Lalli | Page 3

kiistan perästä He sitoivat. Hän hurjast' otteli Ja väkensä,
mut turhaan!
KITKA. Sorri parka! Ei löydy monta hänen vertaistansa -- Jos kuinka
käykin, hänen pelastamme.
KOLMAS TALONPOIKA. Se Sorrin osa. Täss' ei auta muu Kuin
kiiruullinen pakoon lähteminen.
LALLI. Ma usein kontio-ukon akkaneen Ja lapsineen löin yksin
ollessani, Meit' täss' on viisi miestä aseissa -- Ja pakenisimme! -- Ei
Hiisi vie! Me kauniin verikisan saamme aikaan!
KOLMAS TALONPOIKA. Mut kristityit' on yhtä monta sataa!
KITKA. Sa tullos Lalli! Mieletöntä meidän Ois tässä vastakynttä yrittää,
Kun tilaisuuden siihen paremman Me luultavasti kohta saamme.
KAIKKI TALONPOJAT. Lalli!
ENSIMÄINEN TALONPOIKA. Hän nyt siis Lalli on?
KITKA. Niin, hän on Lalli.
NYYRI. No miehet! Kinaamatta joutukaa! Jo kuulen vihollisten ääniä!
(Menevät sivu-ovesta. Kitka vetää vastahakoista Lallia kädestä.)
Viides Kohtaus.
PISPA HENRIK, ANDRAEAS, JOHANNES, MAUNU, TARVO,
SORRI (siteissä), MUNKKEJA, RITAREITA ja SOTUREITA

sotalippuineen, joihin muutamiin on risti, toisiin ristiinnaulittu
Vapahtaja kuvattu, perä-ovesta.
TARVO. Ei täällä ketään. Kokko lentänyt On pesästänsä!
PISPA HENRIK. Tämä asunto Siis vainoojamme Kitkan on. Niin
kolkko Se on kuin on sen omistajan mieli.
JOHANNES. Juur' ihan tälläiseks', näin jylhäksi Ja tuiki pimeäksi
kuvasi Mun mielikuvitteluin huonetta Tuon Kristin opin julman
vihollisen!
ANDRAEAS. Jok' on niin monta, monta pensasta Surmannut Herran
viina-mäessä, Ett' on hän kadotukseen vikapää Ja tuleen helvetin! Ei
armotyömme Voi tässä maassa päästä edistymään Niinkauan kuin hän
vehkeillänsä riistää Autuuden tieltä nekin harvat sielut, Joit' armo
kasteen kautta lähestyi!
JOHANNES. Hän munkistostammekin pyhästä On surmaan syössyt
veljet Pietarin Ja Olavin. Jos poltto-roviolla Me hänen hitaan tulen
leimutessa Poltamme -- tuskin vielä silläkään On näitten pyhäin surma
kostettu!
PISPA HENRIK. Jaa, säälimätöin on hän tosin ollut Ja miekkans'
iskusta on moni kuollut, Mut katso Herra hänen puolellensa Ja keksi
keino hänen autuuteensa! Sa jolle kaikki mahdollista on Ah, saata
hänkin Kristin uskohon! En tunne iloa ma suurempaa, En voittoa niin
aivan jaloa, Kuin ristin vihollisten kääntymys Luo ennen vihaamansa
Vapahtajan! Ei mikään ylevämmin todista Uskomme taivaallista kotia!
TARVO. Täss' ompi Kitkan harras ystävä Ja liittolainen Sorri.
Tänäänkin Hän kristittyä verta vuodatti.
SORRI. Sun kieles Lemmon nuoli katkaiskoon Sa petturi ja
kavaltaja-konna! Ell'eivät käten' oisi siteissä Ma sua kirottua pitelisin,
Niin ettäs riettaan suusi tukitsisit!
ANDRAEAS. Hän, julma, parjaa kristittyä miestä!

