Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla | Page 7

enemm?n kuin kolmenkymmenen kyyn?r?n p??ss? h?nest?. Vaikka naiset puhelivat hiljaisella ??nell?, olivat he kumminkin niin likell? seikkailijoitamme, ett? n?m?t voivat kuulla koko lauseitakin, ja Hirventappaja tunsi kuinka hiljaiset v?reet vavahuttelivat h?nen yst?v?t?ns?, t?m?n kuullessa niit? suloisia sanoja, joita tuli Histin kauniilta huulilta.
"Delavarilaiset ovat naisia," sanoi er?s Huroni-tytt? ylenkatseella Histille. "Mets?vuohikaan ei pelj?sty kuullessansa mets?st?j?n astuntaa. Kuka on el?m?ss??n kuullut nuoren delavarilaisen sotilaan nime? mainittavan."
"Kuka on el?m?ss??n kuullut nuoren delavarilaisen sotilaan nime? mainittavan," kertoi Histi vakaalla ??nell?. "Vaikka Tamenund itse nyt on niin vanha kuin hongat vuorella tai kotkat ilmassa, niin on h?n kumminkin kerran ollut nuorena; h?nen nimens? tunnettiin suuresta valtamerest? aina l?ntisiin sis?vesiin saakka. Ent?s Unkasin suku? Miss? l?ytyy toinen niin mahtava suku, vaikka keltanaamat ovat kynt?ess??n mullistelleet sen hautoja ja poleksineet sen luita? Lent?v?tk? kotkat niin korkealle, onko mets?vuohi niin nopea tai pantteri niin rohkea? Eik? t?ss? suvussa l?ydy yht??n nuorta sotilasta? Huronilais-tyt?t avatkoot v?h?n enemm?n silmi?ns?, niin saanevat n?hd? er??n, Chingachgook nimisen, joka on solakka kuin nuori saarni, notkea kuin hickori-puu.
Kun tytt? vertailemalla puhuen, k?ski kumppaneitansa avaamaan silm?ns?, niin saisivat n?hd? Chingachgookin, survasi Hirventappaja yst?v?t??n kylkeen nauraen tavallista hiljaista, hyv?ns?vyist? nauruaan. Toinen hymyili, mutta puhujattaren lauseet miellyttiv?t h?nt? niin suuresti ja h?nen ??nens? s?velet olivat niin suloiset, ett'ei mik??n satunnainen tapaus olisi voinut vet?? h?nen huomiotansa toisaalle.
H?n viittasi yst?v?t?ns? kyykistym??n sen verran, ett? t?ydellisesti piiloutuisi vihollisilta, ja matki sitten er??n pienen amerikalaisen oravan ??nt? niin hyv?sti, ett? Hirventappajakin oli siit? petty?. Huronit eiv?t ottaneet huomioonsa t?t? metsiss? niin tavallista ??nt?, mutta Hist herkesi paikalla puhumasta ja istui liikkumattomana. H?n maltti kuitenkin mielt?ns? eik? k??ntynyt sinnep?in, vaikka t?m? merkki, joka ilmoitti h?nen sulhonsa olevan l?heisyydess?, oli h?nelle yht? suloinen kuin serenadi sivistyneelle neitoselle. H?n oli tahtovinaan jatkaa sanasotaa, vaikk'ei t?m? tapahtunut tavallisella el?vyydell? ja sukkeluudella; mit? h?n nyt puhui, sen lausui h?n paremmin vaan sy?tiksi, jolla viekottelisi vastustajiansa huokeaan voittoon, tarkoittamatta itse p??st? voittajaksi tarinassa. Vihdoin, kun kiistelij?t olivat v?syneet ja nousivat istuiltaan menn?ksens? levolle, uskalsi Hist ensi kerran k??nt?? p??t??n sinnep?in, mist? merkki oli annettu. T?m?n teki h?n mit? luonnollisemmalla tavalla; h?n, n?et, ojensi k?si??n ja haukotteli, ik??nkuin h?nt? olisi hyvinkin nukuttanut. Oravan ??ni kuului uudestaan, ja tytt? tiesi varmaan, miss? paikassa sulho oli k?tk?ss?, vaikk'ei voinut h?nt? n?hd?.
