Kuusten juurella | Page 8

Heikki Meriläinen
laittautua y?teloilleen, rupesi Malla kertoilemaan miten vanhat ihmiset ovat M?kel?n j?ttil?iskuusta pit?neet ihan jumalanaan. He eiv?t ole l?hteneet kalalle, ei mets?lle eik? millek??n vesimatkoille k?ym?tt? kuuselta neuvoa kysym?ss?. Ihan totisena totena on kerrottu, ettei ole matkalla my?t?k?ymist?, jos l?htee vasten kuusen tahtoa.
Mikko k?ll?tti jo vuoteellaan, veteli verkalleen pahsaisesta piipustaan sinisenharmaita tupakansavuja ja kuunteli Mallan tarinoita. H?n oli kuullut muiltakin samanlaisia kertomuksia.
Kaikki v?h?n h?mm?styiv?t, kun Mikko hypp?si vuoteeltaan ja sanoi:
-- Mutta min?p? l?hden kuulemaan kuusen puhetta, virkkaako se minulle mit??n, vai pit??k? se viel? vieraana.
Sen sanottuaan h?n pisti keng?t jalkoihinsa, takin ylleen ja melkein juosten meni ulos. Auno huusi h?nen j?lkeens?:
-- Muista vain ettet sen kuusen saarnoja kuuntele kauan! Kylpyihoosi tarttuu vilu ja saat taudin. Siin? on sitten kylliksi tarinaa.
Mikko ei kuunnellut Aunon varoituksia, vaan meni mustaan y?h?n. Tuokion kuluttua h?n jo palasi, kasvot mieluisessa hymyss?, kuin jotakin hyv?? olisi saanut, ja sanoi:
-- Saa n?hd? mit? tuo kuusi ennustaa. Kun sen kylkeen painaa korvansa, niin kuuluu hyvin kiinte?t? tuulen tuhinata, ja kun kasvonsa painaa kuusen kylkeen, niin tuntee sen hieman v?risev?n, vaikka nyt muuten on aivan tyyni. Saunan savukin ?sken nousi aivan pystyyn, korkeana kaarena meni tuolla alangolla ja siell? vasta laskeutui siniseksi vaipaksi alas, tuskin sylen korkeudelle. Kun savu tyynell? ilmalla laskeutuu sellaiseen lavaan, niin se tavallisesti merkitsee pikaista ilman muutosta, mutta mit? sitten kuusen tuhina ennustanee tai ennustaneeko mit??n.
Sen sanottuaan Mikko otti p?yd?lt? piippunsa, kaivoi siit? porot lieteen, t?ytti sen uusilla rouheilla ja sytytetty??n laskeutui vuoteensa laidalle vetelem??n savuja.
N?hty??n, ett? is?nt?? ei viel? nukuta, sanoi Malla:
-- Miss?h?n nyt t?m?n talon entinen Esko viuluaan vingutellee! Viime lauantai-iltana se t?ss? viel? oli tanssittanut t?m?n kyl?n nuoria.
-- Soitolle sit? silloin tanssitaan, kun Eskon soitolle! Sama kuin porsasta h?nn?st? vet?isi, sanoi Mikko.
-- El?h?n sano! virkkoi Mallan vieress? makaava Jertta. -- Eskon viulusta kun p??si aina: ?Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, Hiltulan toopissa sininen sintu?, niin silloin me Tuovilan tytt?jen ja poikain kanssa jouduttiin lattialle.
-- Sen ?kaakkurin? tuo lienee jotenkuten osannut, sanoi Malla. -- Mutta sen min?kin sanon, ett? eri s?velet l?htev?t Mustalais-Jannen viulusta, vaikka on mies musta ja vanha eik? ole viulukaan nelj?nkymmenen markan maksava, kuten Eskolla. Mutta mitenh?n sen maksun lienee k?ynyt, velaksi se Esko oli sen Piiraalan Viljamilta saanut, viisi markkaa sit? oli kaupan aikana maksettu.
-- Kyll? se taisi sen maksaa, sanoi Jertta. -- Jyvi? ja perunoita m?i Esko varkain toisista, ja useinpahan se Viljami k?vi t??ll? Eskoa opettamassa soittamaan. Esko viime aikoina harjoittelikin uskolla. Se lienee opetellut sit? taitoa p??elinkeinokseen, niin se kuulosti olevan aie.
