Kuusten juurella | Page 6

paha, kun en en?? l?yt?nyt sit? leivontahuonetta. Siit? her?sin ja tuntui somalta, kun se oli unta.
-- Min?kin viimey?n? unissani r?hm?stin semmoisessa vanhassa talossa, jonka laista en ole ikin? n?hnyt, sanoi Jertta. -- Semmoisia pyh?pukuisia ihmisi? siin? oli, ja niill? oli kiirett? tointa, mutta en min? saanut selville, mit? se oli, ja aurinkokin paistoi pohjoisesta.
-- Unikekkonen on vain kummitellut t?m?np?iv?ist? huutokauppaa, sanoi Auno.
Kukaan ei jatkanut en?? puhetta. Aunokin j?i ??nett?m?ksi, vaikka unta ei kuulunut. Virkein? vain silm?t harreilivat mustaan y?h?n ja ajatukset askartelivat huomisessa majanmuutossa ja siin?, ett? huomenillalla h?n taas Onnenkukkaa illastaa ja hoitaa M?kel?n navetassa ja saa puuhailla omalla synnyintantereellaan. Tulipa kuitenkin mieleen ik?vi?kin ajatuksia: veljien jumalattomuus. Hell?n ja hurskaan ?idin lapsista oli tullut tuollaisia sukunsa h?p?isij?it?. Palanneeko heist? kukaan tuhlaajapoikana maailmalta?
Siin? sel?ll??n s?ngyss??n maatessaan ja ajatellessaan velji??n ja heid?n kohtaloaan Auno tunsi silmiens? nurkkien kostuvan. Mutta silloin tuli my?s uni niin hiipien, ettei sit? huomannutkaan, ja h?n nukkui tiet?m?tt??n.

Toinen luku.
Vaaleanpunertavana, raukeakasvoisena nousi aurinko kaukaisen mets?n latvojen v?list?. Ruskealaitaiset pilvet hiljalleen vajuivat pohjoista kohti. Niist? tuiskahteli muutamia kuivia lumen hetaleita, jotka tyyness? ilmassa sinne t?nne leijaillen laskeutuivat maahan, miss? ruohon latva oli hieman j??n kohmeessa ja rapakkojen pinnalla n?kyi riitan hiutaleita. T?t? katseli Mikko Kivel?n kartanolla ja navetasta tulevalle Aunolle sanoi:
-- Kylm? on ilmassa, lunta n?kyy pilviss? olevan, mutta etel?ss? se kuitenkin n?kyy tuuli olevan, kun pilvet ovat pohjoiseen matkassa. Jos rupeaa etel?st? tuulemaan, niin lauhtuu ilma. Viisasta kuitenkin oli, ett? L?ttenperi kiirehti perunoittensa ??reen.
-- Kyll?h?n on t?m? Mikkelin-aika sellainen vuodenaika, ett? saa olla perunat kuopassa, sanoi Aunokin ja l?hti maitokiuluaan kantaen pirttiin, jossa Jertta ja Matti ilakoivat ja nauraa r?hisiv?t niin ett? kartanolle kuului.
Mikko katseli viel? hetken noita pohjoiseen lipuvia pilvi?. Paksuimpien alla n?kyi vaaleita usvamaisia juoluvia.
-- Saapa n?hd?, syntyyk? tuosta totinen tuisku vai sulavatko nuo ilman suurempaa sadetta, sanoi h?n itsekseen. Korkealla nuo viel? ovat, mutta hetih?n ne voivat laskeutuakin, kuten toissay?n?kin. Toissap?iv?n? oli niin kaunis ilma, ettei elokuussakaan ole kauniimpaa, mutta kerkisip?s eiliseksi muuttua sellaiseksi r?nt?sateeksi. Niinh?n sit? sanotaankin, ett? viiten?, kuutena syksyinen y?, seitsenn? kes?inen p?iv?.
Mikko meni sitten aittaan, toi sielt? suuren kontin, katseli sen sisusta ja viilekkeit?, kopisteli sit? pirttiin k?velless??n, jotta siit? karisisi joutavat roskat. Pirttiin tultuaan h?n sanoi:
-- Mit?h?n sit? t?h?n konttiin saataisiin sopimaan semmoista, mit? ensiksi tarvitaan.
-- Tietysti ruokaneuvoja, sanoi Auno, -- mutta kunhan t?ss? saadaan aamiainen suuhun, niin kerjet??np?h?n sittenkin yksi kontti saada t?yteen. Ja mit?s me konttisillamme ruvettaisiin kantamaan, kun meill? on hevonen!