SORRI. Niin teen -- jos petturi on kristitty!
JOHANNES. Ja huutaa avuksensa Lempoa, Jok' ompi olennoista
saastaisin!
(Tekee ristinmerkin.)
MAUNU. Tuon Sorrin saimme kerran ennenkin Jo vangiksi, mut yöllä
katkaisi Hän siteensä ja surmas vartiansa. Tään tehtyänsä läksi
pakohon!
JOHANNES. Sä kuulit syntivelkas hirmuisen; Jos kurjan henkes tahdot
pelastaa, Niin käänny katuvaisna Kristin uskoon!
SORRI. En ikinä! -- En kuuna milloinkaan Mä kiellä isieni jumalia,
Kuin helläst' ovat mua suojanneet Ja varjelleet jo kauan ennenkuin Mä
teidän Kristus raukastanne kuulin Yht' ainoaakaan sanaa hiiskuttavan!
JOHANNES (Pispa Henrikille). Voi kuuletteko herra pispa kuinka Hän
tekee pilkkaa Vapahtajasta Ja pahoin parjaa ristiinnaulittua!
MAUNU. Hän karanneena sota-vankina On tuomittava!
JOHANNES. Se on kohtuullista. Ei sovi kirkon tähän asiaan Ensinkään
puuttua -- se valtion On ratkaistava.
PISPA HENRIK. Näin sen ratkaisen: Me tämän erhettyneen säästämme
Ja uskon asioissa neuvomme. On Herran sana joskus ennenkin Tien
kovaan sydämehen löytänyt.
MAUNU. Se toivo kokemust' ei kannata! Vaan sota-sääntöin jälkeen
tuomitsen Mä hänen kohta hirtettäväks! (Viittaa muutamille sotureille,
jotka tarttuvat Sorriin.) Miehet Te saatte heti tehdä tehtävänne!
SORRI. Ei itku hädästä päästä, Parku päivistä pahoista!
TARVO. Ma sielu-raukkaseni hyödyksi Myös pyydän tässä olla
avullisna. Saan ehkä viedä köyden ylös puuhun?

JOHANNES. Hän kunniaksi kaikkein pyhien Ja...
(Katsoo epävakaisesti pispa Henrikkiin ja keskeyttää lauseensa.)
PISPA HENRIK (Sotureille, jotka aikovat viedä Sorrin ulos ovesta).
Älkää viekä häntä mihinkään! (Maunulle.) En mielelläni suonut olisi
Sen murhehetken koskaan tulevan, Kuin vaatii mua muistuttamaan teitä,
Ritari Maunu, hurskaan Eerikin, Kuninkaan lähtö-sanoista. Hän lausui:
"Sä ystäväni Henrik, sinulla On täällä korkein valta oleva." Sanansa
nämät ritar ylpeä Te ehkä unhottaneet olette? Vaan nyt kuin kerran
tulin sanoneeksi, Niin tahdon siihen vielä lisätä. Ett'en mä siedä niitä
hirmutöitä, Joit' ompi miehillänne tapana Ain' alinomaa täällä
harjoitella! Ei ollut Kristus mikään Muhamed, Ei käskenyt hän meitä
miekalla Ja tulell' oppiansa levittämään! Ja -- Jumal' armahtakoon! --
täällä on Jo verta yltäkyllin vuotanut Ja manner suitsee hävityksestä!
Mut tästälähin pitää toisin olla! Me tuhotyöt korvaamme suosiolla Ja
koemme niin sävyisyydellä Tään tuiman kansan mieltä kesyttää.
MAUNU. Ell'en mä, herra pispa, mieliksi Voi olla teille, lähden kotia
Kuin tosin lähdenkin ja armeijan Mä heitän itse teidän huostahan!
PISPA HENRIK. Sit' ällös tehkö uljas ritari. En aikonut mä teitä
loukata. Ja teidän suurta sota-mainettanne Ja kuuluisaa en suinkaan
halveksi. Mut rakkauden vaatimuksia Myös sankarinkin tulee noudattaa
Ja Herran säätämiä muistella.
KITKA (Kurkistaa ikkuna-reijän läpitse. Itsekseen). Nyt kansas häpiä
ja häpäisiä On viimeinen sun hetkes lähestynyt!
(Jännittää joutsensa, ampuu ja vetäytyy takaisin.)
TARVO (Kaatuu, ääneen valittaen). Ah petosta! Voi auttakatte mua!
JOHANNES. Oi kaikki taivaan pyhät! -- salavaino!
(Melskettä ulkona. Ritarit ja soturit vetävät miekkansa. Yksi Ruotsin
soturi tulee.)

SOTURI. Pois täältä! Suuri joukko pakanoita On tänne samonnut ja
ankarasti He ahdistavat meitä.