Kuusten juurella


Kuusten juurella

The Project Gutenberg EBook of Kuusten juurella, by Heikki Meril?inen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kuusten juurella Romaani
Author: Heikki Meril?inen
Release Date: September 26, 2005 [EBook #16754]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUUSTEN JUURELLA ***

Produced by Tapio Riikonen

KUUSTEN JUURELLA
Romaani
Kirj.
HEIKKI MERIL?INEN
Werner S?derstr?m Osakeyhti?, Porvoo, 1922.

Ensim?inen luku.
Lumir?nt?? satoi koko p?iv?n. Ilma oli sakea ja harmaa kuin piim?velli. N?ytti silt?, ettei siin? seiv?s kaatuisi, jos pystyyn heitt?isi.
Kivel?n Mikko ei koko p?iv?n? yritt?nytk??n ulkot?ille, kiskoskeli vain vasup?reit? ja teki vasuja talven tarpeiksi. Niit? h?n vain teki ja oli koko p?iv?n v?h?puheisempi kuin tavallisesti, juuri kuin paha ilma olisi h?neen vaikuttanut ja painostanut. Kuitenkin teki h?n t?it??n tavallista roppelammin ja kun sai aina vasun valmiiksi, viskasi sen loukkoon, ik??nkuin olisi sille teht?v?lleen ollut hieman kylliss??n. Samalla h?n kuitenkin tarttui toisiin p?reisiin, ja vasu rupesi syntym??n entist? mukaa.
Ilta oli jo h?m?rtynyt niin pime?ksi, ettei p?iv?ksi en?? tiennyt. Aunokin, Mikon vaimo, oli ulkoaskareensa lopettanut ja pirttiin tultuaan riisui p??llysvaatteensa p??lt??n, pudisteli ja rapisteli niist? enimm?n m?rkyyden pois ja ripusteli ne uunin l?helle nauloihin kuivumaan. H?n riipaisi p??st??nkin harmaankirjavan p??huivinsa, r?ps?ytti siit?kin irtonaisen m?rkyyden pois ja ripusti uunin savupellin varteen, riisui kenk?ns? ja sukkansa jaloistaan ja asetti ne uunin kupeelle pystyss? olevien halkojen neniin kuivamaan. Sitten h?n istahti uunin luo tuolille kuin lev?ht?m??n p?iv?n askareistaan. Mutta kun Mikko roppelehti ahkerana teht?v?ss??n, ei Auno malttanut siin? istuallaan kauan olla, vaan hypp?si siit? ja avojaloin menn? sipsutti karsinaloukkoon rukkinsa luo, tarttui siihen kaksin k?sin ja kantoi sen p?yd?n sivulle, miss? Mikon lamppu paloi, n?hd?kseen kehr?t? samalla tulella, jolla Mikkokin teki t?it??n. H?n k?vi karsinaloukosta karttajaisvasunsa rukin luo, mutta ennenkuin istui rukkinsa taa, katsahti karsinalasin edess? lattialla olevaan kehtoon, jossa vuoden vanha pienokainen nukkua sihotti mit??n tiet?m?tt?m?n?. Auno istui nyt rukkinsa taa ja valkoraitaisella esiliinallaan kaksin k?sin pyyhk?isi kasvojaan, ik??nkuin olisi niist?kin tahtonut pyyhki? pois ulkona sataneen m?rkyyden. Mutta nyt h?n ei tavalliseen tapaansa tarttunut rukkiinsa, eik? pannut sit? py?rim??n vaikka istuikin rukkinsa takana. K?det j?iv?t hervottomina helmaan, suu n?pistyi visuun ja kurkku n?ytti nielaisevan jotakin. Auno pyyhk?isi taas esiliinallaan silmiens? aluksia ja sanoi alakuloisesti:
-- Milloin h?nt? saanee ja saaneeko koskaan mielt??n irti sielt? M?kel?st?. Ei koko p?iv?n? ole silm?ni alukset kuivuneet, niin raskaalta on tuntunut syntym?kotini h?vitys... Miss? on lapsuutensa el?nyt omien vanhempien luona... Nyt menee kuin tuhka tuuleen.
