Kuuluisia naisia 1 | Page 6

siihen kuitenkin
vain sillä ehdolla, että hänen omistusoikeutensa Schlesiaan vieläkin
vahvistettaisiin. Wienin hovi päätti, että vastavalittu keisari viipymättä
kruunattaisiin, huolimatta rahanpuutteesta ja vaikka kruunajaismenot
arvioitiin moneksi miljoonaksi. Frans Stefan ja itävaltalaiset ministerit
pitivät erittäin tärkeänä, että Maria Teresia seuraisi puolisoaan
kruunauskaupunkiin Frankfurt am Mainiin, koska he tarkalleen tunsivat
hänen miellyttävän olentonsa vaikutusvallan. Hän suostui siihen
huolimatta satunnaisesta heikosta terveydestään, mutta hän kieltäytyi
lujasti, huolimatta kaikista rukouksista, kruunauttamasta itseään
keisarinnaksi. Hän tahtoi olla hallitseva kuningatar, keisarinnana ei hän

olisi mitään, koko hänen kruunauksensa olisi narripeliä -- hän oli
sanalla sanoen järkähtämätön. Sitävastoin tahtoi hän olla
juhlallisuuksissa läsnä ja vaati tarkalleen kaikkea sitä kunnioitusta, jota
hallitsevan majesteetin oli oikeus vaatia. Kun puhuttiin siitä, missä
keisari juhlatoimituksen jälkeen hänet tapaisi, vastasi hän: »Niin
kaukana kuin mahdollista, ilman että se vaivaa häntä liiaksi.»
Wienin hovin otaksumiset olivat oikeat. Matka Frankfurt am Mainiin
oli voittoretki Maria Teresialle ja vahvisti hänen asemansa Saksassa.
Riemuhuudoista hänen vaunujensa ympärillä ei tullut loppua, ja ne,
jotka tulivat hänen läheisyyteensä, eivät kyllin voineet kiitellä hänen
arvokasta ystävällisyyttään. Kaikki tiesivät kertoa, kuinka luonteasti
hän oli ottanut hansikkaan kädestään ja aivan porvarillisesti ja
tuottavasti paiskannut kättä vastakruunatulle keisarille
kruunaustoimituksen jälkeen. Kun hän kerran oli myöhästynyt
vastaanotosta, pyysi hän tullessaan kaikilta läsnäolijoilta anteeksi.
Semmoista ei vielä koskaan oltu kuultu habsburgilaisesta!
Mutta Ranska ja Espanja jatkoivat sotatoimiaan. Alankomaissa ja
Italiassa raivosi sota vielä kiivaasti. Saksin marsalkan
sotapäällikkötaito hankki joksikuksi aikaa voiton Ranskan aseille.
Ranskan varat olivat jo kuitenkin vähissä, ja monituisten neuvottelujen
jälkeen tehtiin vihdoin tunnettu Aachenin rauha 1748, jonka kautta
Maria Teresian perintöoikeus tunnustettiin, mutta hänen täytyi luopua
Schlesiasta, Parmasta ja Piacenzasta -- kehno voitto liittolaisille, jotka
kerran olivat luulleet voivansa riistää häneltä koko habsburgilaisen
perinnön.
* * * * *
Aachenin rauhaa tehtäessä oli Maria Teresia yli 31:den vuoden vanha.
Hän oli ollut naimisissa kaksitoista vuotta ja hänellä oli ollut
kymmenen lasta, kolme poikaa ja seitsemän tytärtä. Tosin oli hän
käynyt lihavaksi, mutta hän oli kuitenkin yhtä miellyttävä, ja vielä 1755,
kun hänellä vieläkin oli ollut viisi lasta, kutsuu preussiläinen ministeri
Wienissä häntä kauniiksi, vaikkei hänestä muuten voi sanoa, että hän
imartelisi kuningatarta. Hän kehuu myöskin kuningattaren kohteliasta
seurustelutapaa. »Keisarinna», jatkaa hän, »puhuu hyvin ja käyttää

