Kuusten juurella | Page 9

Heikki Meriläinen
-- Minun kun piti nousta lehmi? hoitamaan kuutta k?ydess?. Min? lypsin lehm?t, siivitsin maidon, sitten vasta keitin kahvin ja s??rist? kiskomalla sain sit? juomaan. Sitten ne keit?nt?aikana k?viv?t niitt?? v?ikk?sem?ss?, mutta aamiaisen j?lkeen ne pari ja kolmekin tuntia nukkuivat ruokalepoa. Min? l?hdin sy?ty?ni niitten aamurupeamaiset niitokset haravoimaan luo'olle ja luo'olle saatuani sit? min?kin kerkisin viel? kolme kyll??ni nukkua, ennenkuin heinikon rinteeseen alkoi yksi ja toinenkin niitt?j? ilmesty?. Mutta el?h?n malta, sill? lailla niill? kolmella poutaviikolla saatiin tehdyksi tuo alangon ison aukean latoala, joka nyt on meill?, ja siin? on heini? kuin sirkunrintoja.
-- Kolmessa viikossa yksi latoala, vaikka teit? oli nelj? henke?! huudahti Malla. -- Penttil?ss?, jossa min? olin haravamiehen?, tehtiin niill? kolmella poutaviikolla kaikki hein? eik? ollut kuin kolme niitt?j?? ja min? alituisena haravaihmisen?. Piikatuppelo siell? k?vi joskus muka minua auttamassa, mutta se ei merkinnyt mit??n, ja em?nn?n apulaisenapa sen melkein piti ollakin, kun sill? oli pieni lapsi. Se olikin eri tuohenl?ht??, kun kolmessa viikossa tehtiin koko talon hein?, vaikka Penttil?ss? on kuusitoista lyps?v??, eritt?in kymmenkunta p??t? joutokarjaa, kaksi t?ysirahkeista hevosta, yksi varsa ja pari tusinaa lampaita. Mutta Penttil?n miehet ne eiv?t tuntikausia ruokalepoa nukkuneetkaan. Is?nt? kuului olevan raskasuninen, ja siksi h?n ei sy?ty??n milloinkaan uskaltanut pitk?kseen heitt?yty?, sytytti vain piippunsa ja rupesi sit? kynkk?m?isill??n vetelem??n. Ja kun siin? uni tuli siksi, ett? piippu putosi hampaista, niin silloin se hypp?si ja silloin sit? l?hdettiin. Ja sit? tulikin j?lke?: kolme ja nelj?kin latoa aina p?iv?n osaksi t?ytettiin. Mutta kyll? olikin iltasella juustomaljat ja viilihulikat p?yd?ll?, kun tultiin niitylt? kotiin. Siin? talossa ei n?lk? palele p??t?. Niityll?kin kun aamiaiseksi puuroa keitettiin, niin is?nt? se asettui puuron silm?n panijaksi ja sanoi: ?Yli puurosta sen pit?? lusikkaan silm?n menn?, se se viikatteelle livun antaa?.
