Lalli | Page 4

YKSI MUNKKI. Pyhä neitsyt!
MAUNU. Ken johtaa heitä?
SOTURI. Heidän päällikkönsä On meille outo, mutta urhokas Hän on
kuin julmistunut jalopeura Ja miekallaan hän miehiämme kumoo Niin
helposti kuin reipas heinämies Vikattimellaan kumoo heinänkorret.
(Munkit näyttävät pelästyneiltä.)
PISPA HENRIK (Tyvenellä mielellä Maunulle). Nyt miehuutenne, jalo
ritari, On paikallansa! Herran nimessä Siis pelkäämättä pyhään
taisteluhun!
(Ottaa muutamalta soturilta ristiinnaulitun kuvalla varustetun sota-lipun
ja alkaa käydä ovea kohti.)
MAUNU. Puolesta kuninkaan ja Kristin uskon!
(Rientää nostetulla miekalla ulos ovesta.)
KAIKKI RITARIT. Puolesta kuninkaan ja Kristin uskon!
(Kaikki Ritarit ja soturit menevät kiiruusti Maunun perässä, samaten
kaikki muut, pait Andraeas. Sota-melskettä ulkona.)
TARVO. Voi mua onnetonta! Ottakaa Jumalan tähden minut
myötänne!
ANDRAEAS (Silmäilee Kitkan hopeista maljaa). Mi kaunis,
koneikkaasti tehty malja! Sen vertaista en koskaan ole nähnyt. (Ottaa
maljan käteensä.) Haa! kuinka raskaskin! (Kätkee maljan kaapunsa
alle.) Sen omistan Mä pyhän Benedikton kunniaksi. Se oiv' on
luostarimme koristeeksi!
(Menee ovea kohti.)

TARVO. Oi herra prior! -- älkää jättäkö Mua!
ANDRAEAS (Tehden ristinmerkin Tarvolle). Sielu-parallesi Herran
armo!
(Hän menee. Aseitten kalske ja sotahuudot kuuluvat ulkoa, ensin
lähempänä, sitte etäämpänä.)
Kuudes Kohtaus.
TARVO (yksin). Nyt he läksivät ja minun kurjan jättivät! Ah! Ah!
Kuinka vasama polttaa rinnassani. Nuo petolliset kristityt, nuo
armahtamattomat!... Kirous heitä seuratkoon!... Armahda minua pilvien
pitäjä, sinä väkevä Ukko, armahda armollinen Herra Kristus!... Eivät
ottaneet opastajansa avunhuutoja korviinsa, saastaiset!... Lievitä
katkeria tuskiani neitsyt pyhä, paina taivaallinen tulen-iskiä peukalosi
reikään!... Hiisi pakanoille turmion tuokoon, piru kristityt periköön! --
Jos kuitenkin voisin heitä seurata... (Yrittää kontata.) -- Voi tuskan
tuskaa!
Seitsemäs Kohtaus.
TARVO, KITKA, SORRI, NYYRI ja TALONPOIKIA. -- Myöhemmin
LALLI ja TOISIA TALONPOIKIA.
KITKA. Nuo Hiiden helmalapset kristityt! Jo vihdoin surma heidät
saavutti Ja voitto meille jäi!
NYYRI. Oi ilon päivää!
TARVO. Voi surkeutta!
KITKA. Tarvo kirottu Sa kuollos jo!
(Vetää, miekkansa.)
SORRI (Polkee jalallansa Tarvoa). Haa konna! Miss' on köysi, Joll'
ai'ot kurkkuani kuristaa? Muistatko?

TARVO. Suokaa mulle armoa Te kansalaiset!
SORRI. Kansalaisia Ei ole kavaltajalla!
KITKA (Pannen miekkansa tuppeen). En toki! En tahdo miekallani
vuodattaa Noin petollista verta! Voisipa Tuo petos miekan kärkeen
tarttua Ja miekka minun pettää. (Kääntyy inhoituksissansa pois.)
Mihinkä Jäi uljas Lalli?
ENSIMÄINEN TALONPOIKA. Takaa-ajamasta Hän viel' ei laannut.
KITKA. Kunnon sankari! Hän ehkä ylen kiivaaks' innostui.
SORRI. Mun pitää mennä hälle avuksi!
(Aikoo mennä, mutta, Lalli ja muutamat talonpojat tulevat samassa
sisään.)
KITKA. Hän tulee. Terve voittajalle, terve!
KAIKKI. Niin, terve voittajalle, terve!
KITKA. Nyyri! Tuo tänne vaahtoisissa haarikoissa Olutta! (Nyyri ja
muutamat miehet menevät.) Tänään meillä syyt' on iloon, Kun onnen
taivas, kauan oltuansa Pilvessä, jälleen meille selkeni Ja toivon tähti,
jonka valonsa Mä luulin heittäneen, taas säteillen Nyt säihkyy
kirkkaasti kuin kasteen helmet Hohtaissa armaan kevät-aurinkoisen!
Voi, hausk' on vanhuksenkin elää, Kun voiton ilo kuohuu rinnassansa!
Ei vuodet paina, ikä rasita!
TARVO (valittaen tuskissansa). Oi neitsyt pyhä!
ENSIMÄINEN TALONPOIKA.
Iloamme, Tarvo, Sä häiritset; sun kontio-kuoppahan Sentähden
viemme.
TOINEN TALONPOIKA. Siellä valittaa Saat!

