Kyläkertomuksia | Page 2

toisella lailla kuin tanskalainen, kahteen eri luokkaan: kansaan ja virkaluokkaan. N?iden molempain v?lill? on ammoittava ja leve? aukko. Talonpoika ei en?? omista maata, jota h?n viljelee, se on pantattu hypoteekkipankkiin ja h?n tekee ty?t? kuin orja pankin, s. o. rahamiehen hyv?ksi. -- Mink?t?hden kuin orja? Sent?hden, ettei h?n tee ty?t? halusta; sill? h?n kammoo sit?, ja olla virkamiehen?, el?? turvallisesti ja hyv?sti tuottamatonta el?m??, se h?nelle on esikuvana onnellisuudesta. Hienointa on h?nest? el?? niist? rahoista, joita muut ovat koonneet h?nelle, ja sitten vaatia yh? uusia palkankoroituksia. Siin? on nyt seuraus, sanoo Garborg, meid?n entisest? surullisesta historiasta, joka on vaikuttanut, ett? t?m? maa, jonka pit?isi oleman ty?lle perustettu, Schweiz'in tai Belgian mukaan, on tullut saksalaisen mallin mukaan kanslian tai kirjallisuuden maaksi. Talonpoika n?kee, ett? kun k?yh? poika lukee itsens? papiksi, saa h?n ylh??lt?p?in tukea ja h?nt? autetaan esille, mutta jos h?n tekee hy?dyllisen keksinn?n, j?tet??n h?n pulaan; sill? sit? pidet??n sek? maalle ett? yksityiselle niin hienona, kun saadaan teollisuuden tuotteet ulkomaalta. Norjan k?yhyyteen on kansa itse syyllinen. Suomi vie ulos viljaa, lihaa, mets?riistaa ja muuta suuressa m??r?ss?, mit? vied??n Norjasta? Siirtolaisia. Schweiz'ill? on teollisuutensa, se l?hett?? tavaroitaan ymp?ri maailmaa. Mit? valmistetaan Norjassa? Viinaa ja olutta. -- Talolliset haaskaavat rajusti ja sokeasti metsi??n ajattelematta v?h??k??n, ett? he sill? tuhlaavat maan p??omaa. Nuo suuret elinkeinot, laivaliike ja kalastus, johon ranta-asukkaat panevat kaikki s??stetyt rahansa, ovat luonteeltaan onnenkauppaa; ne h?vitt?v?t kansassa tahdonvoiman, opettavat sit? toivomaan ja luottamaan sattumuksen apuun.
Kolmanteen vasta ilmestyneesen kirjaansa *Forteljingar og Sagur* (josta n?m? "Kyl?kertomukset" ovat suomennetut) on Garborg, joka vuodesta 1883 on valtiorevisorina, vihdoinkin saanut kustantajan. T?m? kokoelma, jossa on seitsem?n pienemp?? kertomusta, n?ytt?? uuden puolen h?nen talentistaan, tai oikeemmin ne erityiskohdissa esiintuovat meille melkein uuden kirjailijan.
*Forteljingar og Sagur* on erikaltainen kokoelma, ei mik??n kirja. Se osoittaa, ett? Garborgin runoudessa viel? on kehitysaineksia, jonka t?hden on mahdoton tehd? tulevaisuudelle kelpaavaa kuvaa h?nen muodostaan. H?n jatkaa Kristian Elsteri?, t?ydent?? Jonas Liet? ja Aleksander Kiellandia, sen helposti k?sitt??. H?nell? on hyv? silm? n?kem??n merkillisempi? n?k?kohtia. H?n huomaa valitussa esineess??n sen varsinaiset ominaisuudet. Mutta ei h?n viel? kuitenkaan ole saavuttanut ehdotonta taiteilijan voittoa. "Ein Fritenkjar" sis?lsi pikemmin hyvi? ja nerokkaita ajatuksia kuin syvemp?? ja t?ydellisesti tehty? luonnekuvausta. "Bondestudentar", jossa p??henkil?n ja monen sivuhenkil?n psykologia on ei ainoastaan moitteeton, mutta syv?, esittelee tuon tuostakin puheita ja pitki?, puoleksi oratorillisia replikej?, taiteellisessa katsannossa tyydytt?m?tt?mi?. Kirja oli sit? paitsi jotenkin raskas ja muodoton laveudessaan. N?m? viimeiset kertomukset ovat vihdoinkin saavuttaneet lyhyen, taiteellisen muodon, mutta siihen sijaan niill? ei ole edellisen romanin aatteellista merkityst?.
Onnellista oli Garborgille, ettei h?n alkanut ty?t?ns? runoilijana, ennenkuin h?n oli selvill? siit?, mit? h?n ihmisen? harrasti ja mink?puolesta h?n taisteli. Sen kautta on h?n s??st?nyt itselt??n ik?vi? muutoksia. Onnellista oli my?skin, ett? h?n alkoi tuolla varmalla tendensill?, joka tekee h?nen ensimm?isen kirjansa enemm?n syyt?kseksi kuin kuvaukseksi. Tuo v?lit?n, puhtaasti lyyrillinen tendensi on sit? laatua, ett? kertojan mit? pikemmin tulisi p??st? sen ohitse. Olemme n?in? valtavien, henkisten murroksien aikana saaneet n?hd? jotain niin naurettavaa, ett? kirjailija niinkuin Jonas Lie, joka ensimm?isiss? teoksissaan oli, ellei suorastaan konservatiivi, niin ainakin ankarasti, v?list? melkein arkamaisesti neutrali, vanhemmalla ij?ll? tendensill? vahingoitti muuten erinomaisen hyvin rakennetun kertomuksen *Livslaven*, pannen loppusanoiksi liian j?re?sti ja silmiinpist?v?sti muodostetun, melkein kiihoittavan syyt?ksen ajateltua yhteiskuntaa vastaan. Lie veti nopeasti jalkansa takaisin kirjoittaessaan ihanan ja rikkaan romaninsa *Familien paa Gilje*; mutta ei h?n viel?k??n ole oikein l?yt?nyt tuota kapeata polkua hy?kk??v?n ja merkitykselt??n liian v?h?p?t?isen alueen v?lill?. Garborgissa emme koko h?nen luontoonsa n?hden koskaan ole ep?selvill? siit?, mik? se on, joka kyn?n h?nen k?teens? painoi. Mutta vastaisessa kirjailija-el?m?ss??n h?n varmaankaan ei niinkuin teoksessaan "Ein Fritenkjar" tule nimenomaan esitt?m??n vaan moraalista puolta kertomuksessaan."

