Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla | Page 6

kest?neen levottoman, mielt? j?nnitt?v?n odotuksen per?st? ehdoitti Hirventappaja, ett? soutaisivat niemen ymp?ri ja, jos mahdollista, koettaisivat silm?t? leiriin, n?hd?kseen mink?t?hden Hist ei tullutkaan. Indiani kielt?ytyi kumminkin vakaasti l?htem?st? paikaltaan, syyst? osoittaen kuinka julmasti tytt? pettyisi, jos heid?n poissa ollessaan saapuisi yhdynt?paikalle. Hirventappaja hyv?ksyi yst?v?ns? mainitseman syyn, tarjoutui yksin?ns? soutamaan niemen ymp?ri ja lykk?si ruuhen veteen; mutta Chingachgook k?tkihe rannalle oleviin pensaisiin odottamaan jotakuta my?t?ist? tapausta, joka voisi edist?? h?nen tuumiansa.
Suurimmalla varovaisuudella ryhtyi Hirventappaja panemaan vaarallista hankettansa toimeen, ja ??net?nn? kiiti ruuhi tyvent? vedenpintaa my?ten, niin nopeasti ja kepe?sti kuin vesilintu. Hetken aikaa soudettuaan havaitsi h?n niin ?kki? tulen, ett? rupesi pelk??m??n varomattomasti uskaltaneensa sen valaisemaan piiriin. Mutta yksi ainoa silm?ys kun oli vakuuttanut h?nt? siit?, ett'eiv?t indianit, niinkauan kuin pysyiv?t valaistun paikan keskess?, voineet huomata h?nt?, pys?ytti h?n ruuhen ja alkoi tehd? havaintoja t?lt? edulliselta asemapaikaltaan.
Suuri nuotio, joka oli tehty sek? leirin valaisemista ett? tuon kohtalaisen ruu'an valmistamista varten, leimusi kirkkaasti t?ll? hetkell?, sill? kuivia puita oli juuri siihen viskattu. Se valaisi mets?n lehv?kaarrosta, ja leirin koko ala sai niin valoisaksi kuin siin? olisi palanut sadottain vahakynttil?it?. Useimmat ty?t olivat p??ttyneet, n?lk?isimm?tkin lapset olivat saaneet tarpeensa niist? ylt?kyll?isist? ravintoaineista, joita mets?st?j?t ja kalastajat olivat hankkineet -- sanalla sanoen, kaikki n?yttiv?t olevan tuossa velttouden ja yleisen puutumisen tilassa, joka seuraa hyv?? ateriaa ja hyvin lopetettua p?iv?ty?t?.
Useita sotilaita oli poissa, mutta taaimpana per?ll? puoleksi makasi maassa tai istui sel?t puita vasten kahdeksan tai kymmenen mets?l?ist?, laiskeliaan levon uskollisina esikuvina. Jokaisella oli aseet likell? saatavina, joko nojattuina samaa puuta vasten kuin omistaja itsekin, taikka huolettomasti pantuina varalle omistajan ruumiin p??lle. Mutta kaikkein enimm?n her?ttiv?t Hirventappajan huomiota vaimot ja lapset, jotka yhteen ryhm??n asettuneina, pysyiv?t toisiansa l?hell?. Edelliset nauroivat ja juttelivat tavallisella hiljaisella, herttaisella tavallaan, vaikka se, joka tunsi indianien tavat, helposti voi huomata ett'ei kaikki asiat olleet aivan sill? kannalla, kuin niiden olisi pit?nyt olla. Useimmat nuoret naiset n?yttiv?t iloisilta ja suruttomilta, vaan muuan vanha akka istui erill??n itsekseen, ja h?nen valppaasta, tyytym?tt?m?st? katseestaan huomasi mets?st?j?, ett? ?mm? oli saanut p??llik?ilt? jonkun v?hemm?n hauskan teht?v?n.