-- Hevonen on, mutta reke? ei lastuakaan, sanoi Mikko. -- Ja jos olisi rekikin, niin h?nt??nk? sen sitoisi, kun ei ole l?nki? eik? luokkia.
-- Niin tosiaankin! virkkoi Auno. -- Puussa on pohjat, pet?j?ss? liisteet! Mutta kyll?p?h?n t?st? tilasta saadaan ensih?t??n kantamallakin. H?t? on hukassa, kun on mit? noutaa. Pannaan nyt vain siihen konttiin tuosta pari leip??, pari rieskaa, ja sitten kun on sy?ty, pannaan siihen pata ja t?rkeimpi? ruoka-astioita. Niihin saatamme panna kaloja ja voita. Lihaa ota sielt? aitasta mink? verran haluat. Mit?p? senk??n paljoudesta, kunhan siksi ett? p??st??n keitt?m??n. Perunoita emme sinne saa, mutta saamme me keiton lihasta ilman perunoitakin.
-- Sopii t?h?n konttiin joku sangollinen perunoitakin, sanoi Mikko. Sen sanottuaan h?n heitti konttinsa lattialle sel?lleen ja l?hti kuopasta noutamaan perunoita.
Kun aamiainen oli sy?ty ja matkaan l?htev?t laitteet saatu l?ht?kuntoon, sitoi Auno suuren vaatteilla t?ytetyn lakananyytin selk??ns?. Mikko taas otti selk??ns? raskaan kontin, ja kirveen k?teens?. Jerttakin sitoi lakananyytin selk??ns?, otti Matin syliins?, ja niin ty?nnyttiin ulos. Auno l?hti viimeisen?. Ovea kiinni painaessaan h?n sanoi:
-- Hyv?sti nyt vaan, hyv? koti, ja kiitos kaikesta!
Sitten Auno otti navetasta lehm?n, jota l?hti taluttamaan M?kel??n p?in. Jertta kantaen Mattia seurasi lehm?n per?ss? ja Mikko taas kuurusissaan raatustaen raskasta konttiaan talutti ruunaa. Mutta kun ruunan sieraimiin tuoksahti kontista leiv?n ja rieskan haju, ei se tahtonut malttaa olla konttiin k?ym?tt? hampain k?siksi, joten Mikon piti my?t??n kirvesvarrellaan huitoa ruunaa pysym??n erill??n. Niin matkue astua julppasi M?kel?? kohti. ??nt? ei matkueesta juuri ollenkaan kuulunut, eilisen sateen synnytt?m?t rapakot vain elukkain jaloissa porskivat, ja kun Matti n?ki puitten oksissa auringon paisteessa kiilt?vi? lumihiuteita, osoitteli h?n niit? sormillaan ja virkkoi: ?Oo, oo, oo?.
Jertta koetti Matille selitt??, ett? ne ovat pakkasen silmi?, pakkanen kun katselee tuhansin kirkkain silmin. Matti ei kuitenkaan Jertan selityksi? ymm?rt?nyt, vaan aina kun tuli n?kyviin uusia kirkkaita t?hti?, hoki: ?Oo, oo, oo?.
M?kel??n tultua Jertta meni Matin kanssa suoraa p??t? pirttiin, mutta Auno vei lehm?ns? navettaan ja tuli sitten taakkoineen pirttiin, miss? p??steli sel?st??n raskaan kantamuksensa ja heitti sen p?yd?lle. V?symyksest? huohottaen h?n sitten istui penkille, miss? kuumuutta hohtavista kasvoistaan pyyhki esiliinaansa hike? ja hetken ??net?nn? k?det helmassaan katseli lattialla tepastelevaa Mattia, jota Jertta varoi lattialla lev?ll??n oleviin roskiin kompastumasta, ja iloisesti naureskellen sanoi:
-- T?ss? se on nyt M?kel?n is?nt?. T?m? ei korkealta katsele, mutta ei se korkealta kaadukaan. Hei! Nyth?n se kupsahti, kun tuo risu tarttui kenk??n. No, eip? muuta kuin saman verran yl?s!
Mikko oli alangolta ladosta hakenut heini? ruunalle ja lehm?lle ja tuli sitten vasta pirttiin, kun elukat olivat saaneet sy?mist?. Ovesta