Kyläkertomuksia | Page 3

pulska, oikein voiman mies kaikessa mit? eteens? otti, h?n usein tuli Daleen. N?ytti silt? kuin Alfhild olisi h?nt? suosinut. Mutta kun h?n kosi, tuli ehdoton kielto. Is?, Halvar, katsoi tytt??ns? ja kummastui. "T?ytyy kait sinun joku ottaa, sinunkin," h?n sanoi, "ja tiukalla pit??, ennenkuin parempi ilmestyy". "Ooh, jos parempi olla pit??, niin tottapa h?n ilmestyy," arveli Alfhild. Mutta sen per?st? pojat pysyiv?t et??mp?n?. Parasta kun odottaa ja katsoo eteens?, he tuumivat. Kukapa ne j?niksen j?ljet tiet??; Alfhild oli viel? nuori, ja nuorina ovat tyt?t niin itsest??n-pit?vi?. Ja silleen se j?i, siksi kuin Alfhild oli kahdenkymmenen ik?inen.
* * * * *
Yl?-osassa laaksoa asui ?sbj?rn Hegglid. H?n oli toisesta pit?j??st?, oli tullut edellisen papin mukaan ja ollut monta vuotta h?nell? arentimiehen?. Siell? h?n oli koonnut itselleen rahoja, mutta niit? l?ytyi, jotka sanoivat, ettei kaikki rahat olleet rehellisesti ansaittuja. ?sbj?rn oli suuri, vahva mies, mutta tumma ja harvasanaisempi kuin pit?j?l?iset; h?n oli kova alustalaisiaan kohtaan eik? seurustellut kenenk??n kanssa; v?ki ei h?nest? pit?nyt ja tyt?t h?nt? pelk?siv?t. H?nen sukuper??ns? ei kukaan oikein selville saanut. Vasta monta vuotta sen j?lkeen kun h?n oli pit?j??sen ilmestynyt, tiesi huhu kertoa, ett? h?n oli er??n kauppiaan poika, joka oli tullut kiinni nimien v??rent?misest?. Ja siit? ajasta saakka h?nt? kaihdettiin entist? enemm?n ja sanottiin Musta-?sbj?rniksi.
Pappilassa palveli silloin Sigrid niminen tytt?, jonka is? oli m?kkil?inen. Ei h?n juuri kaunis ollut, mutta suuri, roteva nainen, rivakka t?iss??n, hyv?luontoinen ja kiltti; ?sbj?rn piti h?nest?. Kohteli h?nt? paremmin kuin niit? toisia ja melkeinp? sit? varmaksi luultiin, ett? he olivat kihlatuita. Kyll? Sigridkin arvasi, ett? h?nell? semmoisia tuumia oli; mutta itsepuolestaan h?n enemm?n pelk?si kuin rakasti miest?. T?m? kaikki vaan painoi h?nt? kuin raskas taakka. ?sbj?rnin silm?t h?nt? seurasivat kaikkialla, niin, ne seurasivat h?nt? nukkuessa ja unessa, nuo suuret, kiilt?v?t, mustat silm?t, t?ynn? ajatuksia, jotka sanomatta j?iv?t. Usein ajatteli h?n muuttaa pappilasta. Mutta siit? ei koskaan tullut mit??n. Nuo suuret, kiilt?v?t silm?t vetiv?t h?nt? puoleensa; h?n tuli ik??nkuin enemm?n ja enemm?n tuon miehen valtaan eik? p??ssyt l?htem??n h?nen luotaan. Er??n? iltana sattui niin, ett? he olivat kahdenkesken. Silloin ?sbj?rn puhui h?nelle. Sigrid s?ik?hti, h?n v?risi; mutta h?n oli juuri kuin voimaton ja melkein tiet?m?tt?ns? vastasi h?n kaikkeen. Sen per?st? he olivat usein yksiss?. Syyspuoleen ruvettiin Sigridist? puhumaan yht? ja toista; se tuotti ?sbj?rnille yh? enemm?n h?pe?t?. H?n osti Hegglidin talon laakson it?-osassa, jossa h?n sai asua kaukana ihmisist?, vietti h?it??n ja muutti sinne yl?s Sigridin kanssa. Joku aika sen j?lkeen syntyi heille lapsi; sitten kuoli Sigrid. Pojalle annettiin nimeksi Leiv. Vanhat ihmiset ennustivat h?nelle pahaa. Sill? h?n oli huonoa sukua, he sanoivat, ja peri h?pe?t? sek? is?lt? ett? ?idilt?.
