Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla | Page 2

tahtoi varjella indianien k?siin joutumasta. Kun ruuhet, toinen toisensa per?st? oli vedetty esiin piilopaikoistansa ja lyk?tty veteen, miss? ne vapaasti saivat kulkea vuolteen mukana, oli Hirventappaja, v?syneen? t?st? ty?st?, joka oli kest?nyt my?h??n y?h?n, astunut ruuheensa ja, sidottuaan toiset sen per??n, soutanut j?rven sel?lle, jossa h?n, nauttiaksensa muutaman tunnin lepoa, oli pannut maata ruuhensa pohjalle. H?nen her?tess??n oli jo selv? p?iv?, ja h?n n?ki vuolteen vieneen ruuhet etemm?ksi kuin olisi voinut luullakaan. Yksi niist? l?heni l?henemist??n rantaa, jossa se v?ltt?m?tt?m?sti tarttuisi kiinni ja kenties joutuisi indianien k?siin, jos ei pikainen apu ehtisi v?liin. Hirventappaja k?sitti kyll? sen vaaran, jolle h?n rantaa l?hestym?ll? antautui alttiiksi, mutta souti kuitenkin ensiksi tarkastettuaan pyssyns? v?nkkiruutia hiljaa ja varovasti ruuhta kohden, kaartaen hieman, jott'ei joutuisi vihollisen hy?kk?ykselle alttiiksi, ainakaan useammalta kuin yhdelt? haaralta.
Tuuliajolla oleva ruuhi tarttui pian kiinni vedenaliseen kallioon, kolmen tai nelj?n kyyn?r?n p??ss? rannasta. Vaan ainoastaan hetkeksi, sill? pian irtaantui se siit? ja ajeli maalle. Vaikka nuorukainen t?m?n kyll? huomasi, ei h?n kumminkaan ollenkaan kiiruhtanut soutoaan. Suurinta varovaisuutta oli noudattaminen, sill? jos joku vihollinen oli v?ijyksiss? rannalla, oli eritt?in vaarallinen suojatta joutua sen l?heisyyteen; jos taas ei ollut ket??n v?ijym?ss?, oli h?t?ileminen turhaa. Jota enemm?n Hirventappaja l?heni rantaa, sit? harvempaan h?n souti ja sit? enemm?n h?n j?nnitti n?k???n ja kuuloaan huomataksensa josko joku vaara piileili l?heisyydess?. Yht? v?h?n vallaton kuin pelk??v?, osoitti h?n jonkunlaista filosofillista varovaisuutta ja viisautta, jota voipi pit?? tavattomana sille, joka, kuten nyt h?n, vasta alkaa mets?st?j?-el?m?ns?.
P??sty??n noin sadan kyyn?r?n p??h?n rannasta, kohotti h?n ruumistansa, vet?si muutamia aironvet?mi?, kyllin voimakkaita viem??n ruuhen rantaan asti ja tarttui sitten pyssyyns?. Juuri kun h?n oli sit? nostamaisillaan, kuului kova paukaus ja luoti vingahti niin likelt? h?nen korvaansa, ett? h?n s?ps?ht?en heilahti taaksep?in, horjahti samassa ja kaatui pitk?lleen ruuheen. Ilohuuto kuului, indiani sy?ksi pensaikosta aukealle j?rvenrannalle ja juoksi suoraan venett? hohti. T?t? hetke? oli nuorukainen odottanut. H?n nousi seisaalleen ja oikasi pyssyns? suojatta olevaa vihollistansa kohti, vaan ei kuitenkaan tahtonut ampua kuoliaaksi tuota aseetonta indiania, joka k?ytti t?t? tilaisuutta sy?st?kseen takaisin metsikk??n, samassa kuin Hirventappajan ruuhen keula survasi maata vasten. Vaikka toinen ruuhi oli ainoastaan muutaman kyyn?r?n p??ss? t?st? paikasta ja indiani varmaankaan ei viel? ollut enn?tt?nyt saada pyssy?ns? uudelleen latinkiin, ei Hirventappajalla kuitenkaan ollut aikaa ottaa ruuhta haltuunsa. Nyt oli henke? varjeleminen ja sent?hden sy?ksi h?nkin metsikk??n suojaa etsim??n.
