!
KERTTU: Mit?s minulle ?yskit!--Milloin lienet viimeksi h?nt? puhutellut?
LALLI ei vastaa.
KERTTU: Siin? n?et itse. Niin v?h?n sin? v?lit?t h?nest?,--Ja nyt tahdot sin? naittaa h?net miehelle, joka...
LALLI: Sen asian Sinikka itse p??tt?k??n.
KERTTU: Ja min? sanon, ett? vaikka h?net hukka perisi...
LALLI: Ei sovi sutta sis?lle manata.
KERTTU: ... niin Inko h?nt? ei ikin? saa!
LALLI: St! Taitaa tulla tytt?!
SINIKKA tulee arkana, posket pakkasesta punertavina, katsoen kummallekin kupeelleen; riisuu lakkinsa ja kintaansa, puhaltaa sormiinsa, vilkaisee is??ns?, taas ?itiins? ja pujahtaa sitten nopeasti v?rttin?ns? ??reen karsinanpuolelle.
(Vaitiolo.)
KERTTU: No, oliko k?ynyt rihmaan?
SINIKKA (s?ps?ht?en): Rihmat?--(H?mill??n.) ?iti, min? aivan unohdin ne.
KERTTU: Eip?h?n se liene ensi kertaa tapahtunut.
SINIKKA: Ilta oli niin ihana...
KERTTU: ... ja veri niin vet?v?!
SINIKKA vaikenee ja painaa p??ns? alas.
KERTTU: Kovinpa poskesi palavatkin. Lienet lujastikin hiiht?nyt?
SINIKKA (hiljaa): Hiihdin.
KERTTU: Kilpaa kuvajaisesi kanssa?
SINIKKA: Kuva----?
KERTTU: Niin sit? is?si arvelikin t?ss?.
SINIKKA katsoo s?ps?ht?en is??ns? ja vaikenee.
KERTTU: Siit? taitavat silm?sikin s?dehti??
SINIKKA (viattomasti): Niin, ?iti, kuudan paistoi niin kauniisti...
KERTTU: ... ja varjo hiihti niin kovasti!
SINIKKA: Varjoko? (H?mmentyen.) Niin, se--hiihti!
KERTTU: Ja sai kiinni sinut?
SINIKKA: Saiko?
KERTTU: Ja k??pp?si k?tt? sinulle?
SINIKKA: K?tt??
KERTTU: Ja suikkasi suuta sinulle?
SINIKKA (vakaumuksella): Ei, ?iti.
KERTTU (v?linpit?m?tt?m?sti): Suu ei kulu suudellessa.--(Vaitiolo.) Ei, t?ytyy t?st? lehmil??v?ss? k?v?ist?. (Nousee.)
SINIKKA (arasti): Min? menen, ?iti.
KERTTU: Kun vaan ei sattuisi varjo vastaan?
SINIKKA (naivisti): Eei.
KERTTU: Taitaa olla paras, kun itse menen. Ei tied?, mik? y?ky?peli sattuu kartanolla liikkumaan.
(Menee. Vaitiolo. Sinikka istuu allap?in v?rttin?ns? ??ress?. Lalli nousee ja l?hestyy tyt?rt??n.)
LALLI: Onko totta, mit? ?itisi sanoi minulle?
SINIKKA: Mit??
LALLI (v?r?ht?v?ll? ??nell?): Ett? sin?--pelk??t ja kammoat minua?
SINIKKA: Enh?n min? pelk?? sinua, is?.
LALLI: Ei olisi ihme, jos v?list? v?h?n pelk?isitkin. (Hymyilee v?kin?isesti.) Taidan olla toisinaan sangen totinen ja kummallinen.
SINIKKA: Tied?nh?n, is?, ett? sinulla on suruja.
LALLI: Minulla?--(Jyrk?sti.) Kuka sit? sanoo?
SINIKKA (h?mmentyen): Ei kukaan.
LALLI (p??t??n nyyk?hytt?en): Inko on sanonut sit?.--(Vaitiolo.) Rakastatko Inkoa?
SINIKKA: Is?!