Malla oli innokas juttelija eik? malttanut j?tt?? hein?ntekomuistojaan, joihin oli joutunut n?in keskell? y?t?, vaan jatkoi:
-- Ja kaukaniityll? kun oltiin, josta ei p??sty kotijuustoille eik? viilille, niin is?nt? se ei uskonut muita iltaskeiton h?yst?n panoon, vaan itse se hakkasi siihen lihaa ja sit? piti olla sy?d? t?hteen j?tt?en, ja usein sit? j?i Murrillekin ja joskus j?i silt?kin. Sekin oppi sy?m??n paljon. Ensi-iltana se mitenh?n lienee ollut niin ajattelematon, ett? s?i vellint?hteen kaikki, olipa siin? luisimpia lihojakin. Sit? ukkoparkaa rupesi sitten janottamaan, se meni purosta juomaan, lakki, lakki hyv?sen aikaa ja l?hti k?velem??n majaanp?in, mutta p??si vain sylen verran matkaa, kun palasi uudelleen lakkimaan, lakki taas tovin aikaa ja l?hti majalle, mutta ei viel?k??n p??ssyt kuin sylen verran. Taas piti palata takaisin lakkimaan ja nyt sill? rellotti maha kuin tiineell? sialla. Kun ei en?? sopinut mahaan vett?, niin se rupesi puron rannalle pitk?kseen, turpa ihan veden kielelle, ja siit? se pitk?ll? kielell??n aina lipsautti vett? suuhunsa. Sille meid?n piti nauraa puoli y?t?, ei tullut nukunnasta tolkkua. Mutta kyll? Murri osasi toisina iltoina sy?d? paraiksi, vaikka s??lisilmill? se katseli pataa, kun siin? olisi ollut viel? sy?mist?, ja hyv?? olisikin, mutta ei uskalla. Ensi-iltana sille se erehdys lie tullut, kun kotona annettiin aina juuston t?hteit?, jotka eiv?t olleet niin suolaisia kuin lihakeitto... Mutta siin? miehess? oli sellainen tavarain vahti niityll?, ett? ei ollut pelkoa rosvoista, jos j?tti ev??t majalle. Kerran oli Tololan h?rk? tunkeutunut niittyyn, se kun oli semmoinen m?yr?, ett? ei kiert?nyt aitaa vaikka olisi ollut hirsist? tehty, pisti vain sarvensa alle, nosti aidan yl?s, mujahti aidan alitse sis??n ja aita putosi paikalleen tai s?rkyi. Silloinkin sen matka oli sattunut majaa kohti, josta tuoksahti ruokien haju, ja se meinasi k?yd? niit? hieman maistelemassa. Murri pahakas oli ollut niin viisas, ett? oli h?r?n antanut tulla ihan majan eteen, mutta silloin oli osannut h?rk?? s?ik?ytt??. Syv??n olivat majan edess? h?r?n k?p?l?t uponneet, kun se oli l?htenyt pakoon, eik? se ollut sittenk??n p??ssyt kuin pari pitk?? laukkaa, kun oli pit?nyt k??nty? p?in. Sielt? kun alkoi r?t?kk? kuulua, niin is?nt? juoksi katsomaan tapausta. H?r?ll? ei ollut muuta keinoa kuin py?ri? p?in Murriin, heristell? sarviaan ja puhista. Jos yritti pakoon, niin Murri housuja repim??n, ja pahasti olivat h?r?n housut p?lisseet sittenkin, kun is?nt? oli seip??ll? ajanut sit? aidan taakse. Sitten Murri tulla lehvotti hyv?ntuulen n?k?isen? niittymiesten luokse is?nn?n matkassa ja h?kisteli henkeen menneit? h?r?n villoja kurkustaan. K?yty??n siell? niittymiesten luona, jokaisen luona ik??nkuin ilmoittamassa tekonsa, se l?hti juosta leksottelemaan takaisin majalle.
Mallan kertoessa koirajuttuaan nousi Aunokin yl?s, mutta kun n?ki, ett? kello on vasta kolme, niin heitt?ytyi vuoteelleen Matin viereen, jossa Matti nukkua sihotti henkihieverin?, ja sanoi:
-- N?kyisip? sit? viel? saavan parisen tuntia nukkua, kun saisi sen ?skeisen unenp??n kiinni. Matti siit? kyll? n?kyy pit?v?n, eik? p??st?k??n niin sanomin k?sist??n.
Mikkokin pani piippunsa akkunalaudalle, puhalsi lampun sammuksiin ja sanoi:
-- Antaapa h?nen sitten jyrist?, kun on ruvennut jyrisem??n, tottapa h?n lopettaakin, kun on alkanut. Sen sanottuaan Mikko laskeutui vuoteelleen.
-- Loppuuhan se hauskalta tavara, mink? tuiskultakin, sanoi Malla ja painautui vuoteeseensa.
* * * * *
P?iv? oli jo valjennut harmaan hevosen n?k?iseksi, kun vasta varsinaisesti noustiin, mutta tuisku ei ollut tauonnut. Aidat olivat kaikkialla nietosten peitossa, sylen korkuisia nietoksia n?kyi huoneitten ymp?rill?. Tanhuan
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 82
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.