TARVO. Antakaa mun kuolla rauhassa!
SORRI. Sit' ennen ajatellut olisit, Et luona petojen nyt kuolisi!
(Molemmat talonpojat tarttuvat Tarvoon.)
LALLI. Mies poloinen!
TARVO. Voi, auta mua Lalli!
LALLI. Tään kovan koston...
TARVO (keskeyttäen). Koston kotonas Sä löydät, oman pirttis orrelta!
Ne sanain muista!
ENSIMÄINEN TALONPOIKA. Pidä kitasi!
TOINEN TALONPOIKA. Ei auta keskustelut sinua!
(He vievät Tarvon ulos.)
LALLI. En miestä ennen ole tuntenut, Mut kamalasti kiersi silmiänsä
Ja loi ne terävästi minuhun.
YKSI TALONPOIKA. Hän ennen aikaan oli tietäjä.
LALLI. Vai tietäjä! (Naurahtaen.) Siis hukka perii minun!
KITKA (Pilkaten). No niinpä niinkin!... Mitä suuhunsa Toi sylki sen
hän sanoi; suurempaa En arvoa voi antaa puheellensa,
(Nyyri tulee suuri olvi-haarikko kädessä ja hänen seurassaan miehiä,
myöskin kantaen olvi-haarikoita.)
NYYRI (Antaa olvi-haarikon Kitkalle). Kas tässä Kitka talon parasta;
Ei mointa juoda Tapiossakaan!
KITKA (Kohottaen olvi-haarikkoa). Nyt kunniaksi jalon voittajan Juon
tämän... (Katsoo pöydälle ja keskeyttää lauseensa.) Mutta...

SORRI. Miksi vaalenette?
KITKA. Oi onnetonta! (Lankee rahille.) Nytpä kuolema Ois elämätä
parempi!
SORRI. Niin mikä Siis teitä vaivaakaan?
KITKA. Jo kadotin Mä toivon' isänmaani onnesta Ja pelastuksesta! --
Ah! milloinkaan Ei paista vapauden kuutamo Kansalle tälle hylätylle!
SORRI. Mitä Sanotte, Kitka?
LALLI. Niinkuin vanha tammi Lujana seisoo myrskyn raivotessa Ja
levittelee suojaks nuorten vesain Latvansa tuuhean. Niin tekin äsken
Viel' olitte se vahva varjo-puu, Jonk' alla kasvoi nuorten rohkeus Ja
arkuus paisui luottamukseksi. Nyt ai'otteko kauas karkoittaa Tuon
rohkeuden, jonka jäykkyytenne Meiss' synnytti?
KITKA. En ai'o ... mutta kuule.
LALLI. Ma kuulen...
KITKA. Kuule ... kallis maljani...
NYYRI (Kiivaasti). Sun kallis maljasi?
KITKA. Sen kristityt Nuo rosvot varastivat!
NYYRI Varastivat! Niin langetkohon orret pirtistämme Ja kukistukoon
huone onnettomain! Ma rakkaat poikani kaikk' kadotin, Mut en mä
itkenyt, en vaikeroinnut, Kun oli mulla toivo kostosta Ja rauhaisasta
Manaan-matkasta; Nyt päiviäni itken poloinen!
(Hän itkee.)
KITKA. Sen kiireessäni pöydäll' unhotin!
NYYRI. Ja kansas vapauden menetit!

KITKA. Niin tein... Haa!
LALLI. Siaa epä-toivolle Ei ole tässä! Mailman matkoilla Jos on tuo
malja -- olkoon vaan! Ei koske Se seikka minuhun. Sen loihtu-voima Ei
voinut olla suuri -- vaivainen Jok' itsiään ei tiennyt varjella!
KITKA. Sill'