-- Siell? savottapaikoissa kai sit? sellaista taitoa tarvitaan, sanoi Malla, -- jos tuota nykyaikana n?kyy tarvittavan vaikka miss?kin. Mutta kaikista viheli?isint? elinkeinoa se soitto kuitenkin on. Sen ymp?rille se kaikenlainen riettaus kokoontuu... Kun olisivat miehet olleet miehi?, niin jo kelpaisi t?mm?isess? talossa asua. Kolme miest? kuin Viron sutta, ei kokoa eik? n?k?? vailla, ja juuri parhaassa i?ss? ty?t? tekem??n. Heitt?ydyt??n rentuiksi ja ruvetaan uneksimaan puuveitsell? hopean vuolemista. Siin? on sent??n ajatusta!
-- Eip? se ole maailma niin avara talossa-olijalle kuin savotassa, sanoi Jertta ja painoi p??t??n tyyny? vasten syvemp??n. Malla tunsi, ett? Jertta haluaa painautua nukkumaan, ja kun ei Mikon ja Aunon vuoteeltakaan p?in virketty mit??n, niin Mallakin painoi kasvonsa p??nalusta vasten, vet?isi peitett? hartioilleen ja rupesi odottamaan unta.
Kello oli kaksi aamusella, kun Mikko her?si. Ulkoa kuului tuulen jyrin?? ja kuusi tohisi kuin koski. Mikko sytytti tulen lamppuun, sytytti piippunsakin ja katseli akkunoista ulos. Mallakin valveutui, hypp?si kimpoamalla istualleen ja kysyi:
-- Mik? se on tuo jyrin?, tuuliko semmoinen?
-- Tuuli ja tuisku, ihan maankaato, sanoi Mikko ja piippuaan vedellen meni kartanonpuoleisestakin akkunasta katsomaan.
Sit? se kuusi illalla ennusti.
Sit? vilua se v?risi, vaikka oli aivan tyyni eik? edes kovin kylm? ilmakaan.
-- Voi hyv?nen sit? ilmaa! Kuusikin tohisee kuin Pankakoski ja nurkissa jyrisee kuin ukkonen.
-- Sen n?ki jo eilen aamulla, sanoi Mikko, -- ett? lunta on ilmassa, pilvet olivat valkean ?lj?k?t ja lunta kasvoivat. P?ivemm?ll? ne katosivat ja ilmakin l?mpeni, kun tuuli lienee ollut etel?ss?, koskapa pilvet pohjoiseen pakenivat. Niinp? n?kyy olevan kuin sanotaan: syksyinen hyv? ilma pahaa ajattelee. Ei sit? kuitenkaan eilen osannut uskoa, ett? nyt on tuommoinen ilma.
-- Ei olisi uskonut, mutta eih?n sit? tied? taivasta taata.
Mikon ja Mallan puheesta valveutui Aunokin. S?ik?ht?en kimposi h?n istualleen ja puolih?t?isesti kysyi:
-- Mit? on tapahtunut? Mik? on tuo jyrin? ja tohina?
-- Tuisku ihan ponneton, sanoi Mikko ja rauhallisena veteli piippuaan n?ytt??kseen Aunolle, jonka n?ki s?ik?ht?v?n, ettei t?ss? ole mit??n h?t??.
-- Min? olen nukkunut ihan kuin porsas, etten ole koko y?n? her?nnyt enk? kuullut mit??n, ja kuinka pitk??n olisin nukkunutkaan, jollen olisi tulta huomannut ja kuullut teid?n puhettanne, sanoi Auno.
-- En min?k??n olisi tiennyt, vaikka olisivat pirtin p??lt? purkaneet, sanoi Malla. -- Makeata unta tuntuvat vanhat asukkaat j?tt?neen t?h?n taloon.
-- Eiv?th?n nuo aivan kaikkea unta tunnu lopettaneen, vaikka kyll? kai ne sit? oman osansa viljeliv?t. Yhdeks?n aikana aamusella on sanottu veljesten viel? hein?aikanakin olleen y?levolla.
-- Olisiko nuo viime kes?n? koskaan nousseet, jollei olisi ollut joku repij?, sanoi Jertta, joka h?nkin oli Mallan puheesta valveutunut.
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 82
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.