* * * * *
?sbj?rn pestasi itselleen rengin; h?nkin oli ulkopit?j??st?, sill? laaksosta ei kukaan tahtonut Musta-?sbj?rni? palvella. Sitten h?n pestasi my?skin palvelustyt?n, jonka nimi oli Gro. Leiv kasvoi n?iden ihmisten ja is?ns? keskuudessa. Rengin nimi oli Hans; raskasmielinen ja synkk? mies, mutta topakka ty?ntekoon. V?list? h?n katosi ja oli poissa pari-kolme p?iv??, ja tuli sitten humalassa kotiin. H?n oli pahankurinen p?iss??n, raivo ja ilke?. Reuhtoi ja huusi, l?i rikki, mit? k?siins? sai, ja tahtoi aina tapella is?nn?n kanssa. "Musta-?sbj?rn, sin? roisto," sanoi h?n, "is?si oli varas, ja itse olet varas; tahdotko tapella, niin tule; selk??si olet ansainnut, ja selk??si pit?? sinun saaman!" Silloin heitti h?net ?sbj?rn pellolle ja antoi h?nen hoippua siell? kunnes n?lk? tuli. Mutta semmoista sai Leiv n?hd? ja kuulla, niin pian kuin siihen kykeni. Ei h?n ihan kaikkea niin tarkkaan ymm?rt?nyt; mutta luissaan h?n tunsi, ett? jotain pahaa ja rumaa siin? oli. Ja h?n rupesi sit? tuumimaan ja ajattelemaan, jotta tavallaan tuli t?ysikasvuiseksi ennen aikaansa.
Kun Leiv oli kymmenvuotias, pantiin h?net kouluun. Ensi p?iv?n? tuli h?n itkien kotiin. Is? k?vi kalpeaksi, kun sen n?ki, ja kysyi, mik? oli h?t?n?. "Ne minua pilkkasivat ja sanoivat kerj?l?iskakaraksi," kertoi Leiv. ?sbj?rn pani p??lleen ja meni puhuttelemaan opettajaa. Silloin Leiv hiipi Hansin luokse, joka oli vajassa ja laitteli reke?. "Oletkos itkenyt, poika?" kysyi Hans. Leiv ei vastannut. "Mit?s pidit koulusta?" kysyi Hans. "Sinne en sen koomin mene!" uikutti Leiv. "Hm; el?, el?," vastasi Hans ja rupesi viheltelem??n.
-- "Kuule Hans?" -- "Noo?" -- "Olenko min? toisenlainen kuin muut pojat!" -- "Kuinka tulit sit? ajatelleeksi, tolvana?" -- "Ne eiv?t pilkanneet muita". -- "ohoo," sanoi Hans, "koska on p??sty niin pitk?lle, lie parasta, kun saat kaikki tiet??". Sitten alkoi Hans kertoa, mit? tiesi h?nen is?st??n ja ?idist??n. Ja teki sen semmoisella ilolla, ett? Leivi? peloitti. Lopuksi sanoi Hans: "Ja sitten voit my?s painaa mieleesi, ett? olet kehnoa juurta, joka merkitsee sit?, ett? saat olla hylkyn? ja pilkkana kaiken ik?si ... niinkuin monet muut, ha, ha! Mutta sill? saat lohduttaa itse?si, ettei sinulle yksin niin k?y; ja jos tahdot olla viisas, otat maailman samalta kannalta kuin sekin sinut". Leiv meni sis??n, istui uunin nurkkaan ja itki. Ei h?n juuri paljoa ymm?rt?nyt siit?, mit? oli kuullut, mutta h?nt? peloitti; eik? h?n tiennyt parampaa neuvoa kuin turvautua kyyneleihin. Hans l?hti kartanolta pois