Kuusten juurella | Page 3

oikea M?kel?n perillinen. Min? olen siihen syntynyt ja siell? kasvanut, eiv?t ole jalkani sitten jatkuneet.
-- On t??ll? kirjassa jo yksi Agnetta Turunen, sanoi konttoristi yst?v?llisesti naurahtaen.
-- Eih?n sit? toki em?nt?? unohdeta! ?Em?nn?st? ensin laulan?, sanotaan Paavo Korhosen runoissakin, mukautti Ledenbergkin mieliss??n hymyillen.
Auno toi nyt kahvipannun p?yd?lle, levitti siihen puhtaan liinan, jonka p??lle asetti kahvikupit ja leivoskorin. Kaasi kupit t?yteen tummanruskeaa kahvia ja kehoitti vieraita ottamaan p?yd?lt?, kun ei ole tarjottimia.
-- Kyll?h?n sit? n?in t?ysiss? voimissa olevat miehet p?yd?lt? saavat, kun p?yd?ll? on, sanoi Ledenberg ja hyvill? mielin hymyillen alkoi panna sokeripaloja kahvikuppiinsa ja kirkkaalla pienell? lusikalla h?mmennell?, jotta sokerit pikemmin sulaisivat.
Mikko oli v?h?puheisella tuulella eik? itsest??n aloittanut puhetta. Ledenberg oli sit? puheliaampi ja h?n rupesi nyt kertomaan:
-- Se kuusi siin? M?kel?ss? on mainio. Lieneek?h?n sen vertaa koko Suomessa? Yhdeks?n sylt? l?pimitaten kattaa maata oksillaan, ja kun kolme miest? sormen nenist? sormen neniin venytt?? sylens? ymp?ri puun, niin viel? j?? k?mmenen verran auki viimeisen ja ensim?isen miehen sormien nen?in v?li. En uskoisi, jos en n?kisi, mutta t?n? aamuna nimismiest? odotellessaan miehet mittasivat, ja nyt on uskottava. N?in senkin, ett? kahdeksantoista miehen pitk?? askelta l?pimitaten kattaa oksillaan maata. Ja mik? viel? kummempaa: sille ei ole kukaan tehnyt mit??n pahaa, ei nek??n pojat, jotka muuten ovat niin h?vytt?mi?. Ne vasta v?rkkej? ovat.
-- Ei siihen kuuseen uskalla koskea kukaan, sanoi Mikko. -- Pienet poikasetkin sen tiet?v?t, ett? jos siit? pienimm?n oksan rihvankaan murtaa, niin silloin sen kuusen haltija rupeaa taittajaa viskelem??n sein?st? sein??n, heitteleep? siksi kunnes vanha henki on ruumiista irti.
-- Onkohan tuo totta? sanoi Ledenberg ja konttoristi naurahti, mutta ei virkkanut mit??n.
-- Kyll? sit? totena ainakin kerrotaan, sanoi Mikko.
-- No olkoon totta tai valetta, mutta se temppu se kuitenkin on kuusen varjellut ilkit?ilt?... Aivan mainio temppu, sanoi Ledenberg.
-- On sen ruumiissa kuitenkin yksi keih??n arpi vanhan vihan ajoilta. Lienettek? sit? tarinaa kuulleet? sanoi Mikko oikein totisena.
-- En. Miten se kuuluisi? sanoi Ledenberg.
-- En min?k??n ole kuullut, vakuutti konttoristi.