Innolla ja levottomasti, vaikka turhaan, tirkisteli Hirventappaja Histi? n?hd?kseen; h?nt? ei n?kynyt miss??n. V?liin s?ps?hti h?n, kun oli kuulevinaan Histin nauravan, mutta nuo suloiset, sointuvat s?velet, jotka ovat niin tavalliset intianilaisnaisten ??nelle, pettiv?t h?nen korviansa. Viimmein kuuli h?n vanhan akan puhuvan kovasti ja vihaisesti, ja nyt huomasi h?n taaempana puiden v?liss? pari mustaa hahmoa, jotka totellen kutsumusta tulivat l?hemm?ksi tulen valaisemaan piiriin. Ensin n?kyi nuori sotilas ja sitten kaksi nuorta naista; toisen n?ist? tunsi Hirventappaja heti delavarilais-tyt?ksi. Nyt h?n ymm?rsi mill? kannalla asiat olivat. Indianien ep?luulo oli jostakin syyst? her?nnyt ja he olivat niin tarkasti vahtineet tytt??, ett'ei h?n voinut tulla sovitulle yhdynt?paikalle. Useita kertoja katsahti Hist taivasta kohti n?hd?kseen edes vilaukselta sit? t?hte?, jonka itse oli m??r?nnyt aiotun kohtaamisen merkiksi, mutta turhaan. Huolettoman n?k?isen? k?yskennelty??n leiriss? viel? jonkun aikaa, istahti h?n seuralaisensa kanssa muiden naisten joukkoon, jonka j?lkeen vanha ?mm?kin vaihtoi istumapaikkansa mieluisampaan sellaiseen -- varma todiste siit?, ett? h?nen siihen asti oli t?ytynyt pit?? tytt?? tarkalla silm?ll?.
Hirventappaja ei oikeen tiennyt, mit? h?nen nyt oli tekeminen. H?n tiesi kyll?, ett'ei h?n mill??n mokomin voinut saada Chingachgookia palaamaan takaisin koettammatta miten kuten vapauttaa rakastettuansa, ja h?nen oma jalomielinen luonteensa pakoitti h?nt? olemaan yst?v?ns? apuna t?ss? vaikeassa teht?v?ss?. H?nen oli v?ltt?m?tt?m?sti saatava selville mink? katoksen alla Hist tuli y?t? majailemaan; mutta jos h?n viipyisi liian kauan poissa, oli pel?tt?v? ett? h?nen yst?v?ns?, malttamaton kun oli, ryhtyisi johonkuhun varomattomaan yritykseen. H?n p??tti sent?hden palata takaisin tyyneydell??n ja varovaisuudellaan laimentamaan Delavarilaisen tulista intoa, ja kymmenen tai viistoista minuutia sen j?lkeen, kun oli l?htenyt maallenousu-paikasta, tuli h?n siihen takaisin.
Asiain laita ilmoitettiin nyt Chingachgookille, ja uusi tuuma, vaikutettuna idianien leiripaikan muuttamisesta ja heiss? her?nneest? ep?luulosta, laadittiin hetimiten. Pantuaan ruuhen niin, ett? Hist sen havaitsisi, jos tulisi rantaan ennen heid?n takasin palaamistansa, tarkastivat nuorukaiset aseitansa ja valmistausivat astumaan mets??n. Koko tuo j?rveen pist?v? kannas oli tuskin kahden tynnyrinalan suuruinen, ja itse niemeke, jossa leiri oli, oli tuskin puolen sen kokoinen. Siin? kasvoi enimm?st? p??st? tammia, joiden vasta korkealla ilmassa rungosta l?htev?t oksat synnyttiv?t tuuhean lehv?kaarroksen. Maa kohosi v?h?n kannaksen keskustaa kohti, jonka kautta niemi jakaantui pohjoiseen ja etel?iseen puoliskoon. Viimeksi mainitulle olivat Huronit tehneet tulen, luullen maan laadun salaavan heid?t vihollisiltansa linnasessa, joka oli heist? pohjoiseen p?in. Kaikkia n?it? eri seikkoja oli Hirventappaja tutkinut, ja matalan maansel?nteen k?tkemin?, hiipiv?t yst?v?mme indianien huomaamatta aina tuon turvaavan rintasuojan tyk? saakka.
T?ss? pys?htyiv?t he nyt asemaa tutkiaksensa. Tuli leimusi viel? kirkkaana; pimeys peitti leirin taustan -- mutta etupuoli, ollen kirkkaasti valaistuna, paljasti mets?l?iset, vaan salasi heid?n vihollisensa. Molemmat seikkailijamme hiipiv?t nyt suurimmalla varovaisuudella sel?nteen laidalle, tarkasti varoen etteiv?t tulen valolle paljastaneet kirkkaita pyssyn-piippujaan tai muuta ruumiinsa osaa kuin kasvot.
Leiri oli nyt ihan toisenn?k?inen kuin se Hirventappajan j?rvelt? katsellessa oli ollut. Ylt'ymp?ri leimuavaa tulta istui kaatuneiden puiden p??ll? kolmetoista sotilasta, hartaasti keskustellen kesken?ns?. Naiset olivat tunkeuneet yhteen joukkoon ja olivat melkeen kohtisuorassa Hirventappajan ja tulen v?lill?, joka tuskin voi olla