Kuusten juurella | Page 7

tultuaan ei Mikko astunut montakaan askelta, kun jo seisahtui ja n?hty??n pirtist? revityn kaikki orret ovisein?st?, kahdesta hirrest? puolihirteen lohkotun puuta ja lattian t?ynn? kaikenlaista p?rt??, tunsi mielens? j?ykistyv?n. H?n muisti nyt toisen?isen unensa ja ajatteli, alkaako nyt todella se unissa n?hty pitk? matka, kun h?nt? juuri samanlaisen raiskatun asumattoman huoneen l?pi oli kuljetettu, ennenkuin h?n joutui kammottavalle veriselle tantereelle. Auno nauroi h?nelle: -- Mit? sin? nyt siihen j?it kuin Lootin em?nt? suolapatsaaksi?
-- Enp?h?n erikoisesti mit??n. N?ytt?? vain niin kummalta, sanoi Mikko alakuloisesti.
-- Kummalta t?m? kyll? n?ytt??, mutta ei t?ss? muu auta, taloksi t?ss? on ruvettava. Nyt on meill? lauantai. Iltaan menness? t?ytyy pirtti saada pyh?kuntoon, sanoi Auno.
Ovisopella oli viel? Jertan tekem? varpuluuta t?ydess? kunnossa. Sen otti Auno ja alkoi lakaista lattiaa, Jertan k?ski hakemaan puita uuniin, jos niit? on. Jertta toimittikin uunin l?mpi?m??n, ja kun uunissa rupesivat puut ja Aunon lattialta ker??m?t roskat humisten palamaan, niin vertyi Mikonkin mieli. Oli sent??n jotain hyv??kin j?lell?, kun uuni oli hyv?.
Siin? Aunon lattiata lakaista humutessa tuli Kejosen Malla pirttiin ja iloisesti nauraen huudahti:
-- No herrainen aika! Johan t??ll? on ihmisi?kin! Min? l?ksin juuri katsomaan, kun illalla k?vi sanoma, ett? autioksi on talo j?tetty, mink? n?k?iseksi se nyt on mennyt.
-- No terve, hyv? yst?v?! huudahti Auno. -- Sin?h?n tulit kuin k?sketty meid?n avuksemme. Etk? joudakin, ett? ruvetaan ja pest??n t?m? pirtti? Mutta mist? saadaan saavi, jolla saataisiin vett??
-- Min? tied?n saavin, sanoi Jertta. Tuolla navetan p??ll? on talon paras saavi, sit? eiv?t n?kyneet eilen l?yt?neen, enk? min?k??n sanonut. Kes?ll? kun pesuja teimme, niin piika-Maikin kanssa nostimme sen sinne talteen.
-- No silloin on h?t? hukassa! Joudanhan min? avuksenne, sanoi Malla, rupesi riisumaan nuttua p??lt??n ruvetakseen asiaan ja sanoi:
-- No aivanko te olette tulleet ihan asumaan?
-- No aivan ja kotiin, sanoi Auno. -- Illalla ostimme kauppias L?ttenperilt?, joka oli t?m?n huutokaupassa saanut.
-- No onneapa olkoon! No ei olisi uskonut, kun py?r?hditte takaisin syntym?maallenne.
-- Olihan se todellakin py?r?ys. En viel? eilen illalla illan pimetess? t?t? uskonut, itkin koko eilisen p?iv?n ja itkin viel? illallakin t?m?n syntym?kotini kohtaloa, kun velipojista ei tullut kalua eik? syntym?maansa asujaa. Mutta kun illalla se r?nt?sateinen ilta oli pimennyt pimeimmilleen, niin L?ttenperi tuli konttoristeineen kuin tuulen tuomana. Ja kun kuulin, mik? vierailla on asiana, niin ilosta hypp?si syd?meni. Sit? ei usko, jos ei ole kokenut, ett? niin voisi maallisesta onnesta riemastua. Aivan yhdess? hengenvedossa min? hypp?sin syvimm?st? surusta ihan korkeimpaan iloisuuteen.