miellyttävää puhetapaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, kuin kuulisi hän
mielellään omaa puhettaan. Päästäkseen hänen puheilleen täytyy
kääntyä palveluksessa olevan hovinaisen puoleen. Harvoin kieltäytyy
keisarinna vastaanottamasta. Kärsivällisyydellä ja hyvyydellä kuuntelee
hän mitä hänelle on sanottavaa, ja hän ottaa itse vastaan
armonanomukset, jotka hänelle lähetetään. Vastaanottopäivänsä käyttää
keisarinna suurimmaksi osaksi vastaanottoihin. Kaupungissa tapahtuvat
ne yleisen kokoushuoneen kulmassa, maalla hänen ollessaan
kävelyllään.»
Maria Teresia oli jo silloin ruvennut käyttämään niitä tapoja, joita hän
sitten noudatti läpi koko elämänsä. Talvella nousi hän kl. 6, kesällä kl.
4, harvoin 5. Jumalanpalvelusaikaa lukuunottamatta kului koko aamu
työssä. Kl. 1 söi keisarinna päivällistä, useimmiten yksin, ja lepäsi
sitten tunnin tahi kaksi. Sitten työskenteli hän jälleen seitsemän
paikoille, jolloin hän ryhtyi korttipeliin. Se oli hänen
lempihuvituksensa, mutta kuitenkaan ei hän siihen uhrannut kuin
puolitoista tuntia. Sen jälkeen nautti hän kevyen illallisen ja meni
aikaisin levolle. Huvitukset voivat kuitenkin keskeyttää tämän
työteliään päiväjärjestyksen, mutta ne olivat aina poikkeuksia ja
harvenivat, kuta vanhemmaksi keisarinna kävi.
Olemme maininneet karusellin häntä huvittaneen. Hän oli suuri
hevosystävä ja reipas ratsastaja. Nopeilla ratsuretkillään Wienin ja
huvilinnojen välillä oli hänen usein tapana yllättää matkan varrella
asuvia ystäviänsä ja käydä heillä suurustamassa. Silloin oli hän iloinen
ja luonteva käytökseltään, mutta kunnioitustakin herättävä, kun niin
tarvittiin. Metsästysretkiin otti hän harvoin osaa, ja silloin vain
keisarille mieliksi, joka oli innokas metsästäjä. Naamiohuvit, joissa hän
esiintyi sinisessä dominossa, häntä huvittivat. Hän piti myöskin paljon
soitannosta ja oli itse nuoruudessaan soittanut useita soittokoneita.
Lapsille pantiin toimeen tanssiaisia ja erityisiä pieniä huvinäytelmiä.
Maria Teresia oleskeli mieluimmin Wienissä tahi Schönbrunn'in
linnassa, jonka hän rakennutti uudestaan ja kaunisti. Pitempiä
huviretkiä tehtiin harvoin. Silloin tällöin vaellettiin johonkin pyhään
paikkaan tahi vierailtiin Böhmin ja Mährin leireissä.

Velvollisuuksiaan vaimona ja äitinä ei Maria Teresia laiminlyönyt.
Hänen kuudestatoista lapsestaan tuli kymmenen täysi-ikäiseksi. Hän
kirjoitti omakätisesti sääntöjä, jotka tarkoittivat heidän kasvatustaan, ja
valvoi itse, että näitä sääntöjä noudatettiin. Hän ei kuitenkaan siten
voinut välttää useata vanhaa itävaltalaista hovitapaa, jotka eivät voineet
vaikuttaa edullisesti lasten kehitykseen. Maria Teresia osoitti
puolisoaan kohtaan hellintä rakkautta, mutta vaati myöskin häneltä
samaa. Harvoin tavannee onnellisempaa avioliittoa niin
korkeasäätyisten kesken. Toisinaan ilmestyi kuitenkin pilviä
aviotaivaalle. Keisari nimittäin erittäin suosi naisseuraa. Kun hän yhä
enemmän vetäytyi pois hallitustoimista, jäi hänelle paljon joutoaikaa, ja
sen hän mielellään kulutti jutellen sisarensa tahi ylihovimestarinna
Fuchs'in tahi muutamien muiden hovin naisten kanssa. Kaunis
kreivinna Auersperg herätti jonkun aikaa Maria Teresian
mustasukkaiset tunteet täyteen eloon. Hänen epäluulonsa oli kuitenkin
perusteeton, ja puolisoitten hyvä sopu palasi. Se oli kenties onneksi
keisarille, sillä Maria Teresia oli leppymätön, kun oli kysymys
siveellisistä hairahduksista, eikä hän voinut olla osoittamatta
siveettömiä henkilöitä kohtaan suoranaista halveksumista. Itse ei hän
ollut vähintäkään keikaileva, ei huolehtinut ulkomuodostaan ja hoitipa
huonostikin pukuaan. Hän ei tahtonut kuulla puhuttavan sukupuolensa
heikkouksista, mutta välistä puhkesi ikäänkuin valitus siitä, että hän oli