Niemen k?rjess? oli pieni aukea paikka, joka osittain oli ruoholla, osittain hiekalla peitetty; sen korkeinta osaa sit? vastoin reunusti pensaat ja pieni mets?. Kulettuaan t?m?n soukan, k??pi?kasvia kasvavan palstan l?pi, saapui vaeltaja suuren mets?n korkeain, jylhien lakien alle, jonka pitk?t j?ttil?ispuut olivat niin oksattomat korkealle maasta, ett? n?yttiv?t mahtavilta pylv?ilt?, joita oli asetettu sinne t?nne kannattamaan tuota valtavaa lehv?kaarrosta.
Hirventappaja arvasi vastustajansa olevan uudestaan pyssy?ns? lataamassa, jos ei ollut kokonaan paennut. Edellinen arvelu n?kyi olevan oikea, sill? tuskin oli h?n enn?tt?nyt etsi? suojaa er??n puun takana, ennenkuin n?ki indianin k?den painavan luotia pyssynpiippuun. Huokea olisi nyt ollut juosta esiin ja p??tt?? asia ?kkin?isell? hy?kk?yksell? varallaanolematonta vihollista vastaan, mutta Hirventappajan oli mahdoton ryhty? t?llaiseen tekoon; h?n oli liian hurskasmielinen tahtoakseen k?ytt?? t?t? etua varustamatonta vihollisiaan vastaan.
"Ei, ei", jupisi h?n, "olkoon t?m? punanahkain sodank?yntitapaa, kristittyin lahjoihin se ei kuulu. Pankoon konna ensin latinkiin, sitten p??t?mme asian miesten tavalla. Venett? h?n ei saa eik? tule saamaan. Ei, ei, mielell?ni suon h?nelle latinkiinpano-aikaa; Jumala on kyll? puolustava oikeutta".
Indiani oli t?ll? aikaa ollut niin toimessaan, ett'ei edes tiennyt vihollisensa olevan mets?ss?k??n. Heti kun oli saanut pyssyns? kuntoon, astui h?n niin varamattomasti esiin, ett? joutui ihan alttiiksi Hirventappajan varmalle pyssylle.
Samassa astui my?skin t?m? piilopaikastaan esiin.
"T?nnep?in, punanahka", huusi h?n, Jos haluatte tavata minua, olen kyll? sotaan tottumaton, vaan en kumminkaan sellainen p?ll?p??, ett? j?isin aukealle rannalle ja antaisin ampua itseni kuin tarha-p?ll? p?iv?nvalossa. Muuten riippuu kokonaan teist?, onko sota tai rauha ratkaiseva v?limme; min? puolestani en pid? min??n kehuttavana asiana, ett? ihmiset ampuvat toisiansa kuoliaaksi, miss? vaan tapaavat".
Mets?l?inen, jota t?m? odottamaton puhutteleminen suuresti h?mm?stytti ja joka sen verran taisi englannin kielt?, ett? jokseenkin ymm?rsi mit? puhuttiin, oli liian hyvin opetettu osoittaakseen mit??n pelkoa. Miehen katseella, joka ei tahdo tunnustaa ket??n itse?ns? paremmaksi, laski h?n, tyynesti malttaen mielt?ns?, pyssynper?n maahan ja tervehti ylpe?ll? kohteliaisuuden osoitteella.
"Kaksi ruuhta," sanoi h?n sill? syv?ll? kurkku-??nell?, joka on omituinen indianeille, ja kohotti kahta sormea v?ltt??kseen kaikkea v??rin ymm?rt?mist?; "yksi teille, yksi minulle".
"Ei, ei, Mingo, se ei kelpaa. Ei kumpikaan ole teid?n, ettek? saa kumpaakaan niinkauvan kuin min? voin sit? est??. Sota tosin on olemassa teid?n ja minun kansani v?lill?, vaan en kuitenkaan voi k?sitt?? ett? yksityisten henkil?in tarvitsisi yhteen sattuissa tappaa toisiansa. Menk?? matkoihinne ja antakaa minun tehd? samoin; maailma on kyllin lavea meille kummallekin. Kun tapaamme toisemme taistelussa, niin ratkaiskoon Jumala kohtalomme".
"Hyv?", huudahti indiani, "minun veljeni l?hetyssaarnaaja -- mahtava puhuja -- kaikki manitou'sta". [N?in nimitt?v?t indianit palvelemaansa korkeinta olentoa.]
"Ei, ei niin, sotilas. Olen vaan mets?st?j? yh? edelleen, vaikka kyll? voipi tapahtua, ett? tulen vaihtamaan laukauksia teid?n kansanne kanssa; kuitenkin toivoisin t?m?n tapahtuvan julkisessa taistelussa, eik? riidassa kehnon ruuhen