Se hetki oli nyt tullut, jolloin Histin t?ytyi ryhty? toimiin. H?nelle oli osoitettu makuupaikaksi muuan pieni kota eli lehtimaja, joka oli ihan likell? h?nen istumapaikkaansa, ja seurakumppalina oli h?nell? tuo jo mainittu vanha akka. Jos h?n kerran oli majan sis?ss?, ja vartijatar, kuten tavallista, makaamassa sis??nk?yt?v?n suulla, niin oli kaikki pakenemisen toivo melkeen mahdoton, ja mill? hetkell? hyv?ns? voi h?n saada k?skyn menn? levolle. Onneksi huusi er?s sotilas t?ll? hetkell? vanhaa vaimoa luoksensa ja k?ski h?nen menn? juomavett? noutamaan. Niemen pohjoispuolella oli oiva l?hde, ja vaimo otti leilin puun oksalta, ja, k?skien Histin seurata, ohjasi h?n kulkunsa harjannetta kohti menn?kseen sen poikki niemen toiselle puolen. Kaiken t?m?n huomasivat ja k?sittiv?t seikkailijamme, jotka sent?hden vet?ysiv?t taammas varjoon, kunnes molemmat naiset olivat menneet ohitse. Juuri heid?n sivutse kulkiessansa, kuului taas oravan ??ni, ja tuo vanha huronilais-vaimo kummeksi kun n?m?t pienet el?imet n?in my?h??n olivat valveella ja liikkeell?, johon Hist vastasi v?h?? ennen kuulleensa saman ??nen pari kertaa ja arveli ett? tuo pieni raukka odotti my?h?isen iltasen j??nn?ksi?.
Tyytyen t?h?n selitykseen, jatkoi akka matkaansa molempien nuorten miesten l?helt? seuraamana. Kun leili oli vedell? t?ytetty, l?hdettiin paluumatkalle, jolloin vanha vaimo, joka toisella k?dell? kovasti piti kiinni Histin kalvosimesta, yht'?kki? tunsi niin kovasti tartuttavan kurkkuunsa, ett? h?nen t?ytyi p??st?? vanki vapaaksi ja h?din tuskin voi pusertaa rinnastaan r?hisev?n, tukahtuneen ??nen. Chingachgook kietoi k?sivartensa Histin vy?t?reen ymp?ri ja sy?ksi h?nen kanssaan mets??n.
Hirventappaja sormitteli edelleen akan kaulaa, kuin urkuin k?sittimi?, antaen h?nelle aika ajoin v?h?n heng?ht?misen tilaisuutta, vaan sitten j?lleen puristaen niin, ett? h?n oli v?h?ll? tukehtua. Vaimo k?ytti kuitenkin yht? heng?hdyksen hetke? hyv?kseen ja p??sti huudon, joka paikalla her?tti meteli? leiriss?. Soturit hyp?htiv?t heti nuotiolta juoksuun, ja lyhyen hetken per?st? kolme tai nelj? heist? ilmestyi harjanteelle, piirtyen himme?ss? valossa kummituksen kaltaisiksi. Nyt oli jo korkea aika mets?st?j?n per??nty?. Kampittaen vankinsa, ja puristaen h?nen kurkkuaan viel? j??hyv?isiksi, tehden n?in aivan yht? paljon vangin lannistumattomien yritysten vuoksi saada aikaan h?lytys kuin perusteltuna menettelytapana, h?n j?tti t?m?n sel?lleen ja siirtyi pensaikkoa kohti, kiv??ri valmiina, p?? hartioiden yll?, kuten puolustautuva leijona.

KOLMAS LUKU.
Hirventappaja joutuu vankeuteen.
Nuotio, ruuhi ja l?hde, jonka l?hell? Hirventappaja aloitti per??ntymisens?, olisivat muodostaneet miltei tasasivuisen kolmion kulmat. Matka nuotiolta veneelle oli hieman v?hemm?n kuin matka nuotiolta l?hteelle, kun taas l?hteelt? veneelle oli suunnilleen yht? pitk?lti kuin nuotioltakin. N?in oli kuitenkin suorina viivoina laskien, mihin keinoon pakolaiset eiv?t voineet turvautua. Heid?n tuli tehd? kaarros saadakseen suojaa pensaikosta ja seuratakseen kaareutuvaa rantaviivaa. Mets?st?j? aloitti per?ytymisens? tietoisena n?ist? haitoista, sill? h?n tunsi hyvin kaikkien indianien tavat, tiet?en, ett? n?m? harvoin laiminly?v?t ?killisiss? h?lytyksiss?, erityisesti l?yt?ess??n suojaa, l?hett?? v?litt?m?sti sivustoille sotureita, kohdatakseen vihollisensa joka kohdasta ja mahdollisesti p??st? t?m?n selustaan. Jotta jotain t?llaista tehtiin nytkin, p??tteli h?n jalkojen t?min?st?, jota kuului ei ainoastaan