-- Eih?n tuo mik??n kumma, jos teill? on ollut surua velipojistanne, niitten el?m? ei viimeaikoina en?? ollut oikeitten ihmisten el?m??: alituista kortinly?nti?, juominkia, tappelua ja kaikenlaista roistoutta. Mutta kyll? heid?tkin maailmanranta opettaa, jos ei ennen niin Kakolassa.
Jertta toi nyt sylyksens? kuusen oksia ja koivun varpuja, joista he kaikki kolme, Auno, Malla ja Jertta rupesivat kilpaa tekem??n luutia. Malla se sai ensim?iseksi havu- ja varpusekaisen luutansa valmiiksi, pani sen pitk??n varteen ja alkoi voimansa takaa kahdak?sin husata lakea ja sanoi ylpe?sti:
-- Nyt kun on uudet asukkaat tulleet taloon, niin puhdistetaan kaikki vanhat liat laesta ja lattiasta, kerta keskiseinilt?kin.
-- Se on oikein, ett? luut koirille, sanoi Jertta ja alkoi luudallaan huhkia seini?. Auno ripsui uunia ja uunin seutua. Jouduttuaan seinien luutimisessa ovisein?lle sanoi Jertta nauraen:
-- Silloin ei velipojilla ollut puumets? kovinkaan kaukana, kun tuosta hellapuuta ropottivat. Se tapahtui viime pyh?n? parhaana kirkkoaikana. Orret ne polttivat jo silloin, kun nimismies t?m?n talon panttasi.
-- Riettaan orjat, mit? ovat tehneet, sanoi Malla.
-- No, ei olla mill??nk??n, puulla ne puut paikataan, vaskilla hevosten varsat, sanoi Auno reippaasti.
Mikko oli navetan p??lt? hakenut saavin, vanhasta aisasta tehnyt korennon ja kun Malla oli laen ripsumisesta joutunut, rupesi nyt Mallan kanssa kantamaan vett?, jolla roikuttivat lattian joka paikasta huleisilleen, jotta lika alkaisi liota puusta irti sillaikaa kun pest??n akkunoita, p?yt?, rahi ja penkit. Kun ne oli pesty, teki Malla viimeisist? luuta-aineista luudan Mikollekin, ja silloin kaikki nelj? henke? rupesivat luudillaan ihan voimainsa takaa lykk??m??n lattiaa ja v?liin aina kylviv?t hiekkaa yli lattian. Matti se sillaikaa istui p?yd?ll? ja k?si??n r?pitt?en nauroi sille kummalle. Kun sen ensim?isen m?rkyyden ja hiekan avulla oli joka paikasta niin paljon lyk?tty, ett? puhdas puu alkoi luudan j?less? vilkkua, rupesivat Mikko ja Malla taas kantamaan vett?, ja nukuttelivat lattialle Aunon ja Jertan husatessa luudallaan. H?listen meni likainen vesi sillan raosta sillan alla olevaan syv??n hautaan, mutta siit? ei kukaan huolinut, vaikka tulisi vett? tulvilleen, kunhan vain puhdasta tuli. Ja puhdastapa tulikin! Ei ollut p?iv? viel? laskenut, kun pirtti oli niin puhdas, ett? ihmisten ??ni rupesi helisem??n kuin juhlasalissa. Malla oli viel? niin toimekas, ett? k?vi mets?st? katajan lehvi?, pienenteli niit? ja ripotteli joka paikkaan lattialle ja hymyillen sanoi:
-- Laitetaan pirtti ihan kuin juhannukseksi tai helluntaiksi.
Mikonkin mieli tuntui lauhkealta, kun pirtti oli niin kodikkaan n?k?inen. Kaikki sein?t, laki ja lattia n?yttiv?t ilmaisevan: huomenna on pyh?! Juuri kuin sen muistutuksesta l?htiv?t kaikki ilta-askareille hoitamaan karjaa ja jouduttamaan saunaa kylvett?v?ksi aikanaan ja sitten aikanaan joutumaan lauantai-illan rauhaan.
Kun ensim?inen p?iv? M?kel?ss? n?in oli p??sty iltaan, p?iv?n touhu sammunut, illallinen sy?ty ja alettiin