Kuusten juurella | Page 2

Mikon kopistellessa vierasten palttoita oli kauppias Ledenbergill? aikaa silm?ill? huonetta, ja kun h?n huomasi Aunon ja Jertan, tekeytyi h?n leikilliselle tuulelle ja tervehtim??n tullessaan sanoi:
-- No mit?s se em?nt?v?ki meist? niin arkailee? Ei meid?n matkassamme ole is?nne tappajaa! Taidatte olla talon em?nt?, t?m?n toisen min? tunnen: t?m?h?n meille siell? M?kel?ss? kahviakin keitti -- muuten emme olisi saaneet sulaa suuhumme koko pitk?n? p?iv?n?. Te olitte ihminen, mutta toista oli ne pojat. Voi niit? kelvottomia, miten kehtasivat syytt?mi? ihmisi? haukkua!
-- No, mist? ne niin? kysyi Auno alakuloisesti, vaikka arvasi syyn haukkumisiin.
-- Tietysti siit?, ett? oli tultu huutokaupanpitoon. Tuskinpa nimismiesk??n lienee ennen sattunut semmoisille markkinoille.
Naiset eiv?t jatkaneet puhetta. Ledenberg arvasi syyn: he eiv?t halunneet kuulla vieraalta omista veljist??n... Konttoristikin istui pirtin sivupenkilt? niin el?m??nkyll?styneen n?k?isen?, ettei talon is?nt? n?kynyt saavan h?nest? puhetoveria. Nyt Ledenberg k??ntyi Mikon puoleen ja sanoi iloisesti ja kovalla ??nell?, ik??nkuin tahtoen sanansa kaikkien talossa-olijain kuultaviksi:
-- Niin, meill? oli taloon sellaista asian nime?, ett? siin? t?m?np?iv?isess? huutokaupassa tuo M?kel?n talo lankesi minulle, vaikka se on minulle tarpeeton. En olisi muuten tullut koko huutokauppaan, mutta kun minulla oli tilaan kiinnitys ja t?ytyi se muitten velkojain mukana hakea tuomioksi ja tuomiolla tila myyt?v?ksi, niin asiain pakosta t?ytyi tulla -- muuten en olisi tullut maille enk? halmeille, en paremmallakaan ilmalla, sit? v?hemm?n t?llaisella. Mutta tuolla miesjoukossa kun aloin tiedustella ostajaa t?lle M?kel?n tilalle, niin joku virkahti, ett? kun menette Kivel?n m?kkiin niin haravatta l?yd?tte Kivel?n Mikosta ostajan jo senkint?hden, ett? M?kel? on Mikon vaimon syntym?koti ja kun muutenkin Mikko haluaa p??st? isommalle tilalle. Sellaisella asialla me t??ll? olemme, ett? eik?h?n sit? ruveta hieromaan ei v?hemp?? eik? pienemp?? kuin M?kel?n maan kauppaa.
T?m?n kuultuaan Auno hypp?si seisoalleen ja huudahti iloisesti: -- Voi, voi, miten olette hyvi? vieraita! Nyt pannaan kahvipannu tulelle. Mene sin? Jertta laittamaan navettakotaan tulta, min? laitan muita kompeita. Tuossa uunin takana on pieni? kuivia, pilkeit? tuohensiluja ja tulitikkuaski on tuossa uunin rupussa.
Jertta ei odottanut toista k?sky?, vaan hypp?si neuvottuja kapineita kokoilemaan syliins?. Samassa h?n jo menn? hulmusi ulos virkkaen menness??n:
-- Tuli kyll? hetkess? syntyy, -- t?ss? on tuli ja halot. Mutta miss? siihen on lammas polttouhriksi.
-- Kyll? min? siit? huolen pid?n, meneh?n vaan, sanoi Auno ja samassa tempasi s?ngyn p??ss? olevan ison harmaan arkun kannen auki, nosti sielt? kirkkaan pannun ja ruskeamaalisen neliskulmaisen kahvimyllyn, jonka laatikosta kaasi pannuun huomenaamuksi varatut kahvijauhot ja l?hti pannuineen ulos. Ei kuitenkaan kest?nyt kauan, ennenkuin h?n jo tulla hurahti pirttiin ja melkein huutaen sanoi: -- No mutta teill?h?n on matkassa M?kel?n ruunakin, sen kai te toki j?t?tte meille? Se hirnahti yst?v?llisesti minun heini? antaessa, ihan kuin olisi minut viel? tuntenut.