HUONOA SUKUA.

Dalen Alfhild oli kauniin tytt? koko seudussa. Kasvot lempe?t ja hyv?t, suu raikas, hiukan avoin, kun h?n hymyili, silm?t kirkkaat ja uskolliset kuin kaksi Jumalan enkeli?. Rikas h?n oli ja kunniallisten ihmisten lapsi my?skin, ja pelkk?? hyv?? siit? tyt?st? puhuttiin. "Ei sen tarvitse naimistaan katua, joka Alfhildin saa," tuumailivat vanhat.
Ja samaa mielt? pitiv?t nuoret; oli niit? useampia kuin yksi, jotka h?nen t?htens? levottomuutta k?rsiv?t. Mutta Bj?rn Juhon poika Haugstad katsoi syyst? tai toisesta itsell??n olevan niinkuin etuoikeuden h?neen. Bj?rn oli rakastanut h?nt? siit? saakka kuin yhdess? rippikoulua k?viv?t, ja pitkin aikaa oli heit? sen j?lkeen toisiinsa puhuttu, vaikkei mit??n varmempaa v?lill? ollut. Mutta Bj?rn ei voinut h?neen luottaa, niinkuin olisi tahtonut. Sattui usein niin, ett? h?n Bj?rnin mielest? katsoi yht? suloisesti muihin kuin h?neenkin, ja siit? Bj?rn aina k?vi pahalle tuulelle. H?nell? on toki liiaksi hyv? syd?n, arveli Bj?rn.
Muuten niit? ei monta ollutkaan, jotka uskalsivat tarjolle tulla. Ei voinut kukaan varmasti sanoa, kehen h?nen halunsa oli, eik? tahtonut kukaan mielell??n kieltoa ottaa. Tuota Bj?rn Haugstadista he useimmat eiv?t lainkaan uskoneet. Knut ?senilla sittenkin oli paremmat toiveet. H?n oli kunnan esimiehen poika, suuren talon perillinen ja itse kaunis kuin p?iv?. Mutta eip? tahtonut oikein uskaltaa, h?nk??n. Pojat olivat saaneet pienen kauhun aina siit? ajasta kuin Olof Storedal kosi. H?n oli naapuripit?j??st?, rikas, nuori ja