-- Mit? viel?. Mit? tuosta surisi, virkkoi Mikko. -- En v?lit? koko asiasta enemp?? kuin Jumala lehtikerpusta. En v?lit? vaikka k??nt?isiv?t nurin ja nuolisivat koko M?kel?n. Sen viimeisen tuomion p?iv? kun t?n?p?iv?n? on valjennut, niin siell?p? nyt erotelkoot lampaat ja vuohet omiin karjoihinsa.
Aunon kurkusta n?kyi taas menev?n pala alas. H?n pyyhk?isi taas esiliinallaan silm?ins? aluksia ja sanoi:
-- ?l? puhu leikki?, on ty?t? tosissakin.
Kun Mikko ei siihen jatkanut, niin Auno sanoi:
-- Sinua se ei niin l?helt? koske kuin minua, kun minun silm?ni ovat M?kel?ss? auenneet. M?kel?n pientareilla ja niityill? olen ensim?iset el?m?ni askeleet teutaroinut. Lapsuudenkoti, jossa on huolettoman nuoruuden p?iv?t viett?nyt, ei mene koskaan mielest?. Hyv? oli olla vanhempien turvissa, ja jos is? ja ?iti viel? olisivat elossa, niin ei olisi ry?st?herran vasara paukkanut t?n? p?iv?n? M?kel?ss?. Mutta eip? tullut pojista pahaistakaan kalua: vajaassa nelj?ss? vuodessa menettiv?t ja tuhlasivat semmoisen talouden, maan ja mannun ry?st?miehen vasaran alle.
-- Se meni ja menk??n vaan. Eip? meille sielt? kyps?t k?rp?set suuhun lent?isi, vaikka pojatkin olisivat pysyneet talona, sanoi Mikko hieman lauhkeammin.
-- Eip? suinkaan, mutta sukea olisi kuitenkin sovinnon poski, somemmalta kuitenkin tuntuisi, jos olisivat velipojat pysyneet talona, kuin se, ett? ry?st?miehen vasaran kautta tulee siihen vieras omistaja. Ja tuntuisihan veri vett? sakeammalta, kun tiet?isi oman ?idin lasten synnyintannerta asuvan.
Samassa rupesi ulkoa kuulumaan kiireit? askelia. Ovi aukeni kuin rep?istyn?, ja tupaan hulmahti Aunon nuorempi sisar Jertta, hartioillaan harmaa, r?nt?inen saali ja p??ss? valkoristinen suurikirjainen p??huivi.
Jertta ei malttanut enint?k??n r?nt?? puistella itsest??n, vaan niine m?rkineen sy?ks?hti p?yd?n luo melkein Aunon ja Mikon v?liin ja sanoi ihastuneesti.
-- Teille tulee vieraita, hyvi? vieraita. Ne ovat jo kartanolla.
-- Mit? tuhannen vieraita? virkkoi Auno s?ps?ht?en, ja Mikkokin keskeytti vasunsa kutomisen.
-- Kauppias L?ttenperi konttoristineen.
-- Kauppias L?ttenperi! No mit? ne t?nne?
Siihen katkesi keskustelut, kun ulkoa alkoi kuulua raskaita askelia ja sitten oven kahvan hapuilua.
Kohta aukesikin ovi, ja sis??n ty?ntyi kaksi paksuihin pahtoihin pukeutunutta, ylt? p??lt? r?nt?ist? miest?, joista edellinen hyv?n-illan virketty??n sanoi:
-- Suokaa anteeksi, meid?n t?ytyy kevent?? v?h?n vaatteitamme.
Odottamatta vastausta alkoivat vieraat palttoitaan riisua ja enint? hyydett? kopistella.
Mikkokin pani konttikirjaisen vasutekeleens? syrj??n ja kiirehti vieraiden avuksi. H?n otti p?relistakon ja toisella k?dell??n palttoota kauluksesta riiputtaen sill? ruoski sit?, niin ett? r?nt?sokareet lenteliv?t ymp?ri pirtti?.
Auno vei rukkinsa ja karttajaisvasunsa karsinan syvimp??n ja pimeimp??n loukkoon, ja kun Jertta oli saalinsa ja p??huivinsa riisunut, istahtivat Auno ja Jertta vierekk?in karsinasein?m?ll? olevalle s?ngyn kannelle, jossa hiljaa puhelivat kesken??n, eiv?tk? olleet vieraista tiet?vin??n mit??n. Mutta