-- Siit? ruuna-asiasta puhumme sitten, kun t?ss? isommat kaupat ensin p??tet??n, sanoi Ledenberg yst?v?llisesti ja k??ntyi Mikon puoleen, kun Mikolta ei ollut ensim?iseen kauppapuheeseensa kerinnyt saada vastausta.
Mikko ei tuntenut mit??n ihastusta Ledenbergin tarjousta kuullessaan. Koko asia jyl?hti oudosti mieless? ja tuntui vastahakoiselta. Mutta kun oli kysymyksess? Aunon kotitalo, ei h?n tahtonut asettua vastarintaan. Tarjous oli Aunolle kuin taivaan l?hett?m? ilosanoma, ja siksi Mikkokin koetti voittaa vastahakoisuutensa.
-- Ottaisihan koirakin leip??, kun olisi rahaa. Meik?l?isill? on matti taskussa, k?si melkein tyhj? eik? toisessa mit??n, vanha sananlaskuhan on, ett? kielletty on rahaton kaupasta.
-- Sana rahaksi, viimeinen velaksi. Nuori miesh?n on rahaa, sanoi Ledenberg iloisesti.
Mikko v?h?n ajatteli ja sanoi miettiv?isen?:
-- Kuinka suuri on M?kel?n hinta ja kuinka paljon sit? kaupan aikana pit?isi olla rahoja.
-- M?kel?n hinta on kuusituhatta kolmesataa, sanoi Ledenberg vakavasti. -- Se oli sen tuomion sis?lt?, ja siit? ne sen minulle l?iv?t, kun ei kukaan tarjonnut enemp??, ja siit? min? sen myyn. Kaupan aikana maksun suuruus riippuu siit?, mink? verran te jaksatte ja haluatte maksaa, mutta aivan rahatta en olisi hyvin halukas kauppaan.
-- Riitt?isik?h?n, jos min? nyt kaupan aikana ker?ilisin tuhannen kolmesataa? J?isi tasalleen viisi tuhatta kauppasummaksi.
-- Riitt??. Se riitt?? yllinkyllin. Loput voitte maksaa suorittamalla esim. tuhat markkaa vuodessa, huudahti Ledenberg ja voimakkaalla k?den hujauksella viittasi penkill? istuvaan konttoristiin ja sanoi k?skev?sti:
-- No Niilo, alapas tehd? kauppakirjaa! Sinulla kai on laukussa paperia ja kirjoituskompeet?
Konttoristi toi ulkoa pienen laukun, josta kaivoi p?yd?lle kaikki asiaan tarvittavat kojeet ja istuessaan kirjoittamaan sanoi:
-- Min? luulin leikiksi t?m?n kauppahomman, mutta tosi t?st? sittenkin taitaa tulla.
-- Ei se jouda nyt leikiksi, sanoi Ledenberg vakavasti ja rupesi Mikon kanssa hiljalleen puhua rupattelemaan jokap?iv?isist? pikkuasioista.
Kun konttoristi oli muutaman rivin kirjoittanut, katsahti h?n Ledenbergiin ja Mikkoon ja alkoi lukea: ?Min? allekirjoittanut myyn M?kel?n tilan numero nelj?, Kaislarannan kyl?ss?, Sukevan l??niss?, Kalisten kihlakunnassa, ostajalle Mikko M?ntyl?lle ja h?nen vaimolleen...?
Konttoristi katkaisi siihen lukunsa ja kysyi:
-- Mik? se on em?nn?n nimi?
-- Aunoksi sit? on kutsuttu, omaa sukua Turunen, sanoi Mikko tyynesti.
Konttoristi taas kirjoitti muutamia rivej? ja luki: ?-- -- -- Mikko M?ntyl?lle ja h?nen vaimolleen Agnetta M?ntyl?lle, omaa sukua Turuselle, v?lill?mme sovitusta kuudentuhannen kolmensadan markan kauppahinnasta, jota kaupan aikana maksetaan tuhat kolmesataa ja loput...?
Siihen katkesi konttoristin luku, kun ovesta tulla sy?ks?hti Auno kirkkaine kahvipannuineen ja iloisesti huudahti:
-- Ja eiv?tk?s jo kirjoita kauppakirjaa! Mutta tokkohan ne minusta ovat tiet?vin??nk??n, vaikka min?h?n sit? olisin