Mikko mietti hetkisen ja alkoi kertoilla:
-- T??ll? kyl?ll? on silloin vihan aikana tapahtunut monta kauheaa tapausta, ja senp?t?hden t??lt? ne ihmiset, jotka ovat henkiin j??neet, ovat paenneetkin kolmen peninkulman p??h?n Horjun er?maahan. Siell? nyt viel? n?kyy kymmeni? pakopirttien uunin raunioita. Mutta M?kel?ss? on asunut kaksi pelk??m?t?nt? veljest?, Jyrki ja Tommo eli Tuomas. Ne eiv?t ole l?hteneet pakoon, ne ovat el?neet kotonaan, vaikka eiv?t liene kaikkia uniaan aivan levollisesti nukkuneet. Kerrankin oli vihollisia pari miest? tullut Jyrin makuuhuoneeseen kostamaan Jyrille entisi? tuhoja. Jyrki oli kerjennyt her?t? ja tempaista ankaran tuppivy?ns?, johon oli kiinnitetty suuri visainen tupakanpoltto-piippu, tupakkamassi ja suuri visap?inen puukko tuohituppineen. Sill? vy?ll??n kun oli Jyrki alkanut kurautella vihollisiaan, niin palata oli pit?nyt. Olivat kiitt?neet, kun henkiin olivat sill? kerralla j??neet, ja olivat sittemmin kertoneet toisilleen, ett? sielt? oli leikki kaukana, kun tuppi tuli, kukkaro l?hti ja piippu kovimmin kolahti. -- Mutta kerran er??n? kes?n? ne veljekset olivat muutamana p?iv?n? menneet tuonne Lintusel?n rinteelle parin virstan p??h?n kasken hakkuuseen koko v?kineen. Jyrin em?nt? yksin??n oli j??nyt kotiin leipomaan. Silloin oli tullut kymmenen vihollista. Ne olivat sy?neet talosta viilit ja mit? parasta olivat l?yt?neet ja ruvenneet em?nn?lt? kovistamaan tietoa, miss? on talon rahat. Em?nt?? kun ei ollut saatu mink??nmoisilla uhkauksilla sanomaan, niin olivat k?ytelleet h?net kuuseen selin, k?det taaksep?in k?ysill? vedetty ymp?ri kuusta ja uhattu tehd? kaikenlaista pahaa ja lopuksi keih??ll? pist?? kuusta vasten, jollei vastausta tule. T?h?n h?t??n oli Jyrki kerjennyt suurine kaskikirveineen tulla. Vihollinen huomattuaan Jyrin oli h?t?yksiss??n koettanut keih??ll??n pist?? em?nn?n kuusta vasten, mutta keih?s oli sattunut niin syrj??n, ett? paita oli kainalosta mennyt l?pi ja pieni verinirhama vain tullut syd?men kohdalle kainaloon. Vihollinen oli yritt?nyt pakoon, mutta Jyrin kirves oli takaap?in tavannut vihollisen hartioita, niin ett? selk?puolelta olivat sis?lmykset pudonneet tantereelle. Toiset yhdeks?n vihollista olivat hy?k?nneet Jyrin kimppuun, mutta Jyrin kirves oli tehnyt ty?t? k?sketty?. Tuonne Raatosuohon ne oli kaikki yhteen kuoppaan huomenna toimitettu, ja siit? on Raatosuo saanut nimens?. Niin oli silloin siihen kuuseen raudalla ly?ty, ja kauan se keih??n haava kuuluu n?kyneen kuusen kupeessa, mutta nyt sit? ei en?? n?y.
-- No itsest??nk?h?n Jyrki niin t?rke?n? hetken? osasi kaskimaalta l?hte? kotiin? Eik? tarina tied? kertoa, oliko kuka tuonut viestin vai paljas sattumako miehen toi, kysyi Ledenberg.
-- Koiran kerrotaan tulleen Jyrin luo ja alkaneen h?t?isesti vokista, sanoi Mikko. Jyrki oli silloin ottanut pitk?t askeleet ja juossut koko matkan hurjemmin kuin tulensammutukseen.
-- No sen arvaa, mukautti konttoristi.
Nyt konttoristi oli saanut kauppakirjan valmiiksi, ja h?n luki sen kovalla ??nell? alusta loppuun. Viimeiset sanat kuuluivat: ?Ja tila lankeaa ostajan omaksi t?n?p?iv?n?.?
Sen sanottuaan h?n ty?nsi kauppakirjan Ledenbergin eteen ja melkein huudahtaen sanoi:
-- Ei muuta kuin nimi? alle.
Ledenberg ja Mikko olivat ja kirjoittaneet kauppakirjaan nimens?. Kun Auno kuuli nimens? kauppakirjassa, tiesi h?n nimikirjoitustaan tarvittavan kirjaan ja tahtoi siksi aikaa j?tt?? pienokaisen sylist??n Jertan syliin. Mutta kun oli vieraita talossa, ei pienokainen tahtonut l?hte? Jertalle eik? is?lle. Se k??riysi vain syliksi ?idin kaulaan ja puristautui niin lujaan kuin suinkin jaksoi. Kun pienokainen ei tahtonut ?idist? erota, ty?ntyi Auno pienokaisineen